En ole pitkään aikaan päivittänyt tänne mitään. Osittain tämä johtuu keväisistä kiireistä, tentteihin lukemisesta sun muista. Pääsyy siihen on kuitenkin ollut eräs kaksilahkeinen. Kutsutaan häntä vaikka Nikiksi. Niki on 25-vuotias, täyttää kesäkuun lopulla 26. Niki on käynyt vain amiksen ja on siitä asti tehnyt kaikennäköisä tie- ja raksahommia, enemmän kuitenkin edellisiä kuin jälkimmäisiä. Niki oli kolme kuukautta reissaamassa Aasiassa talvella ja haluaa lähteä ensi talvena uudestaan Suomen pakkasia ja loskapaskaa pakoon.
Tapasimme Nikin kanssa huhtikuun alussa, ylläripylläri hän oli Tinder-parini. Niki itse ehdotti näkemistä ja ensimmäiset treffimme vietimme Cow:ssa. Silloin juttelimme vaikka mistä kaikesta ja treffit kestivät pitkään, menin viimeisellä 23.50 bussilla kotiin.
Toisen kerran näimme saman viikon viikonloppuna ja menimme silloin syömään kiinalaiseen ja siitä menimme hetkeksi hänen luo hengaamaan ennen hänen jalkapallotreenejään. Illalla kuitenkin tulin Nikille katsomaan missikisoja ja jäin yöksi. Yö oli söpöä halailua ja lusikointia, ei edes mitään pientä seksivihjailua hänen puoleltaan. Sen jälkeen näimme vielä pari kertaa, ennen kuin panoarkku avattiin. Se tapahtui, kun Niki tuli luokseni yöksi. Olin aikaisemmin päivällä myymässä metrilakuja Silakkamarkkinoilla ja menimme päivän päätteeksi Nikin kanssa kauppaan ostamaan ruokaa. Syömisen ja suihkundeeruksen jälkeen se tapahtui. Leffa pistettiin paussille ja sänky sai kyytiä. Niki on hyvä panemaan, vaikka hänen veitikka ei mikään himosuuri olekaan.
Niki on muuttamassa Helsinkiin. Itse asiassa tänään hän vei melkein kaikki tavaransa jo sinne kämppään, jossa hän tulee asumaan parhaan ystävänsä kanssa. Helsinki-pommi pudotettiin huhtikuun lopulla. Silloin ajattelin, että katsotaan nyt, mitä toukokuu edes pitää sisällään, ehkä meidän välit eivät edes kestäisi toukokuun loppuun asti. "Mennään päivä kerrallaan", ajattelin. Ja niin sitä mentiin, näimme tämän kuun ajan tosi usein ja käytännössä melkeinpä asuin Nikin luona. Olin Nikillä yötä enemmän kuin omassa kämpässäni. Hän asui keskustassa, lähellä kävelykatua, sinne oli helppo mennä, jos pyöri muutenkin jo keskustassa ja sieltä oli helppo mennä töihin. Tosiaan, Nikillä minulla oli oma sähköhammasharjan vaihtopää, hän lainasi minulle t-paitojaan yöpaidoiksi ja lainasi pyyhettä suihkukäyntejä varten. Niki teki minulle aamupalaa, jos seuraavana päivänä oli vapaa-päivä ja kummankaan ei pitänyt mennä mihinkään.
Niki on ollut erilainen verrattuna muihin miehiin, mitä minulla on ollut. Hänen kanssa on helppo olla oma itsensä ja hän saa minut nauramaan. Niki on lapsirakas ja tykkää halia ja hänellä on hyvät välit äitinsä kanssa. Nikin huonoihin puoliin kuuluu se, että hän saa ravuille ominaisia kiukkukohtauksia ja että hän pilailee usein vääristä asioista. Usein en ymmärrä, oliko hän tosissaan vai hettikö vain läppää. Niki on monesti sanonut, että tarvitsee sellaisen naisen, josta on vastusta hänelle. Nikin yksi parhaimmista kaveritytöistä Julma-Jutta on sanonut Nikille muutamaan kertaan, että en välttämättä ole Nikille se sopivin ja oikein, koska olen liian kiltti.
