Minä-Miika ja ensimmäiset treffit 3,5 kuukauteen

Tänään kävin treffeillä.

Annan tämän tiedon iskostua teihin, sillä viime aikoina en ole postannut treffitekstejä. Uusi treffilaskuri alkaa näistä treffeistä. Sen verran sanon tähän alkuun sen syvemmin yksityiskohtiin kajahtamatta, että oli tavallaan aika tylsä aloitus. Toisaalta pohjalta tie on aina ylös päin, eikö? Ja ei ne sentään niin kamalat olleet niin kuin Hirveä-Hemmon kanssa.

Saanen esitellä teille Minä-Miikan: 26-vuotias Helsingistä reilu vuosi tai alle muuttanut AMK:ssa opiskeleva insinööri. Erosi pari kuukautta sitten  4 vuotta kestäneestä suhteesta eli 99,99999 % varmuus, että mitään vakavaa häneltä ei voi odottaa. Asuu yo-kylässä ja on nyt kesän traineenä suuressa suomalaisessa yrityksessä. Ennen AMK:ta tehnyt erilaisia duunarihommia. Pitää koirista, oli yhteinen koira eksän kansaa, mutta se jäi eksälle. Rakastaa lumilautailua ja kaikki ulkomaanreiissut ovat olleet laskettelumatkoja. Polvi leikattu kerran, kun meni paskaksi lumielautaillessa. AMK:n jälkeen tavoitteena lukea diplomi-insinööriksi. Tykkää myös puhua rahasta ja mistä sitä saa ja että sen eteen on tehtävä paljon töitä. Ei ole selvästikään vielä sisäistänyt olevansa sinkku, kun puhuu välillä ehkä huomaamattakin eksästään "mun mimmi". Siinä nyt tiivistetysti. Ja ai niin! Minä-Miika myös polttaa, siitä iso miinus.

Tutustuimme Minä-Miikan kanssa yllätys yllätys Tinderissä, missäpä muualla? Hän vaikutti fiksulta ja ihan hauskalta tyypiltä. Olimme jutelleet pari viikkoa (siitä päivästä, kun latasin Tinder-tilini uudestaan) ja ehdotin hänelle sunnuntaina näkemistä. Sovimme, että näemme tiistaina eli tänään seitsemältä Teerenpelin edessä. Minä valitsin tietenkin paikan. Teerenpeli on hyvä treffipaikka, sillä se on näkyvissä mutta piilossa. Sielä on vähän intiimimpää ja sen verran rauhallista, että kuulee, mitä toinen puhuu, vaikka onkin taustahälinää.

Näimme vähän aikaisemmin, sillä molemmat olimme keskustassa ennen seitsemää. Minä-Miika tuli minua Wiklundille vastaan ja poltti tupakkaa. Halasimme ja ylitimme tien Teerenpeliin. Juttelimme perus niitä näitä kuluneesta päivästä ja hänen polttaessa savukkeen loppuun menimme sisälle. Olin jo valmiiksi päättänyt, että maksan oman juomani, että en anna Minä-Miikan tarjota. Hän, kun oli jo muutenkin aiemmin Tinder-keskusteluissa ja polttaessaan ilmaissut närkästymisensä huonoon trainee-palkkaansa. Tässäkään asiassa en ymmärrä häntä, hän sai heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen oman alan töitä, niin miksi valittaa jostain palkasta, sentään saa kokemusta!

Minä-Miika otti jonkun vehnäolueen ja minä vuorostaan Lempi Omena -siiderin. Menimme istumaan "tuvan" taakse olevaan koloon. Siellä oli muutama muukin. Istuuduimme sohvapöydän ääreen - hän sohvalle ja minä vinottain häntä vastapäätä tuolille. Nyt alkaa se tylsin osuus eli se, mistä me puhuimme. Lähinnä juttelimme koulusta ja kursseista ja opiskelijan köyhyydestä ja miten tienata rahaa ja hänen kaverin häistä ja koirista ja silloin tuli puheeksi Minä-Miikan ja hänen eksän koira ja sitten Minä-Miikan eksä jotenki pompahteli siitä asti aina keskusteluun jossain sivuttaisessa välimuodossa ja silloin Minä-Miika sanoikin pariin otteseen "mun mimmi" ja siitä en oikein pitänyt ja tajusin, että Minä-Miikasta ei olisi edes vakiopano-ehdokkaaksi. Minä-Miika nimitys tulee siitä, että lähinnä hän puhui itsestään ja ei pahemmin kysellyt minulta mitään. Minä-Miika tietää minusta treffien jälkeen vain sen, missä opiskelen, että peheelläni on kaksi koiraa ja menen perjantaina viikoksi koiravahdiksi ja että lauantaina menen ystäväni pool partyihin.

