Kitarapoika

Heinäkuun toisille treffeille päädyin Kitarapojan kanssa. Hän pisti Tinderissä hymiöviestin, jossa oli pizza, tyttö ja poika ja telkkari. Päädyimme hakemaan lähelläni olevasta Kotipizzasta kaksi pizzaa, jotka söimme puioliksi. Hänellä oli auto ja menimme pizzojemme kanssa Kitarapojan porukkojen paritaloon, sillä Kitarapoika asui hetkellisesti siellä.

Ennen kuin menemme eteenpäin kerron muutaman faktan Kitarapojasta. Hän on siis 22-vuotias, oli seurustellut eksänsä kanssa 3,5 vuotta, kunnes hänelle selvisi, että eksä oli pettänyt häntä. Eron jälkeen selvisi (Kitarapojan joku kaveri kertoi hänelle), että pettämistä oli tapahtunut useammin kuin kerran. Kitarapoika on seikkailut muutaman kuukauden verran Aasiassa (jep, mistä näitä aasiaseilaajia oikein tuee?) ja oli palannut Suomeen hetkeksi. Kitarapojalla oli aikomus palata seikkailemaan Riisilandiaan taas elokuussa, ja hän ei ollut varma, tuleeko enää takaisin Suomeen sen jälkeen. Jos tulee, niin menee kuulemma opiskelemaan jotain kansainvälistä alaa. Ja niin kuin nimestä osaatte päätellä, Kitarapoika tosiaan soittaa kitaraa ja Riisilandiaan reissuun lähdön yhtenä syynä oli mennä keikkailemaan ympäri Tokiota ja muita Japanin kaupunkeja.

Kitarapojan Saabilla kurvailimme Voivalaan ja päädyimme hienon paritalopihaan. Ennen treffeillelähtöä varmistin, että saan kyydin takaisin kotiin. Otin meille leffaherkuiksi myös vähän suklaata ja pähkinöitä. Oikeasti sinä iltana minun olisi pitänyt lukea tenttiin ja syöpötellä itsekseni suklaalevyjä, sillä menkatkin olivat tulossa ja silloinhan tekee ihan älyttömästi syödä koko maapallon roskaruuat ja herkut kerralla. En siis ollut vastuuntuntoinen syöppö ja päädyin Voivalaan katsomaan Sherlock Holmesin toista leffaa ja ahmimaan pizzaa ja pähkinöitä.

Kitarapoika vaikutti tosi mukavalta ja automatkan sekä leffan aikana kertoili tarinoita Aasia-reissustaan. Leffan aikana Kitarapoika hieroi ranteeni ja käteni, hän oli oppinut taidon käymällä lähes joka päivä hierojalla, sillä se oli kuulemma tosi halpaa, vain 7€/h. Vaikka Kitarapoika olikin mukava ja ihan hauskakin, tiesin, että meistä ei kyllä voisi tulla ikinä mitään, korkeintaan kaverit. Kitarapoika oli/on laiha tapaus, ja minä vaadin, että tuleva kumppanini olisi massavampi kuin minä, ettei tuntuisi, että meillä on samankokoiset käsivarret ja jätkä on luikempi kuin minä.

Leffan loputtua kello oli lähes 12 ja luulin, että Kitarapoika lähtee pian viemään minut takaisin kotiin. Kitarapoika kuitenkin halusi hieroa ensin niskani ja sitten selkäni ja käsivarteni ja sitten olikin minun vuoroni hieroa kaikki samat paikat häneltä. Hieronnan jälkeen kello oli yli puoli yhden jälkeen ja kysyinkin, että koska Kitarapoika meinaa viedä minut kotiin. Tähän hän vastasi, että on liian väsynyt moiseen, että enkö voisi jäädä yöksi. Kerroin Kitarapojalle, etten ollut varautunut yökyläilyn, en ottanut mitään mukaan ja aamulla pitäisi lukea vielä tenttiin, joka olisi neljältä iltapäivällä. Kitarapoika myhäili jotain ja tajusin, että taisin hävitä "tappelun" kotiinmenemisestä, mutta yritin silti vielä yhden kerran: kerroin hänelle, että joko hän veisi minut nyt heti klo 1 aamulla tai sitte joutuisimme heräämään yhdeksältä aamulla ja hän veisi minut silloin kotiin. Hän valitsi myöhemmän vaihtoehdon, ja minä jouduin nielemään tappioni. Käskin häntä siinä sitten lainaaman minulle yövaatteet ja hammasharjaa sekä -tahnaa. Sain matkahammaharjan ja -tahnan, futisshortsit ja t-paidan, jossa jokin ukkeli ulkoilutti söpöä kakkaa.

Kun tulin yöpesusta takaisin Kitarapojan huoneeseen, hän rämpytti kitaraa jonkin kappaleen tahtiin ja yritti myös laulaa sitä. Olin tosi väsynyt ja halusin vain mennä nukkumaan, mutta ei, Kitarapoika päätti rämpyttää ainakin 40 minuuttia kitaraansa. Jossain vaihessa mielessäni alkoi pyöriä salakavalia ajatuksia, miten pääsisin tuosta ärsyttävästä intrumentistä eroon: heittäisnkö kitaran ikkunasta ulos vai hajottaisinko ihan muuten vaan paukuttaalla kitaraa lattiaa vasten. En valitettavasti toteuttanut ajatuksiani ja kiduin (ei hänen soittamisessa siis mitään vikaa ollut, olin vaan niin väsynyt ja halusin epätoivoisesti nukkua), kunnes hän lopetti oma-alotteisesti ja kömmimme peiton alle ja hän sammutti valot.

Luulin, että Kitarapoika on sen verran ujo ja herrasmies, että hän ei yritä yhtään mitään ja saan ihan rauhassa nukahtaa. Toisin kävi.. Aluksi Kitarapoika ei tehnyt mitään, makoili vain, mutta piku hiljaa hän alkoi siirtyä lähemmäs ja lähemmäs, kunnes oli loppujen lopuksi ihan kiinni minussa ja alkoi silittelemään kylkeäni. Itse siis makasin naama seinä päin ja selkä häneen kääntyneenä. Siinä kohtia parahdin mielessäni, että joudun taas kestämään seksiyrityksiä ja päätin pysyä lujana ja antamatta hänelle minkäänlaisia rohkaisuja. Makasin siinä kuin tukki ja Kitarapoika silitteli kylkeäni vaikka kuinka kauan. Vasen kylkeni puutui ja jouduin kääntymään, joten kasvomme olivat siis vastakkain. Kitarapoika alkoi silittelemään tas kylkeäni ja siirtyi hiuksiini ja minä yritin vain maata paikoillaan ja nukahtaa. En tiedä, kuinka kauan olimme siinä, huomasin, että aina välillä taisin nukahtaa ja sitten taas herätä ja Kitarapoika vain silitteli hiuksiani ja kylkeäni.

Yhtäkkiä Kitarapoika otti kasvoistani kiinni ja alkoi suutelemaan. Siinä meni viimeisetkin yritykseni nukahtaa. Pussailimme siinä niin ja Kitarapojan käsi alkoi liusumaan paikkoihin, joihin en halunnut. Siinä siis pussailimme ja minä aina vain pysäyttelin hänen käsiään ja siirtelin ne paikoista, joihin niiden ei kuulunut mennä. Sanoin hänelle myös ihan ääneen, että en halunnut panna, mutta se taisi mennä kuin kuuroille korville. Kovasti hän yritti saada minut muuttamaan mieltäni, mutta pysyin vahvana ja hän tyytyi nylkyttämään vaatteet päällä. Tämän kaiken jälkeen, ja se taisi kestää ainakin tunnin verran tai siltä ainakin tuntui, Kitarapoika itse sanoi, että aletaanko vain nukkua. Praise the Lorda, hallelujah ja sitä rataa!