Vappuna menin Nikille yöksi ja se aika ennen kuin menimme nukkumaan kuuden aikoihin oli yhtä helvettiä. Niki oli kännissä ja haastoi riitaa ihan turhasta. Tappelimme ja huusimme ja revimme toisiamme ja kaikki vain sen takia, koska Niki halusi nähdä, millainen olen riitatilanteessa ja miten reagoin siihen, kun hän on kusipää, mikä oli minusta ihan naurettava selitys hänen käytökselleen.
Toukokuun puolivälissä pyysin Nikiä ystäväni synttäreille, mutta hän ei suostunut tulemaan. Synttärikysymyksen jälkeen tulitin myös pari muuta kysymystä: mitä me olemme, koska kaverit kyselevät ja voidaanko sopia jotkut pelisäännöt, kun hän muuttaa Helsinkiin. Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen oli, että ei se kavereille kuulu, mitä me olemme, koska hän ei ole edes itsekään sitä miettinyt. Niki kulemma kyllästyy ihmisiin niin helposti ja siksi tarvitsee ainakin puoli vuotta aikaa, ennen kuin edes pystyy miettimään, että mihin suuntaan suhde kehittyy. Vastaukseksi jälkimmäiseen kysymykseen Niki vain nauroi ja veti homman läskiksi kysymällä vuorostaan minulta, että kirjoitanko jonkun pelisääntökirjan, jossa lukee, mitä eri viikonpäivinä pitää tehdä. Lopputuloksena tuossa tenttaamisessa oli se, että Niki lupasi kertoa, jos alkaa tapailemaan jotakuta tai panee jonkun kanssa. Niki myös, ylläripylläri, ahdistui ja ei oikein jutellut pariin päivään.
Mutta joo, Niki vei tänään siis jo suurimman osan kamoistaan Helsinkiin ja tulee huomenna takaisin Turkuun ja lähtee "lopullisesti" Helsinkiin sunnuntaina. En tiedä, milloin näemme, mutta pakko meidän on kyllä nähdä viikonloppuna. Silloin on selvitettävä, mitä me olemme tai emme ole ja mitä hän haluaa vai haluaako mitään. Hankalinta tässä on se, että en oikeasti tiedä, mitä hän haluaa. Tavallaan on tuntunut ihan kuin olisimmekin jotain, mutta sitten toisaalta Niki välillä heittää sellaisia kommentteja, että menetän tasapainoni ja mietin, kuinka pahasti minulle tässä käy. Esimerkiksi yhtenä hetkenä Niki saattaa olla ihana ja halia ja söpöillä, mutta sitten toisella hetkellä hän saattaa sanoa: "En ole yhden naisen mies, muista se." Miten tähän, anteeksi nyt vain, pitäisi reagoida??
Viikonloppuna minun on siis jotenkin puettava tuntemukseni ja ahdistukseni sanoiksi niin, että kuulostaisin vahvalta itsenäiseltä naiselta, joka välittää miehestä paljon ja haluaa sitä, mutta jos mies ei häntä halua, niin ei vahva itsenäinen nainen tarvitse miestä mihinkään. Sitä sopii miettiä, että miten hoidan homman kotiin. Pelkään purskahtavani itkuun kesken hienoa puhettani ja siinä menisi mielikuva vahvasta itsenäisestä naisesta. Tekisi kyllä mieli purskahtaa itkuun jo nyt, mutta olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että saan itkeä vasta, kun "Vittu, mitä me olemme ja mitä vittua tässä tapahtuu seuraavaksi?!" -asia on käsitelty Nikin kanssa. Sunnuntaina tai milloin ikinä tuo keskustelu nyt tapahtuukaan minä joko parun sieluni tyhjäksi tai sitten hyppin ilosta. Vaihtoehtona voi myös olla, että olen taas ihan vitun hämmentynyt ja en tiedä, mitä tehdä ja mitä ajatella ja miten olla ja pitääkö olla surullinen vai iloinen.