Noin varttia vaille yhdeksän Minä-Miika sanoi, että pitäisikö lähteä, kun kello on yhdeksän. Myönnyin ja aloin pukemaan farkkutakkiani ja hän soitti jollekulle. En tiedä, kenelle ja mistä puhui, kun en saanut selvää, sillä Minä-Miika puhui hyvon hiljaisella äänellä. Pääsimme ulos ja Minä-Miika alkoi räpläämään kännykkää ja avasi kaverilta saadun snapin. Sitten hän sanoi, että on pakko soittaa keverille ja kysyä, kuinka kauan hän aikoo olla muiden kanssa vielä Galax:ssa pelaamassa pingistä. Minä-Miika soitti siis vielä toisen puhelun ja jutteli muutaman minuutin ajan, ja siinä kohtia mietin, että eikö hän voinut hoitaa tuota puhelua vasta sen jälkeen, kun olisimme hyvästelleet. Ilmeisesti ei voinut, joten jouduin odottamaan, että hän vapautuisi. Minä-Miika sanoi menevänsä vielä Galaxiin ja siinä sitten halasimme ja heitimme: "Oli kiva nähdä". Ja lähdimme molemmat omiin suuntiimme.

Että sellainen tapaus tällä kertaa. Ei mikään hirveän kamala, mutta ei mikään ilotulituksia aiheuttava. Määrätietoinen, mutta itsekeskeinen ja tylsähkö. Treffilukeman avaukseksi ehkä vähän pettymys, mutta ei mikään pohjanoteeraus kuitenkaan.

P.S. Se, mikä minua eniten häiritsi hänessä oli se, että hän ei katsonut melkein lainkaan minua silmiin silloin, kun puhui.

Sinkkuuden uudelleenlöytämistä

Sinkkuuden purjeet on nostettu - hitaasti, mutta varmasti livun nyt sinkkulaivallani sinkkuvaltameressä etsimässä uusia seikkailuja. Karilleajo hätkähdytti menoni hetkeksi, mutta nyt olen entistä elinvoimaisempi liikkeellä. Suunnasta en ole varma, tiedän ainoastaan sen, että ajelehdin mahdollisimman kauas tapaturmapaikasta. 

Hyvä ystäväni yllytti minut lataamaan viime viikon sunnuntaina Tinderin uudestaan, etten päätyisi tekemään mitään tyhmää. Niki nimittäin oli käymässä Turussa (Snapchat kertoo kaiken) ja oli tooooosi lähellä, ettei käynyt niin, että olisin laittanut hänelle sunnuntaina viestiä ja pyytänyt sitä tulla käymään. Latasin siis Tinderin ja päivitin kaikki kuvat ja kirjoitin uuden kuvaustekstin. Siinä meni sen verran kauan, että touhutessani unohdin Nikin ja typerän hinkuni laittaa hänelle viestiä. 

Tinder-jahti mikälie on siis taas päällä, woop woop! XD Tällä kertaa olen kyllä sen verran viisaampi, että vaihdan numeroita vasta sen jälkeen, kun olen ihmisen tavannut. Että jos sattuuki sellainen tapaus taas kohdalle, jonka seurasta pitää paeta hätäpuhelun avulla, niin ainakin silloin voi poistaa hänet vain Tinderistä, eikä tarvitse blockata vielä kaiken lisäksi Whatsappissakin. 

Tällä hetkellä minulla on pari potentiaalista ehdokasta ja olisi ihan kivaa nähdä heidän kanssa jossain. Minulla on sellainen olo, ettei minkään tarvitse mennä vakavaksi ja jos juttu ei kulje sen verran hyvin, että molemmat haluaisivat nähdä toisenkin kerran, en todellakaan pahastu. Pikemminkin ehkä ihan hyvä niinkin, jos niin käy. Toisaalta taas en jaksaisi käydä niitä samoja ensitreffien keskusteluja: mistä tykkäät, oletko matkustellut paljon, millaista musiikkia kuuntelet, mitä teet vapaa-ajalla jne jne... 