Aamulla herätyskeeloni soi puoli yhdeksältä, ajattelin, että meillä olisi sitten puoli tuntia aikaa heräillä kunnolla. Pistin torkun 10 minuutiksi ja, kun se soi ajattelin pistää vielä 10 minuutiksi, mutta Kitarapoika olikin jo täysin herännyt ja imuttelu alkoi. Kirosin, että suostuin extemporesti syöpöttelemään pizzaa ja katsomaan leffaa miettimättä seurauksia. Eihän jätkä, vaikka kuinka ujo, pyydä katsomaan leffaa, ja ei halua jotain fyysistä vastineeksi. Ärsytti siinä kohtia, sillä tavallaan teki mieli panna, mutta en halunnut panna ketään ensimmäisellä kerralla, mutta kun imuttelusta ja nylkytyksestä ei meinanut tula loppua (JA se fakta, että huomasin jossain vaiheessa yöllä, kun nukuimme lusikassa, että Kitarapojan käsi oli karannut paitani alle ja piti tissistäni kiinni) ajattelin, että ei tähän tule oikeasti loppua, ellemme pane, niin jouduin siis panemaan, vaikka en tavallaan halunnut.

Siinä hyvin alussa rupesin ajattelemaan, että tämä on pelkkää seksiä, ei tunteita tai mitään ja että minun ja Nikin juttu on oikeasti ohi, kun paneskelen jonkun muun jätkän kanssa ja siinä kohtia mieleni meni jotenkin niin tunteelliseksi, että huomasin, että kyyneleet vain alkoivat hiljaa valumaan silmäkulmista. Panikoiin, että Kitarapoika huomaa, mutta ei hän onneksi mitään huomannut, oli vissiin huumassa tai jotain, että pääsi panemaan. Yritin siinä sitten ryhdistäytyä ja aloin miettimään, voisiko Kitarapoika jo tulla, niin koko päätön juttu olisi ohi. Mutta ei, Kitarapoika jyystäsi ainakin 40 minuuttia ja piti vielä asentojaki vaihdella ainakin kolme kertaa. Tuo seksikerta oli takuulla semmoinen, johon minä en viitsinyt panostaa ollenkaan, en ollut läsnä hetkessä ja mukana hengessä ja toivoin vain, että kaikki olisi pian ohi. Jossain vaiheessä miettisin, pitäiskö keskeyttää koko akti, kun ei huvittanut yhtään jyystätä, mutta sitten ajattelin, kuinka awkwardiksi tilanne kehittyisi siinä kohtia, niin päätin kärsiä siinä sitten loppuun asti. Naisena oleminen on tuskaa!

Kun Kitarapoika viimein sai tarpeekseen ja tuli, nin jäimme hetkeksi halimaan ja sitten minä menin vessaan aran alapään kanssa ja mietin, kuinka tulen katumaan koko Voivala-reissua jälkeenpäin. Ei Kitarapojalla mikään huge ollut, mutta koska en ollut pannut kenenkään kanssa Nikin jälkeen, ja siitä oli tuolloin melkein 2 kuukautta, kun me viimeksi Nikin kanssa panimme, niin ei ihmekään, että tuntui, että siellä alhalla jotain repeää.

Söimme äkkiä aamupalaa ja Kitarapoika kertoili vielä muutaman tarinan Riisilandia-reissusta ja sitten hän vei minut kotiin. Kitarapoika lupasi lähettää kuvia Riisilandiasta ja käski laittaa kuvaa, jos Suomeen ilmestyy auronko.

Ja mikä oli tämän tarinan opetus? Älä mene lankaan katsomaan leffaa ekoilla treffeillä jonkun luo, vaikka millä herkuilla sinua houkuteltaisiin. SE ON ANSA!

Minä-Miika ja ensimmäiset treffit 3,5 kuukauteen

Tänään kävin treffeillä.

Annan tämän tiedon iskostua teihin, sillä viime aikoina en ole postannut treffitekstejä. Uusi treffilaskuri alkaa näistä treffeistä. Sen verran sanon tähän alkuun sen syvemmin yksityiskohtiin kajahtamatta, että oli tavallaan aika tylsä aloitus. Toisaalta pohjalta tie on aina ylös päin, eikö? Ja ei ne sentään niin kamalat olleet niin kuin Hirveä-Hemmon kanssa.

Saanen esitellä teille Minä-Miikan: 26-vuotias Helsingistä reilu vuosi tai alle muuttanut AMK:ssa opiskeleva insinööri. Erosi pari kuukautta sitten  4 vuotta kestäneestä suhteesta eli 99,99999 % varmuus, että mitään vakavaa häneltä ei voi odottaa. Asuu yo-kylässä ja on nyt kesän traineenä suuressa suomalaisessa yrityksessä. Ennen AMK:ta tehnyt erilaisia duunarihommia. Pitää koirista, oli yhteinen koira eksän kansaa, mutta se jäi eksälle. Rakastaa lumilautailua ja kaikki ulkomaanreiissut ovat olleet laskettelumatkoja. Polvi leikattu kerran, kun meni paskaksi lumielautaillessa. AMK:n jälkeen tavoitteena lukea diplomi-insinööriksi. Tykkää myös puhua rahasta ja mistä sitä saa ja että sen eteen on tehtävä paljon töitä. Ei ole selvästikään vielä sisäistänyt olevansa sinkku, kun puhuu välillä ehkä huomaamattakin eksästään "mun mimmi". Siinä nyt tiivistetysti. Ja ai niin! Minä-Miika myös polttaa, siitä iso miinus.

Tutustuimme Minä-Miikan kanssa yllätys yllätys Tinderissä, missäpä muualla? Hän vaikutti fiksulta ja ihan hauskalta tyypiltä. Olimme jutelleet pari viikkoa (siitä päivästä, kun latasin Tinder-tilini uudestaan) ja ehdotin hänelle sunnuntaina näkemistä. Sovimme, että näemme tiistaina eli tänään seitsemältä Teerenpelin edessä. Minä valitsin tietenkin paikan. Teerenpeli on hyvä treffipaikka, sillä se on näkyvissä mutta piilossa. Sielä on vähän intiimimpää ja sen verran rauhallista, että kuulee, mitä toinen puhuu, vaikka onkin taustahälinää.

Näimme vähän aikaisemmin, sillä molemmat olimme keskustassa ennen seitsemää. Minä-Miika tuli minua Wiklundille vastaan ja poltti tupakkaa. Halasimme ja ylitimme tien Teerenpeliin. Juttelimme perus niitä näitä kuluneesta päivästä ja hänen polttaessa savukkeen loppuun menimme sisälle. Olin jo valmiiksi päättänyt, että maksan oman juomani, että en anna Minä-Miikan tarjota. Hän, kun oli jo muutenkin aiemmin Tinder-keskusteluissa ja polttaessaan ilmaissut närkästymisensä huonoon trainee-palkkaansa. Tässäkään asiassa en ymmärrä häntä, hän sai heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen oman alan töitä, niin miksi valittaa jostain palkasta, sentään saa kokemusta!

Minä-Miika otti jonkun vehnäolueen ja minä vuorostaan Lempi Omena -siiderin. Menimme istumaan "tuvan" taakse olevaan koloon. Siellä oli muutama muukin. Istuuduimme sohvapöydän ääreen - hän sohvalle ja minä vinottain häntä vastapäätä tuolille. Nyt alkaa se tylsin osuus eli se, mistä me puhuimme. Lähinnä juttelimme koulusta ja kursseista ja opiskelijan köyhyydestä ja miten tienata rahaa ja hänen kaverin häistä ja koirista ja silloin tuli puheeksi Minä-Miikan ja hänen eksän koira ja sitten Minä-Miikan eksä jotenki pompahteli siitä asti aina keskusteluun jossain sivuttaisessa välimuodossa ja silloin Minä-Miika sanoikin pariin otteseen "mun mimmi" ja siitä en oikein pitänyt ja tajusin, että Minä-Miikasta ei olisi edes vakiopano-ehdokkaaksi. Minä-Miika nimitys tulee siitä, että lähinnä hän puhui itsestään ja ei pahemmin kysellyt minulta mitään. Minä-Miika tietää minusta treffien jälkeen vain sen, missä opiskelen, että peheelläni on kaksi koiraa ja menen perjantaina viikoksi koiravahdiksi ja että lauantaina menen ystäväni pool partyihin.

