Hirveä-Hemmo

Olin tänään taas yksillä hyvin kamalilla treffeillä, joten velvollisuuteni on kertoa niistä yksityiskoohtaisesti, että tekin tunnette tuskani. Olen vieläkin hieman shokissa ja mietin vain, että miksi sellaisia ihmisiä on olemassa.

Hirveä-Hemmo akoi jutella kansssani Tinderissä. Hänellä ei ollut kovin hyviä profiilikuvia, mutta päätin antaa hänelle armoa ja painaa sydäntä. Voisinpa kääntää aikaa taaksepäin ja saada tekoni tekemättömäksi, hirveä virhe, hirveä! (Ei kun poroa, heh heh heh. Puujalkavitisä tähän väliin, koska väsyttää.) 

Hirveä-Hemmo siis alkoi jutella kanssani. Juttelimmme enimmäkseen teestä ja hän halusi tulla luokseni juomaan teetä. ONNEKSI en suostunut ottamaan häntä kylääni silloin, kun hän sitä vonkasi. Hirveä-Hemmo siis kyseli, jos voisimme nähdä ja sovimme, että tapaamme tänään El Gringon edessä klo 18. En ollut käynyt koskaan kyseisessä paikassa, joten kysyin, jos olisimme voineet nähdä Turun pääkirjaston edessä ja kävellä siitä yhdessä sitten siine. 

Hirveä-Hemmo laittoi tekstiviestin vähän ennen kuutta, että tulee vähän myöhässä, koska heräsi juuri päikkäreiltä ja hänellä kestäisi hieman saapua paikalla. Sovimme, että näemme 18.25. Hän oli myöhässä. Meillä oli vähän sekaannusta, en oikein tiennyt, missä oikeasti tapaisimme - El Gringon vai kirjaston edessä. Löysin Google Maps:n avulla El Gringon ja kerroin Hirveä-Hemmolle, että odotan häntä siinä edessä. Päätin myös katsoa, löytyykö Hirveä-Hemmolta Whatsapp vai miksi se minulle lähettää tekstiviestejä. Hirveä-Hemmolla oli Whatsapp ja kysyin häneltä siellä, miksei hän käytä sitä mieluummin. Mitä meninkään tekemään...?

Hän vastasi Whatsappissa, että viiden pisteen kysymys ja että rupeaakin käyttämään sitä tekstiviestien sijaan. (Laitan blogitekstin päätteeksi screenshotteja.) Hirveä-Hemmo myös pisti, että odottaa kirjaston edessä. Menin sinne ja järkytyin. Jätkällä oli polkkatukka, jonka peitti likaisenvärinen pipo. Hirveä-Hemmon pipo oli puoliksi valkoinen ja puoliksi tummansininen. Hirveä-Hemmolla oli myös ylisuuret farkut ja tummansininen huopahuivi sekä risaiset, sisältä karvatopatut skeittikengät, jotka oli laitettu "sinne päin" jalkaan, sillä kenkien punaiset nauhat sojotti joka suuntaan ja kengät olivat muutenkin räjähtäneen näköiset. Meinasin saada syövän siitä näystä. Kaiken lisäksi, kun awkwardisti halasimme siinä alussa, tunsin, että nahkatakin alla on luikku jätkä.

Menimme El Gringoon. Hirveä-Hemmo oli kuulemma käynyt sielä pari kertaa ja se on kuulemma aika kiva paikka. Mielestäni El Gringo oli aika kämäinen paikka. Siellä oli vähän pimeää ja tavallaan olin ihan loinen siitä, sillä sinne tuskin kukaan katsoisi sisään tai todennäköisyys, että kukaan tuttu tulisi sinne tilaamaan huurteiset oli olematon. Päädyimme tilaamaan teetä. "Otetaan nyt aluksi ainakin," sanoi Hirveä-Hemmo. Päässäni huusin: "Teehen tämä kyllä jää!" 