Tinderissä siis kaikki menee ihan hyvin. Entäpä sinkkuelämä somen ulkopuolella? Viime viikon perjantain päädyin Dynamoon ja se oli sitten ensimmäinen ja VIIMEINEN kerta. En enää ikinä aio eksyä sinne! Oli varmaan tuskallisin baarireissu ikinä, varsinkin kun en edes ollut kunnolla kännissä. Lauantaina onneksi meininki oli tuhat kertaa parempi, vaikka olinki ihan selvinpäin liikkeellä. Menimme ystävieni kanssa tsekkaamaan uudistettu Aussie bar. Jokilaivan tanssilattia sai kyytiä, kun kolme dancing queeniä näytti tanssimoovinsa. Ainoa huono puoli oli vain se, että silloin oli hitosti porukkaa liikkeellä ja jokilaiva oli ihan täynnä. Lähdimme joskus kahden aikoihin kotia kohti juuri tästä syystä.

Tämän viikon perjantaina kävimme testaamassa ystäväni kanssa Helsingin yöelämän tarjontaa. Meidät oli kutsttu ystäväni siskon ja tämän poikaystävän tupareille ja koska olimme päättäneet, että Helsingin yöelämä pitää tänä kesänä kokea, tuli hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kävimme testaamassa Summer Heat -nimistä paikkaa, se on samassa rakennuksessa, mistä saa niitä Magnum-jätskejä. Aluksi meno oli aika laimeeta ja mietimme, että jos näin jatkuu koko illan, niin ei ikinä enää tulla Helsinkii bilettämään. Onneksi tunnelma alkoi nousta ja asioita rupesi tapahtumaan - aluksi meidät tuli iskemään helsinkiläinen lentäjäksi opiskeleva nörttipoika ja hänen vallasta meidät pelasti kaksi muuta helsinkiläistä jätkää. Selvisi, että he olivat meitä vuoden tai kaksi vanhempia ja toinen oli ainakin töissä vankilavartijana. Kovasti he kutsuivat meitä lähtemään seuraavana päivänä Hämeenlinnaan juhlimaan ja lyttäsivät Turkua ja sen menoa. 

Päädyin jossain vaiheessa pussailemaan vankilavartijan kanssa ja hänen kaveri, jota aloimme ystäväni kanssa epäilemään olevan homo, katoili mutta tanssi ystväni kanssa awkwardisti. Illan tavoittelemani saldo, tanssiminen ja nuoleminen jonkun semihyvännäköisen jätkän kanssa, oli täytetty ja lähdimme baarista noin kolmen aikoihin kävelemään ympäri Helsingin syrjäisempiä keskustan katuja. Onnistuimme eksymään, mutta löysimme onneksi jossain vaiheessa perille ystäväni siskon ja tämän poikaystävän kämpille.

Eilen sitten olin samaisen ystäväni, joka käski lataamaan Tinderin takaisin, kanssa tanssimassa Börssissä. En ole ikinä nähnyt niin paljon hyvännäköisiä jätkiä yhdessä yössä samassa paikassa. Silmäruokaa siis riitti ja tuli flirttailtuakin. Baarin jälkeen kävimme hakemassa kebabit ranskalaisilla <3

Tässä sitä siis opetteleen olemaan jälleen itsenäinen, vahva ja itsevarma nainen, joka ei tarvitse ketään, joka ei häntä tarvitse. Elämä on oikeasti loppujen lopuksi aika ihanaa, vaikka ei pääsisikään käpertymään sen jonkun tietyn kainaloon sunnuntai-iltana ja höpöttelemään kaikennäköistä ja pusuttelemaan. Ulkona paistaa pitkästä aikaa aurinko ja hyvä musiikki soi taustalla. Ei tähän tarvitse ketään ylimääräistä, yksinkin on ihanaa olla. + Lippu Blockfeteillekin löytyy! Cheekin näkeminen elokuun loppupuolella häivyttää sellaisetkin synkät ajatukset, kuin että huomenna töihin.