Noin varttia vaille yhdeksän Minä-Miika sanoi, että pitäisikö lähteä, kun kello on yhdeksän. Myönnyin ja aloin pukemaan farkkutakkiani ja hän soitti jollekulle. En tiedä, kenelle ja mistä puhui, kun en saanut selvää, sillä Minä-Miika puhui hyvon hiljaisella äänellä. Pääsimme ulos ja Minä-Miika alkoi räpläämään kännykkää ja avasi kaverilta saadun snapin. Sitten hän sanoi, että on pakko soittaa keverille ja kysyä, kuinka kauan hän aikoo olla muiden kanssa vielä Galax:ssa pelaamassa pingistä. Minä-Miika soitti siis vielä toisen puhelun ja jutteli muutaman minuutin ajan, ja siinä kohtia mietin, että eikö hän voinut hoitaa tuota puhelua vasta sen jälkeen, kun olisimme hyvästelleet. Ilmeisesti ei voinut, joten jouduin odottamaan, että hän vapautuisi. Minä-Miika sanoi menevänsä vielä Galaxiin ja siinä sitten halasimme ja heitimme: "Oli kiva nähdä". Ja lähdimme molemmat omiin suuntiimme.

Että sellainen tapaus tällä kertaa. Ei mikään hirveän kamala, mutta ei mikään ilotulituksia aiheuttava. Määrätietoinen, mutta itsekeskeinen ja tylsähkö. Treffilukeman avaukseksi ehkä vähän pettymys, mutta ei mikään pohjanoteeraus kuitenkaan.

P.S. Se, mikä minua eniten häiritsi hänessä oli se, että hän ei katsonut melkein lainkaan minua silmiin silloin, kun puhui.

Sinkkuuden uudelleenlöytämistä

Sinkkuuden purjeet on nostettu - hitaasti, mutta varmasti livun nyt sinkkulaivallani sinkkuvaltameressä etsimässä uusia seikkailuja. Karilleajo hätkähdytti menoni hetkeksi, mutta nyt olen entistä elinvoimaisempi liikkeellä. Suunnasta en ole varma, tiedän ainoastaan sen, että ajelehdin mahdollisimman kauas tapaturmapaikasta. 

Hyvä ystäväni yllytti minut lataamaan viime viikon sunnuntaina Tinderin uudestaan, etten päätyisi tekemään mitään tyhmää. Niki nimittäin oli käymässä Turussa (Snapchat kertoo kaiken) ja oli tooooosi lähellä, ettei käynyt niin, että olisin laittanut hänelle sunnuntaina viestiä ja pyytänyt sitä tulla käymään. Latasin siis Tinderin ja päivitin kaikki kuvat ja kirjoitin uuden kuvaustekstin. Siinä meni sen verran kauan, että touhutessani unohdin Nikin ja typerän hinkuni laittaa hänelle viestiä. 

Tinder-jahti mikälie on siis taas päällä, woop woop! XD Tällä kertaa olen kyllä sen verran viisaampi, että vaihdan numeroita vasta sen jälkeen, kun olen ihmisen tavannut. Että jos sattuuki sellainen tapaus taas kohdalle, jonka seurasta pitää paeta hätäpuhelun avulla, niin ainakin silloin voi poistaa hänet vain Tinderistä, eikä tarvitse blockata vielä kaiken lisäksi Whatsappissakin. 

Tällä hetkellä minulla on pari potentiaalista ehdokasta ja olisi ihan kivaa nähdä heidän kanssa jossain. Minulla on sellainen olo, ettei minkään tarvitse mennä vakavaksi ja jos juttu ei kulje sen verran hyvin, että molemmat haluaisivat nähdä toisenkin kerran, en todellakaan pahastu. Pikemminkin ehkä ihan hyvä niinkin, jos niin käy. Toisaalta taas en jaksaisi käydä niitä samoja ensitreffien keskusteluja: mistä tykkäät, oletko matkustellut paljon, millaista musiikkia kuuntelet, mitä teet vapaa-ajalla jne jne... 

Tinderissä siis kaikki menee ihan hyvin. Entäpä sinkkuelämä somen ulkopuolella? Viime viikon perjantain päädyin Dynamoon ja se oli sitten ensimmäinen ja VIIMEINEN kerta. En enää ikinä aio eksyä sinne! Oli varmaan tuskallisin baarireissu ikinä, varsinkin kun en edes ollut kunnolla kännissä. Lauantaina onneksi meininki oli tuhat kertaa parempi, vaikka olinki ihan selvinpäin liikkeellä. Menimme ystävieni kanssa tsekkaamaan uudistettu Aussie bar. Jokilaivan tanssilattia sai kyytiä, kun kolme dancing queeniä näytti tanssimoovinsa. Ainoa huono puoli oli vain se, että silloin oli hitosti porukkaa liikkeellä ja jokilaiva oli ihan täynnä. Lähdimme joskus kahden aikoihin kotia kohti juuri tästä syystä.

Tämän viikon perjantaina kävimme testaamassa ystäväni kanssa Helsingin yöelämän tarjontaa. Meidät oli kutsttu ystäväni siskon ja tämän poikaystävän tupareille ja koska olimme päättäneet, että Helsingin yöelämä pitää tänä kesänä kokea, tuli hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kävimme testaamassa Summer Heat -nimistä paikkaa, se on samassa rakennuksessa, mistä saa niitä Magnum-jätskejä. Aluksi meno oli aika laimeeta ja mietimme, että jos näin jatkuu koko illan, niin ei ikinä enää tulla Helsinkii bilettämään. Onneksi tunnelma alkoi nousta ja asioita rupesi tapahtumaan - aluksi meidät tuli iskemään helsinkiläinen lentäjäksi opiskeleva nörttipoika ja hänen vallasta meidät pelasti kaksi muuta helsinkiläistä jätkää. Selvisi, että he olivat meitä vuoden tai kaksi vanhempia ja toinen oli ainakin töissä vankilavartijana. Kovasti he kutsuivat meitä lähtemään seuraavana päivänä Hämeenlinnaan juhlimaan ja lyttäsivät Turkua ja sen menoa. 

Päädyin jossain vaiheessa pussailemaan vankilavartijan kanssa ja hänen kaveri, jota aloimme ystäväni kanssa epäilemään olevan homo, katoili mutta tanssi ystväni kanssa awkwardisti. Illan tavoittelemani saldo, tanssiminen ja nuoleminen jonkun semihyvännäköisen jätkän kanssa, oli täytetty ja lähdimme baarista noin kolmen aikoihin kävelemään ympäri Helsingin syrjäisempiä keskustan katuja. Onnistuimme eksymään, mutta löysimme onneksi jossain vaiheessa perille ystäväni siskon ja tämän poikaystävän kämpille.

Eilen sitten olin samaisen ystäväni, joka käski lataamaan Tinderin takaisin, kanssa tanssimassa Börssissä. En ole ikinä nähnyt niin paljon hyvännäköisiä jätkiä yhdessä yössä samassa paikassa. Silmäruokaa siis riitti ja tuli flirttailtuakin. Baarin jälkeen kävimme hakemassa kebabit ranskalaisilla <3

Tässä sitä siis opetteleen olemaan jälleen itsenäinen, vahva ja itsevarma nainen, joka ei tarvitse ketään, joka ei häntä tarvitse. Elämä on oikeasti loppujen lopuksi aika ihanaa, vaikka ei pääsisikään käpertymään sen jonkun tietyn kainaloon sunnuntai-iltana ja höpöttelemään kaikennäköistä ja pusuttelemaan. Ulkona paistaa pitkästä aikaa aurinko ja hyvä musiikki soi taustalla. Ei tähän tarvitse ketään ylimääräistä, yksinkin on ihanaa olla. + Lippu Blockfeteillekin löytyy! Cheekin näkeminen elokuun loppupuolella häivyttää sellaisetkin synkät ajatukset, kuin että huomenna töihin. 

Vitutuksen purkausta

Vittu, että voi ärsyttää! Nyt mustamaalaan kaikki miehet vain yhden perusteellla, mutta nyt ei vaan kiinnosta, jos joku tästä loukkaantuu.

Ei saatana oikeasti. Ensin olin tiistaina illalla vittuuntunut ja pettynyt siitä, että Niki ei laittanut yhtään mitään -  ei edes jotain: "sori, ei voida nähdä". Siinä hän todisti todellisen luonteensa - vitun kusipää niin kuin kaikki muutkin. Silloin päätin, että minähän en häntä tarvitse. Jos hän ei vaivaudu yhtä vaivaista viestiä laittaa minulle ja kertoa niin kuin aikuuinen, mihin tulokseen on päätynyt, niin ei ansaitse minun kiinnostustani. Minä olen nuori nainen ja varmasti löydän jonkun, joka arvostaa ja kunnioittaa minua, eikä kohtele kuin lelua. Painukoon sellaiset vaan helvettiin, jotka eivät näe, kuinka upea olen.