Menimme istumaan yhden pöydän ääreen odottelemaan hetkeksi, että teekuppimme saapuisivat. Hirveä-Hemmo alkoi selittämään, että oli ollut eilen juhlistamassa kaverinsa kanssa 25-vuotissynttäreitään ja että he olivat Fortessa ja että siellä oli yllättävän paljon porukkaa - 11 italialaista. Hirveä-Hemmo selitti, että yleensä osaa juoda maltilisesti, mutta kun kaveri tarjosi, niin tuli otettua paljon enemmän, mitä yleensä ja matkalla kotiin hänellä oli nousuhumala. Hirveä-Hemmo ei kuulemma tykkää mennä humalassa nukkumaan, vaan tykkää humalassa avata läppärin ja tehdä sillä kaikenlaista. Hirveä-Hemmo laittoi myös kuulemma pari viestiä muutamalle kaverilleen ja hänelle ei tainut tulla kuin pari thypoa - niin hän sen lausi, thypoa... Hirveä-Hemmon mielestä muutenkin, jos joku on humalassa ja sillä ihmisellä on monta thypoa viesteissään silloin, niin se humalainen ihminen todennäköisesti feikkaa thyponsa, koska kyllä ihminen pystyy kirjoittamaan oikein humalassakin, jos keskittyy siihen.

Baarimikko toi meille teemme ja Hirveä-Hemmo alkoi ihmettelemään, että mitä teetä se oikein oli. Vihreää pussiteetä se oli. Hirveä-Hemmon mukaan pyramiiditeepussit on parempia kuin tavalliset teepussit, sillä teen maku niissä pääsee kunnolla oikeuksiinsa, kun teelehdet pääsevät vapaasti kellumaan siinä pussissa. Hirveä-Hemmo ei kuulemma juo yleensä muuta kuin teetä ja pistää siihen aina hunajaa. Että hunaja on niin terveellistä, että ei haittaa vaikka sitä vähän enemmän pistääkin, että ei ole niin pahaa vetää paljon hunajaa kuin limpparia. Siitä Hirveä-Henri veti hienon aasinsillan, että kannattaa juoda oikeita limppareita, eikä mitää light- tai muita sokeriton-/makeutusaineversioita, koska ne ei ole hyväksi terveydelle ja huijaa kehoa, että on terveellisiä, vaikka ei oikeasti ole. Sitten Hirveä-Hemmo totesi myös, että hän juo Lidlistä ostettua Latte Capuccino -pikakahvia ja laittaa myös siihenkin hunajaa sekaan. Kun sanoin, että kuulostaa hassulta laittaa kahvin sekaan hunajaa, Hirveä-Hemmo totesi, että se ei olekaan tavallista kahvia, että siihen kyllä sopii hunaja ja että tuo Lidlin kahvi maksaa vain 2 euroa ja muistuttaa Dumle- tai Daim-kahvia, joka maksaa paljon enemmän ja sisältää vähemmän pikakahvipusseja kuin Lidlin Latte Cappuccino.

Yritin juoda teeni mahdollisimman nopeasti ja kun sain sen juotua, menin muka käymässä vessassa ja pistin viestiä hyvälle ystävälleni, joka on ennenkin pelastanut minut kamalilta treffeiltä. Kun tulin takaisin vessasta, järkytyin vielä enemmän: Hirveä-Hemmo oli ottanut takkinsa ja piponsa pois. Hirveä-Hemmolla oli ylisuuri, likainen, valkoinen myttyinen paita ja hänen kusenvärisissä polkkahiuksissa oli jäätävä maantieruskea juurikasvu. Muutenkin Hirveä-Hemmon hiukset olivat klönttiset ja rasvasennäköiset.

Menin takaisin istumaan Hirveä-Hemmon seuraan ja ystäväni soittikin muutaman minuutin kuluttua kertoen, että tarvitsee apuani, sillä unohti avaimensa kotiin ja tarvitsee minun hallussa olevat vara-avaimensa. Yritin esittää mahdollisimman hyvin yllättynyttä, eikä hyppiä riemusta, että pääsen pois Hirveä-Hemmon seurasta. Selvästi minulla on näyttelijän lahjoja, sillä Hirveä-Hemmo uskoi, että minun piti oikeasti mennä pelastamaan ystävä hädästä. Hän kuitenkin oli hyvin yllättynyt, että lähtisin niin pian ja että trefimme jäivät niin lyhyeiksi. Jouduin jäämään hänen seuraan siksi aikaa, että hän sai teensä juotua. "Saa kaveris vähän opetusta, kun joutuu odottelemaan vähän ulkona, ennen ku tuut päästämää hänet sisäl."