Päätin silloin myös, että en onnittele Nikiä lauantaina hänen synttäreiden kunniaksi. Vietimme ystäväni kanssa perjantain ja lauantain Tallinnassa shoppailemassa ja unohdin Nikinkin melkein kokonaan, paitsi junamatkoilla Helsinkiin ja takaisin Turkuun, kun menimme Pasilan aseman ohi ja näin sen sillan, jota pitkin kävelimme silloin yksi perjantai hänen helsinkiläiseen kämppään.

Pääsin kotiin joskus kahden aikoihin yöllä ja nukkumaan vasta puoli kolmelta. Heräsin siihen, kun kännykkäni soi noin neljän aikoihin. Varmaan arvaattekin, kuka soittaja oli. Jep, Nikihän se. Hän haukkui, etten laittanut hänelle onnitteluviestiä ja kun sanoin, että olin hänelle vihainen, niin hän sanoi, ettei ollut mitään, mistä hänelle voisin olla vihainen. Perus mies, kun kieltää kaiken ja vaikka tietääkin, että on mokannut, niin ei myönnä mitään. Setvittiin sitä, että hänen piti ilmoittaa jotain ja hän sanoi, että minulla paloi kiinni ja en hänestä enää halunnut kuulla mitään ja ei hän viitsinyt siksi vaivaitua ja laittaa viestiä. Vittu mikä kusipää oikeasti! Sitten hän alkoi selittämään, että on minua ikävä ja että hän ei ole pannut kenenkään kanssa minun jälkeen. Sitten hän sanoi, että ei ole menossa Ruissiin ensi viikonloppuna ja kysyi, olinko minä. Hän oli kuulemma ajatellut, että olisi tullut käymään, jos en olisi mennyt. Anteeksi, mutta kuka vittu haluaa edes sinua tänne  luokseni??! Hän pitää minua niin itsestäänselvyytenä, että suostun ihan mihin vaan, kunhan hän vain jotain sanoo. Ihan kuin olisin joku sätkynukke, ilman omaa mielipidettä ja tahtoa ja mieltä. Vitun mulkku. Tietenkin hän oli kännissä ja pilvessä ja siksi selittänyt tuollaisia juttuja, mutta menin silti ihan sekaisin. Just, kun olin päässyt siihen mielentilaan, että pikku hiljaa pääsen hänestä yli, niin hän soittaa ja alkaa selittämään tuollaisia.

Päätin, että soitan hänelle päivemmällä, kunhan saan nukkuttua ja ajatukseni vähän selkiytettyä. Vitun kauan uudelleennukahtamisessa kylläkin kesti.. Vihaan miehiä, että he tekevät AINA näin: juuri, kun toinen on pääsemässä yli, niin pakko tehdä jotain, mikä saa toisen ajatukset ihan hämilleen ja suistumaan raiteiltaan ja kadottamaan päämääränsä, että keskittyy hetken aikaa vain itseensä.

Puhuimme vähän aikaa sitten puhelimessa ja Niki aloitti puhelun, että ei muista mitään, mitä oli eilen sanonut. Siinä sitten olin hetken hiljaa, koska en ollut valmvistautunut siihen versioon. Puhekykyni kuitenkin palautui melko nopeasti takaisin ja tykitin sellaista tahtia, että Niki sanoi: "Rauha akateemikko!" En alkanut sen syvemmin paneutumaan yölliseen puheluun, jos hän ei muista, niin ei sitten muista, en aikonut alentua siihen, että olisin selittänyt kaiken ja kuunnellut, kun hän vastaa, että se oli vain kännipuhetta ja ei kannata ottaa tosissaan. Sanoin sitten vain, että voiko hän jo päättää, että mitä haluu, koska minä en jaksa tämmöstä, koska minua sitten vituttaa ja ahdistaa ja ärsyttää. Hän oli vain, että ei hän voi kontrolloida sitä, mitä tekee kännissä. Niinpä tietenkin, vikahan ei ole hänessä! Käskin hänen olla soittelematta minulle ja laittamatta viestiä. Hän sanoi, että yrittää. Koko puheun ajan hänellä oli välinpitämätön äänensävy, mikä ärsytti ja ärsyttää yhä edelleen ihan saatanasti. Olen enemmänkin vihainen itselleni koko tästä sotkusta, että annoin itseni toivoa jotain - ei ollut mitään!!

Tällä hetkellä olen vain erittäin vittuuntunut, että päädyin taas tähän loukkuun ja rakennellut pilviliinnan perustaa olemattomalle alustalle. Odotan vain Ruissia, silloin on luvattu hellelukemia! Pääsee hyppelehtimään shortseissa ja kuuntelemaan musiikkia ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Ja jos Niki muuttaakin mielipiteensä Ruissin suhteen ja näen hänet jossain siellä tai ihan muutenkin, jos näen hänet jossain, niin hän saa pataansa, vitun kusipäämulkku. VITTU!!

Sydänsuruja

Oi kyllä - sydänsuruja! Pakko niistäkin on välillä kirjoittaa, ettei ihan liian lystikkääksi mene koko sinkkuustouhu. Ottaisin kyllä tähän väliin sen lystikkyyden tämän vitutuksen, ärtymyksen, ylimiettimisen ja ainaisen "pääse jo yli hänestä, hän ei ansaitse sinua" -mantran toitottamisen tilalle.

Jatkan siitä, mihin edellisessä postauksessani jäin. Niki siis tuli lauantaina käymään noin puoli kolmen aikoihin. Hän oli edellisenä iltana ollut juomassa kavereidensa kanssa ja oli vähän darudessa. Aamulla onnistuimme jo riitelemään siitä, tuleeko hän käymään ja milloin hän tulee vai tuleeko ollenkaan. Minä sovittelijana tietenkin rauhotin tilanteen ja Niki tuli kuin tulikin käymään. Olin valmistanut hänelle yllätyksen: olin edellisenä päivänä käynyt vähän shoppaamassa ja ostin kivan alusasun, pitkävartiset pitsisukat ja sukkanauhavyön; puin siis nämä kaikki ylle ja meikkasin ja kiharsin hiukset ja laitoin korkkarit. Olin tosi hermostunut, kun odotin, että Niki saapuisi. Pelkäsin, miten hän reagoisi ja pitäisikö hän yllätyksestään. Kävelin hermostuneesti pitkin pikkuruista kämppääni siihen asti, kunnes Niki saapui.

Nikin silmät pyöristyivät lautasiksi, kun hän näki minut. Silti hän katsoi vähän enemmän ihmetellen kuin sillä tavalla, että olisi nauttinut suuresti tilanteesta, että minulla oli mustat hepenet päälläni. Hän oli vissiinkin käynyt mäkissä ennen tuloaan luokseni, sillä ryysti jotain pirtelöä pahvimukista. Olin niin hermostunut, että unohdin tyystin kaikki seksikkäät otteet ja sanat ja tilannekohtaukset, jotka olin harjoitellut päässäni. Loppujen lopuksi työnsin Nikin selästä kämppäni sisään (asun solussa, meillä kämppikseni kanssa on vain yhteinen eteinen). Niki oli vieläkin ihmeissään, mutta ei ihan niin kuin olin kuvitelut. Heitin hänen lippansa hänen päästään pois ja laitoin hänen pirtelön pöydälle ja suutelin häntä. Olin niin hermostunut, että hengitykseni tärisi. Huusin itelleni päässäni, että pitäisi rauhottua ja että pahin tulee vasta seksin jälkeen ja tämä pano voi jäädä viimeiseksi, joten pakko panostaa ja nauttia siitä. Suudeltin hetken aikaa pöytäni edessä ja sitten ohjasin Nikin sängylleni. Pistin hänet istumaan siihen ja itse menin hänen päälle istumaan niin, että meillä oli naamat vastakkain ja suutelimme siinä hetken aikaa. Hengitykseni tärisi vielä vähän, mutta lopulta rauhotuin. Kaikki oli niin kuin pitikin, molemmat halusi toisiaan, taustalla soi jazz ja kaikki huolet kaikkosivat siksi ajaksi pois.

Emme olleet koskaan panneet Nikin kanssa ilman kortsua ja heitin silloinkin kortsun hänen rinnuksilleen. Niki katsoi minua anovilla silmillään ja kinui, oliko pakko, että miksi pitäisi pilata tän kaiken hyvän kortsulla. En voinut vastustaa häntä siinä vaiheessa ja ajattelin, että jos tämä on viimeinen kerta, kun hänen kanssa panen, niin fuck it. Panimme ilman kortsua ja en kyllä kadu, vaikka jälkiehkäisypilleri piti hakea ja seuraavat menkat olivat täyttä tuskaa.

Seksin jälkeen oli aika töksäyttää sekavat ajatukseni Nikille ja pelatä pahinta ja toivoa parasta. Suihkun jälkeen menimme makaamaan sängylleni ja siinä ollessani hänen kainalossa avasin suuni ja kakistin varoen kaikki ahdistukseni ja tuntemukseni meidän juttuamme kohtaan. Sanoin, että en olisi ottanut asiaa puheeksi, jos hän ei olisi muuttamassa Helsinkiin, mutta koska tässä näin käy, niin minun on pakko puhua, koska muuten tulen hulluksi. Hän sanoi ymmärtävänsä asian laidan. Kysyin häneltä, kai hän tietää, että tykkään hänestä todella paljon ja haluan yrittää ja katsoa, mitä tästä meidän jutusta voisi tulla. Vastaus oli kyllä. Kysyin, mitä hän ajattelee minusta ja mitä haluaa ja hän sanoi, että viihtyy seurassani ja pitää minusta kovasti, mutta ei vielä osaa sanoa, mitä haluaa, että tarvitsee vielä aikaa, ennen kuin oikeasti tietää, koska on niin tuuliviri ja kyllästyy ihmisiin niin helposti. Sanoin, että pelkään, että minuun sattuu ja hän kysyi, miksi ajattelen tuollaisia, että annetaan jutun mennä omalla painollaan. Lopputulos oli siis, että juttumme ei päättynyt silloin ja sovimmekin, että näemme seuraavana viikonloppuna, kun menisin ystäväni kanssa shoppailemaan Helsinkiin. Tuli puhuttua myös, että sitä seuraavana viikonloppuna Niki ehkä tulisi Turkuun.

En siis päätynytkään itkemään, niin kuin kovasti oletin ja pelkäsin tapahtuvan ja olin jopa todella hyvällä tuulella ja odotin perjantaita, koska silloin näkisin hänet seuraavan kerran. Junaliputkin tuli varattua sen viikon keskiviikkona ja olin Pasilan rautatieasemalla noin klo 18. Niki tuli hakemaan minua kävellen, sillä hänen ja hänen kämppiksen kämppä oli vain 10-15 minuutin kävelymatkan päässä asemalta. Olin ostanut Nikille "Onnea uuteen kotiin" -lahjaksi punkkupullon ja hänen lempikarkkipussit: Marabou-karkkipussit. Toisen minun oli tarkoitus antaa hänen kämppikselleen, mutta loppujen lopuksi söimme kaikki karkit itse (yllätys).

Kävimme Nikin kanssa ensin heittämässä tavarani heidän luo ja sitten lähdimme käymään kaupassa ostamassa ilta- ja aamupalatarvikkeet. Tässä välissä on pakko kertoa tärkeä seikka, josta en puhunut edellisessä postauksessani. Niki on narkkari, mitenkään muuten järkevästi en osaa häntä kutsua. Ennen Aasia-reissuaan hän poltti kuulemma 2 vuotta putkeen kannabista joka päivä. Aasian jälkeen hän poltti silloin tällöin kavereittensa seurassa ja se ei minua haittanut, mielestäni silloin tälllöin  voi, kunhan ei mene jokapäiväiseksi lystiksi se. Anyways, ihmettelin jo aikasemmin illalla, että miten Niki on niin rauhallisen ja lempeänoloinen, mutta ajattelin, että koska toinen on saanu kaikki muuttoasiat hoidettua ja työpaikkakin hommattuna ja minuakin ollut ikävä, niin siksi hän oli niin mukavalla tuulella. Minulle selvisi vasta myöhemmin sinä iltana, kun hänen kaveri tuli hakemaan osansa kannabiksesta, että Niki oli polttanut sinä päivänä ennen tuloani.

Aloimme laittamaan ruokaa ja ennen kuin ryhdyimme syömään, Niki kysyi, hiattaisiko minua, jos hän polttaisi yhden ennen ruokaa. Kuka minä olen hänelle sanomaan yhtään mitään, polttako hän vai ei yhden ennen ruokaa.. Ei hän olisi kuitenkaan kuunnellut, vaikka olisinkin sanonut, että haittaa. Siinä sitten päädyin seuraamaan kannabissätkänvalmistamisprosessia. Heti sen poltettuaan Nikistä tuli vähän hilpeä ja nauravainen. Ruuan jälkeen aloimme katsomaan Netflixin Sense8-sarjan ensimmäistä jaksoa. Oli muuten aika sekava ja ei edes katsottu loppuun. Niki oli enemmän pihalla kuin minä, sillä sätkä oli tietenkin vaikuttanut hänen ajatuksenkulkuun, hän oli poissaoleva ja omissa ajatuksissa aika paljon. Silti meillä oli hyvä olla ja juttelimme kaikennäkösestä ja hieroin häntä, kun hänen lihaksia särki salikäynneistä. Ennen nukkumaanmenoa hänen oli kuulemma pakko polttaa vielä yksi, että saisi paremmin unta. Siinä kohtia mietin jo, että onko pakko ja kuinka paljon hän on oikein vetänyt sinä päivänä - varmasti ainakin kolme sätkää ja mitä luultavammin enemmän.

Niki tarjoili minullekin maistettavaksi, mutta skippasin molempina kertoina (sekä iltapäivällä että ennen nukkumaanmenoa) ja sanoin, että kyllä joskus haluan kokeilla, mutta en sillä kertaa, mikä oli totuus. Illan viimeisen sätkän jälkeen Niki oli vielä enemmän omissa ajatuksissaan ja ei oikein pysynyt kärryillä, kun selitin hänelle kaikkea. Se minua häiritsi aika paljon. Onko pakko saada ittensä tuollaiseen kuntoon, että ei tajua ympäriolevasta maailmasta mitään. Loppujen lopuksi nukahdimme ja minä heräsin keskellä yötä, kun Nikin kämppis Parsa tuli kotiin yöllisistä seikkailuistaan ja pisti musat täysille, niin että koko talo tärisi. Ihmettelin, miten Niki pystyi nukkumaan kuin mikäkin tukki ja olla heräämättä sellaiseen sekamelskaan. Minun piti moneen otteeseen sanomaan Parsalle pistämään musiikki hiljemmalle, mutta en vain jaksanut nousta ja loppujen lopuksi nukahdin.

Aamulla tutustuin Parsaan ja hän vaikutti oikein hauskalta ja mukavalta tyypiltä. Teimme Nikin kanssa aamupalan ja Niki antoi Parsalle Parsan osan kannabiksesta. Parsa kysyi, josko he vetäisivät aamusauhut ja niin Parsa, Parsan naissäätö ja Niki menivät parvekkeelle. Sillä aikaa minä vaidoin vaatteet ja pistin naamani kuntoon. Minun oli lähdettävä Nikiltä niin, että olisin Helsingin keskustassa noin klo 12, sillä ystäväni saapuisi silloin Turusta Onnibussilla. Niki päivitteli aamulla, että niinkö aikaisin minun piti lähteä, mikä sai minut hymyilemään - en ollut ainoa, joka halusi nähdä ja viettää aikaa. Niki saattoi minut bussille, halasimme ja pussasimme ja lupasimme viestitetllä.

Päivän päätteeksi, kun olimme ystäväni kanssa jo matkalla kotiin, minulle tuli kauhean haikea olo. En tiennyt, milloin näkisin Nikin seuraavaksi. Aamulla, kun kysyin häneltä, oliko hän tulossa seuraavana viikonloppuna Turkuun, vastauksena tuli, ettei hän ole vielä varma, että voi olla, että hänellä ei ole välttämättä varaa tulla. Illalla vielä juttelimme whatsappissa kuluneesta päivästä ja seuraavana päivänä yritin saada keskustelua aikaan, mutta se jäi yritykseksi. Seuraavan kerran juttelimme vasta keskiviikkona ja taas minun alotteesta. Silloin en kysynyt mitään viikonlopusta ja näkemisestä ja yritin vihjailla, että Niki kutsuisi minut mukaansa viettämään juhannusta hänen kavereidensa kanssa mökille. Pelkäksi yritykseksi sekin jäi. Niki kyllä mielestäni ymmärsi vihjaillut, mutta ei vaan halunnut kutsua minua.