Hirveä-Hemmo halusi myös saattaa minut edes jonkin matkaa ystävälleni. Sanoin, että ystäväni asuu kovin kaukana, että ei Hirveä-Hemmon nyt koko matkaa tarvitsisi minua saattaa. (Oikeasti ystäväni asuu Linnankadulla.) Kävelimme Hirveä-Hemmon kanssa pitkin Linnankatua ja yritin koko ajan pysyä hänestä mahdollisimman kaukana, mutta hän tuli koko ajan minuun kiinni, joten kävelin melkein koko matkan kiinni rakennuksissa tai rännissä. Hiveä-Hemmo selitti, että hänen piti laittaa pipo päähän aluksi, koska hänen hiuksensa olivat märät (eivät siis rasvaiset, niin kuin olin ajatellut).

Hirveä-Hemmo kertoi hakevansa opiskelemaan arkkitehdiksi, koska hän on niin luova ihminen, joka omaa "out of the box thinking" -tyylin. Hyvin luovasti Hirveä-Hemmo ainakin pukeutuu. Hirveä-Hemmolle kuulemma sopisi arkkitehdin työ, koska hän ei ole mikään läksyjä tekevä ihminen ja ei tykkää päntätä kokeisiin. Matikka on Hirveä-Hemmolla kuulemma vähän ruosteessa, että sitä pitää harjoitella pääsykokeeseen. Mielellään Hirveä-Hemmo haluaisi päästä Helsinkiin, mutta ei Tampereessa tai Oulussakaan mitään vikaa ole. Hirveä-Hemmo on alkuperäisin Pohjanmaalta ja on menossa pääsiäisenäkin käymään siellä katsomaan pääsiäiskokkoja.

Linnankatu 35 kohdalla tiemme onneksi erkanivat ja Hirveä-Hemmo lähti yo-kylässä olevaa kotiaan kohti. Pelkäsin, että Hirveä-Hemmo haluaisi pussata, sillä hänellä oli simmonen pusuilme, joten halasin häntä nopeasti ja vetäydyin hänestä eroon. Hirveä-Hemmo sanoi, että viestitellään myöhemmin ja että pitää nähdä toistekin. Hymyilin ja sanoin väkinäisesti: "Juu," ja päässäni huusin: "Ei vitussa kyllä nähdä!"

Soitin ystävälleni, kun Hirveä-Hemmon selkä kääntyi kulman takaa. Ystäväni lupasi tulla minua vastaan, että saisin kerrotua hänelle kamalasta Hirveä-Hemmosta. Matkalla takaisin päin juoksin aina rakennusten välistä siltä varalta, että Hirveä-Hemmo oli hidas kävelija ja näkisi minut vahingossa menossa samaan suuntaan kuin hän. En onneksi törmännyt häneen, se olisi ollut aika noloa. 

Että sellainen tapaus tällä kertaa. Miten tällaisia jätkiä syntyy tähän maailmaan? Jos minä saan pojan, lapseksi siis, niin minähän kasvatan hänestä kunnon miehen, enkä tuommoista ihme hörhöä. Toisaalta ehkä hälytyskellojeni olisi pitänyt soida jo silloin, kun juttelimme Hirveä-Hemmon kanssa Tinderissä, sillä hän laittoi melkein jokaisen viestin perään karhun. Kukaan ei laita karhua viestien perään, varsinkaan Tinderissä... että oma vikani taas, että tuommoisille treffeille taas jouduin.

Kuka käyttää joulupukki-hymiötä muuta kuin jouluna ja kuka käyttää tuommoista ihmeellistä lilaa oliota?
Ääniviestissä oli: "Moikka! Saitko autettuu?"

Poistin meidän keskustelun, mutta Hirveä-Hemmo kyseli vielä, olinko jo kotona ja onko minulla aikainen aamu huomenna. Vastauksena viestiini, että olin kotona ja huomenna kahdeksan aamu, hän toivotteli hyviä öitä ja kutsui minut yo-kylään juomaan teetä joku kerta...