Keskiviikon jälkeen en kuullut hänestä mitään ja viikonloppua kohden mentäessä minua alkoi ahdistaa yhä enemmän ja enemmän. Miksi hän ei laittanut viestiä? Keiden Tinder-horojen kanssa hän juttelee ja minulle ei lahjota aikaansa? Kiinostaako häntä ylipäätään enää? Olenko ainoa, joka haluaa yrittää kokeilla, miten tässä käy? Onko meidä juttu ohi?

Sunnuntaina en enää kestänyt ja soitin hänelle. Sanoin, että minua ahdistaa ja tuntuu, ettei häntä kiinnosta enää yhtään ja hän juttelee minulle vain pakosta silloin, kun itse pistän hänelle jotain ja tuntuu, että häiritsen häntä ja mitä hän oikein haluaa. Niki sanoi vain, ettei tiedä kysymykseen vielä vastausta, että tarvitisisi vielä aikaa, ennen kuin pystyisi kertomaan ja että häntä ei haittaa, että nähdään vain silloin tällöin, että emme kuitenkaan pystyisi näkemään kuin vain silloin tällöin. Että olemme niin erilaisia, ja ei hän tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun on niin vaikea tilanne, että ei hän Turkuun jaksa joka viikonloppu lähteä pitkän työviikon jälkeen, jos ei siellä Turussa ole mitään järkevää tekemistä. Että ei hän tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun hän ei kuitenkaan pitkiä aikoja pysty ilman naistakaan olemaan. Että minun pitäisi nyt sanoa jotain, kun olen se fiksumpi ja järkevämäpi meistä. Siinä sitten tuskaisen puhelun lopuksi päädyimme siihen, että olisi ehkä parempi antaa meidän jutun vain olla ja jatkaa elämiämme eteenpäin ilman toista. Niki kuulosti kovin surulliselta ja sanoi, ettei olisi halunnut käydä tätä keskustelua puhelimessa ja kyseli kovasti, pärjäänkö ja kai soitan hänelle, jos joskus tulen käymään Helsingissä. Totta kai minä pärjään, ei ole muuta vaihtoehtoa ja sanoin, että soittelen hänelle, vaikka mielessäni ajattelin, että mitä sekin sitten hyödyttää. Kun kerroin jo hänelle aikaisemmin, että ei hän ole ollut minulle yksi jätkä muiden seassa ja jos olisi ollut, niin ei minua häiritsisi se, että näkisimme vain silloin tällöin ja panisimme ja muuten eläisimme omaa elämää. Niki sanoi ymmärtävänsä sen ja silti kysyi tuon typerän kysymyksen.

Puhelun jälkeen vollotin koko illan ja yön, välissä kävin jumpassa, mutta kyyneleistä ei tuntunut tulevan loppua. Seuraavana päivänä lähdin töistä aikaisemmin ja illalla ystäväni tuli käymmään ja söimme dippikasviksia ja jätskiä ja kirjoitimme yhteisvoimin pitkän listan "Miksi Niki on perseestä". Tiistaina olin jo niissä fiiliksissä, että ehkä tämä tästä, selviän tästä viikosta. Mutta sitten... illalla suihkussa ollessani sain viestin ja luulin, että se oli hyvältä ystävältäni, joka palasi takaisin kotimaahansa ja laittoi viestiä, että hän on kunnossa ja turvassa ja perillä. Juu ei ollut viesti ystävältäni, vaan Nikiltä: "Et varmaa haluu kuulla must enää mut haluisin silti tietää et miten voit?" Siinäpä vasta meni pasmani sekaisin! Miksi hän laittoi viestiä? Olin jo aikaisemmin miettinyt, että ehdottaisin hänelle viikonloppuna, että jos hän haluaa nähdä vielä viimeisen kerran, niin tulisin Tallinnasta Helsinkiin juuri hänen synttäreinä lauantaina seuraavana viikonloppuna. Ajatus oli kyllä vielä vasta hautumassa, enkä ollut edes varma, lähettäisinkö sen viestin hänelle. Ja nyt hän oli ise kysymässä minulta vointiani.

Päädyin lähettämään viestin näkemisajatuksestani ja hän sanoi, ettei vielä tiennyt, mitä tekee synttäreinään, mutta jos se olisi tosiaan viimeinen kerta, kun näkisimme, hän kyllä pystyisi feidaamaan synttärijuhlintansa. Viestittely loppui siihen, että hän lupasi ilmoittaa minulle ennen tämän viikon keskiviikkoa, mihin päätökseen päätyy, että pystyisin varamaana juna-/bussiliput sen mukaan.

Sunnuntaina ystäväni, jonka kanssa lähden Tallinnaan kertoi,että varatessaan aikasemmin omaa junalippua takaisin kotiin lauantaina klo 23.00, paikkoja oli kuulemma aika vähän ja, että minun kannattaisi nyt jo kysellä, että mitä viikonloppuna tapahtuu, etten jää rannalla ruikuttamaan ja ilman kattoa pään päällä. Laitoin Nikille viestiä, että hänen oli valitettavasti päätettävä jo sinä päivänä (eli eilen), mitä viikonloppna tapahtuu, ettei minulle käy niin, että kieli keskellä suuta mietin, miten pääsen kotiin. Niki vastasi: "Emmä nyt viel osaa sanoo mitään ja mun olo on kans sen mukanen etten edes yritä miettii"

Suutuin hänelle niin paljon, että en laittanut takaisin mitään ja vain varasin sen tyhmän junlaipun. Nyt olen ihan vittuuntunut ja ärsyyntynyt ja ahdiistunut, sillä Niki ei ole laittanut vieläkään mitään viestiä eilisen tyhmän heittonsa jälkeen ja pelkään, että näkemisemme jää. Tiedän, että on tyhmää roikkua hänen perässä ja toivotonta odottaa, jos näkisimme ja haluta näin paljon nähdä, mutta en vain voi itselleni mitään. Näkisin mieluummin kahdestaan kuin sillä tavalla. että törmään häneen jossain kohtaa Ruisrockia ja menen ihan sekaisin ja mitä luultavammin purskahdan itkuun ja yritän antaa hänelle bitchslapin.

Tilanne on nyt mikä on ja toivon, että hän laittaa minulle huomenna illalla jotain, edes, että emme pystykkän näkemään. Ja jos ei vaivaudu laittamaan mitään, niin sitten se on kyllä viimeinen tippa - se jätkä voi sen jälkeen painua helvettiin ja jos vahingossa törmään häneen Ruississa, niin voimaani en säästele, kun turpaan häntä vetäisen.

Niki

En ole pitkään aikaan päivittänyt tänne mitään. Osittain tämä johtuu keväisistä kiireistä, tentteihin lukemisesta sun muista.  Pääsyy siihen on kuitenkin ollut eräs kaksilahkeinen. Kutsutaan häntä vaikka Nikiksi. Niki on 25-vuotias, täyttää kesäkuun lopulla 26. Niki on käynyt vain amiksen ja on siitä asti tehnyt kaikennäköisä tie- ja raksahommia, enemmän kuitenkin edellisiä kuin jälkimmäisiä. Niki oli kolme kuukautta reissaamassa Aasiassa talvella ja haluaa lähteä ensi talvena uudestaan Suomen pakkasia ja loskapaskaa pakoon.

Tapasimme Nikin kanssa huhtikuun alussa, ylläripylläri hän oli Tinder-parini. Niki itse ehdotti näkemistä ja ensimmäiset treffimme vietimme Cow:ssa. Silloin juttelimme vaikka mistä kaikesta ja treffit kestivät pitkään, menin viimeisellä 23.50 bussilla kotiin.

Toisen kerran näimme saman viikon viikonloppuna ja menimme silloin syömään kiinalaiseen ja siitä menimme hetkeksi hänen luo hengaamaan ennen hänen jalkapallotreenejään. Illalla kuitenkin tulin Nikille katsomaan missikisoja ja jäin yöksi. Yö oli söpöä halailua ja lusikointia, ei edes mitään pientä seksivihjailua hänen puoleltaan. Sen jälkeen näimme vielä pari kertaa, ennen kuin panoarkku avattiin. Se tapahtui, kun Niki tuli luokseni yöksi. Olin aikaisemmin päivällä myymässä metrilakuja Silakkamarkkinoilla ja menimme päivän päätteeksi Nikin kanssa kauppaan ostamaan ruokaa. Syömisen ja suihkundeeruksen jälkeen se tapahtui. Leffa pistettiin paussille ja sänky sai kyytiä. Niki on hyvä panemaan, vaikka hänen veitikka ei mikään himosuuri olekaan.

Niki on muuttamassa Helsinkiin. Itse asiassa tänään hän vei melkein kaikki tavaransa jo sinne kämppään, jossa hän tulee asumaan parhaan ystävänsä kanssa. Helsinki-pommi pudotettiin huhtikuun lopulla. Silloin ajattelin, että katsotaan nyt, mitä toukokuu edes pitää sisällään, ehkä meidän välit eivät edes kestäisi toukokuun loppuun asti. "Mennään päivä kerrallaan", ajattelin. Ja niin sitä mentiin, näimme tämän kuun ajan tosi usein ja käytännössä melkeinpä asuin Nikin luona. Olin Nikillä yötä enemmän kuin omassa kämpässäni. Hän asui keskustassa, lähellä kävelykatua, sinne oli helppo mennä, jos pyöri muutenkin jo keskustassa ja sieltä oli helppo mennä töihin. Tosiaan, Nikillä minulla oli oma sähköhammasharjan vaihtopää, hän lainasi minulle t-paitojaan yöpaidoiksi ja lainasi pyyhettä suihkukäyntejä varten. Niki teki minulle aamupalaa, jos seuraavana päivänä oli vapaa-päivä ja kummankaan ei pitänyt mennä mihinkään.

Niki on ollut erilainen verrattuna muihin miehiin, mitä minulla on ollut. Hänen kanssa on helppo olla oma itsensä ja hän saa minut nauramaan. Niki on lapsirakas ja tykkää halia ja hänellä on hyvät välit äitinsä kanssa. Nikin huonoihin puoliin kuuluu se, että hän saa ravuille ominaisia kiukkukohtauksia ja että hän pilailee usein vääristä asioista. Usein en ymmärrä, oliko hän tosissaan vai hettikö vain läppää. Niki on monesti sanonut, että tarvitsee sellaisen naisen, josta on vastusta hänelle. Nikin yksi parhaimmista kaveritytöistä Julma-Jutta on sanonut Nikille muutamaan kertaan, että en välttämättä ole Nikille se sopivin ja oikein, koska olen liian kiltti.

Vappuna menin Nikille yöksi ja se aika ennen kuin menimme nukkumaan kuuden aikoihin oli yhtä helvettiä. Niki oli kännissä ja haastoi riitaa ihan turhasta. Tappelimme ja huusimme ja revimme toisiamme ja kaikki vain sen takia, koska Niki halusi nähdä, millainen olen riitatilanteessa ja miten reagoin siihen, kun hän on kusipää, mikä oli minusta ihan naurettava selitys hänen käytökselleen.

Toukokuun puolivälissä pyysin Nikiä ystäväni synttäreille, mutta hän ei suostunut tulemaan. Synttärikysymyksen jälkeen tulitin myös pari muuta kysymystä: mitä me olemme, koska kaverit kyselevät ja voidaanko sopia jotkut pelisäännöt, kun hän muuttaa Helsinkiin. Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen oli, että ei se kavereille kuulu, mitä me olemme, koska hän ei ole edes itsekään sitä miettinyt. Niki kulemma kyllästyy ihmisiin niin helposti ja siksi tarvitsee ainakin puoli vuotta aikaa, ennen kuin edes pystyy miettimään, että mihin suuntaan suhde kehittyy. Vastaukseksi jälkimmäiseen kysymykseen Niki vain nauroi ja veti homman läskiksi kysymällä vuorostaan minulta, että kirjoitanko jonkun pelisääntökirjan, jossa lukee, mitä eri viikonpäivinä pitää tehdä. Lopputuloksena tuossa tenttaamisessa oli se, että Niki lupasi kertoa, jos alkaa tapailemaan jotakuta tai panee jonkun kanssa. Niki myös, ylläripylläri, ahdistui ja ei oikein jutellut pariin päivään.

Mutta joo, Niki vei tänään siis jo suurimman osan kamoistaan Helsinkiin ja tulee huomenna takaisin Turkuun ja lähtee "lopullisesti" Helsinkiin sunnuntaina. En tiedä, milloin näemme, mutta pakko meidän on kyllä nähdä viikonloppuna. Silloin on selvitettävä, mitä me olemme tai emme ole ja mitä hän haluaa vai haluaako mitään. Hankalinta tässä on se, että en oikeasti tiedä, mitä hän haluaa. Tavallaan on tuntunut ihan kuin olisimmekin jotain, mutta sitten toisaalta Niki välillä heittää sellaisia kommentteja, että menetän tasapainoni ja mietin, kuinka pahasti minulle tässä käy. Esimerkiksi yhtenä hetkenä Niki saattaa olla ihana ja halia ja söpöillä, mutta sitten toisella hetkellä hän saattaa sanoa: "En ole yhden naisen mies, muista se." Miten tähän, anteeksi nyt vain, pitäisi reagoida??

Viikonloppuna minun on siis jotenkin puettava tuntemukseni ja ahdistukseni sanoiksi niin, että kuulostaisin vahvalta itsenäiseltä naiselta, joka välittää miehestä paljon ja haluaa sitä, mutta jos mies ei häntä halua, niin ei vahva itsenäinen nainen tarvitse miestä mihinkään. Sitä sopii miettiä, että miten hoidan homman kotiin. Pelkään purskahtavani itkuun kesken hienoa puhettani ja siinä menisi mielikuva vahvasta itsenäisestä naisesta. Tekisi kyllä mieli purskahtaa itkuun jo nyt, mutta olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että saan itkeä vasta, kun "Vittu, mitä me olemme ja mitä vittua tässä tapahtuu seuraavaksi?!" -asia on käsitelty Nikin kanssa. Sunnuntaina tai milloin ikinä tuo keskustelu nyt tapahtuukaan minä joko parun sieluni tyhjäksi tai sitten hyppin ilosta. Vaihtoehtona voi myös olla, että olen taas ihan vitun hämmentynyt ja en tiedä, mitä tehdä ja mitä ajatella ja miten olla ja pitääkö olla surullinen vai iloinen.

Hirveä-Hemmo

Olin tänään taas yksillä hyvin kamalilla treffeillä, joten velvollisuuteni on kertoa niistä yksityiskoohtaisesti, että tekin tunnette tuskani. Olen vieläkin hieman shokissa ja mietin vain, että miksi sellaisia ihmisiä on olemassa.

Hirveä-Hemmo akoi jutella kansssani Tinderissä. Hänellä ei ollut kovin hyviä profiilikuvia, mutta päätin antaa hänelle armoa ja painaa sydäntä. Voisinpa kääntää aikaa taaksepäin ja saada tekoni tekemättömäksi, hirveä virhe, hirveä! (Ei kun poroa, heh heh heh. Puujalkavitisä tähän väliin, koska väsyttää.) 

Hirveä-Hemmo siis alkoi jutella kanssani. Juttelimmme enimmäkseen teestä ja hän halusi tulla luokseni juomaan teetä. ONNEKSI en suostunut ottamaan häntä kylääni silloin, kun hän sitä vonkasi. Hirveä-Hemmo siis kyseli, jos voisimme nähdä ja sovimme, että tapaamme tänään El Gringon edessä klo 18. En ollut käynyt koskaan kyseisessä paikassa, joten kysyin, jos olisimme voineet nähdä Turun pääkirjaston edessä ja kävellä siitä yhdessä sitten siine. 

Hirveä-Hemmo laittoi tekstiviestin vähän ennen kuutta, että tulee vähän myöhässä, koska heräsi juuri päikkäreiltä ja hänellä kestäisi hieman saapua paikalla. Sovimme, että näemme 18.25. Hän oli myöhässä. Meillä oli vähän sekaannusta, en oikein tiennyt, missä oikeasti tapaisimme - El Gringon vai kirjaston edessä. Löysin Google Maps:n avulla El Gringon ja kerroin Hirveä-Hemmolle, että odotan häntä siinä edessä. Päätin myös katsoa, löytyykö Hirveä-Hemmolta Whatsapp vai miksi se minulle lähettää tekstiviestejä. Hirveä-Hemmolla oli Whatsapp ja kysyin häneltä siellä, miksei hän käytä sitä mieluummin. Mitä meninkään tekemään...?

Hän vastasi Whatsappissa, että viiden pisteen kysymys ja että rupeaakin käyttämään sitä tekstiviestien sijaan. (Laitan blogitekstin päätteeksi screenshotteja.) Hirveä-Hemmo myös pisti, että odottaa kirjaston edessä. Menin sinne ja järkytyin. Jätkällä oli polkkatukka, jonka peitti likaisenvärinen pipo. Hirveä-Hemmon pipo oli puoliksi valkoinen ja puoliksi tummansininen. Hirveä-Hemmolla oli myös ylisuuret farkut ja tummansininen huopahuivi sekä risaiset, sisältä karvatopatut skeittikengät, jotka oli laitettu "sinne päin" jalkaan, sillä kenkien punaiset nauhat sojotti joka suuntaan ja kengät olivat muutenkin räjähtäneen näköiset. Meinasin saada syövän siitä näystä. Kaiken lisäksi, kun awkwardisti halasimme siinä alussa, tunsin, että nahkatakin alla on luikku jätkä.

Menimme El Gringoon. Hirveä-Hemmo oli kuulemma käynyt sielä pari kertaa ja se on kuulemma aika kiva paikka. Mielestäni El Gringo oli aika kämäinen paikka. Siellä oli vähän pimeää ja tavallaan olin ihan loinen siitä, sillä sinne tuskin kukaan katsoisi sisään tai todennäköisyys, että kukaan tuttu tulisi sinne tilaamaan huurteiset oli olematon. Päädyimme tilaamaan teetä. "Otetaan nyt aluksi ainakin," sanoi Hirveä-Hemmo. Päässäni huusin: "Teehen tämä kyllä jää!" 

Menimme istumaan yhden pöydän ääreen odottelemaan hetkeksi, että teekuppimme saapuisivat. Hirveä-Hemmo alkoi selittämään, että oli ollut eilen juhlistamassa kaverinsa kanssa 25-vuotissynttäreitään ja että he olivat Fortessa ja että siellä oli yllättävän paljon porukkaa - 11 italialaista. Hirveä-Hemmo selitti, että yleensä osaa juoda maltilisesti, mutta kun kaveri tarjosi, niin tuli otettua paljon enemmän, mitä yleensä ja matkalla kotiin hänellä oli nousuhumala. Hirveä-Hemmo ei kuulemma tykkää mennä humalassa nukkumaan, vaan tykkää humalassa avata läppärin ja tehdä sillä kaikenlaista. Hirveä-Hemmo laittoi myös kuulemma pari viestiä muutamalle kaverilleen ja hänelle ei tainut tulla kuin pari thypoa - niin hän sen lausi, thypoa... Hirveä-Hemmon mielestä muutenkin, jos joku on humalassa ja sillä ihmisellä on monta thypoa viesteissään silloin, niin se humalainen ihminen todennäköisesti feikkaa thyponsa, koska kyllä ihminen pystyy kirjoittamaan oikein humalassakin, jos keskittyy siihen.

Baarimikko toi meille teemme ja Hirveä-Hemmo alkoi ihmettelemään, että mitä teetä se oikein oli. Vihreää pussiteetä se oli. Hirveä-Hemmon mukaan pyramiiditeepussit on parempia kuin tavalliset teepussit, sillä teen maku niissä pääsee kunnolla oikeuksiinsa, kun teelehdet pääsevät vapaasti kellumaan siinä pussissa. Hirveä-Hemmo ei kuulemma juo yleensä muuta kuin teetä ja pistää siihen aina hunajaa. Että hunaja on niin terveellistä, että ei haittaa vaikka sitä vähän enemmän pistääkin, että ei ole niin pahaa vetää paljon hunajaa kuin limpparia. Siitä Hirveä-Henri veti hienon aasinsillan, että kannattaa juoda oikeita limppareita, eikä mitää light- tai muita sokeriton-/makeutusaineversioita, koska ne ei ole hyväksi terveydelle ja huijaa kehoa, että on terveellisiä, vaikka ei oikeasti ole. Sitten Hirveä-Hemmo totesi myös, että hän juo Lidlistä ostettua Latte Capuccino -pikakahvia ja laittaa myös siihenkin hunajaa sekaan. Kun sanoin, että kuulostaa hassulta laittaa kahvin sekaan hunajaa, Hirveä-Hemmo totesi, että se ei olekaan tavallista kahvia, että siihen kyllä sopii hunaja ja että tuo Lidlin kahvi maksaa vain 2 euroa ja muistuttaa Dumle- tai Daim-kahvia, joka maksaa paljon enemmän ja sisältää vähemmän pikakahvipusseja kuin Lidlin Latte Cappuccino.

Yritin juoda teeni mahdollisimman nopeasti ja kun sain sen juotua, menin muka käymässä vessassa ja pistin viestiä hyvälle ystävälleni, joka on ennenkin pelastanut minut kamalilta treffeiltä. Kun tulin takaisin vessasta, järkytyin vielä enemmän: Hirveä-Hemmo oli ottanut takkinsa ja piponsa pois. Hirveä-Hemmolla oli ylisuuri, likainen, valkoinen myttyinen paita ja hänen kusenvärisissä polkkahiuksissa oli jäätävä maantieruskea juurikasvu. Muutenkin Hirveä-Hemmon hiukset olivat klönttiset ja rasvasennäköiset.

Menin takaisin istumaan Hirveä-Hemmon seuraan ja ystäväni soittikin muutaman minuutin kuluttua kertoen, että tarvitsee apuani, sillä unohti avaimensa kotiin ja tarvitsee minun hallussa olevat vara-avaimensa. Yritin esittää mahdollisimman hyvin yllättynyttä, eikä hyppiä riemusta, että pääsen pois Hirveä-Hemmon seurasta. Selvästi minulla on näyttelijän lahjoja, sillä Hirveä-Hemmo uskoi, että minun piti oikeasti mennä pelastamaan ystävä hädästä. Hän kuitenkin oli hyvin yllättynyt, että lähtisin niin pian ja että trefimme jäivät niin lyhyeiksi. Jouduin jäämään hänen seuraan siksi aikaa, että hän sai teensä juotua. "Saa kaveris vähän opetusta, kun joutuu odottelemaan vähän ulkona, ennen ku tuut päästämää hänet sisäl."

Hirveä-Hemmo halusi myös saattaa minut edes jonkin matkaa ystävälleni. Sanoin, että ystäväni asuu kovin kaukana, että ei Hirveä-Hemmon nyt koko matkaa tarvitsisi minua saattaa. (Oikeasti ystäväni asuu Linnankadulla.) Kävelimme Hirveä-Hemmon kanssa pitkin Linnankatua ja yritin koko ajan pysyä hänestä mahdollisimman kaukana, mutta hän tuli koko ajan minuun kiinni, joten kävelin melkein koko matkan kiinni rakennuksissa tai rännissä. Hiveä-Hemmo selitti, että hänen piti laittaa pipo päähän aluksi, koska hänen hiuksensa olivat märät (eivät siis rasvaiset, niin kuin olin ajatellut).

Hirveä-Hemmo kertoi hakevansa opiskelemaan arkkitehdiksi, koska hän on niin luova ihminen, joka omaa "out of the box thinking" -tyylin. Hyvin luovasti Hirveä-Hemmo ainakin pukeutuu. Hirveä-Hemmolle kuulemma sopisi arkkitehdin työ, koska hän ei ole mikään läksyjä tekevä ihminen ja ei tykkää päntätä kokeisiin. Matikka on Hirveä-Hemmolla kuulemma vähän ruosteessa, että sitä pitää harjoitella pääsykokeeseen. Mielellään Hirveä-Hemmo haluaisi päästä Helsinkiin, mutta ei Tampereessa tai Oulussakaan mitään vikaa ole. Hirveä-Hemmo on alkuperäisin Pohjanmaalta ja on menossa pääsiäisenäkin käymään siellä katsomaan pääsiäiskokkoja.

Linnankatu 35 kohdalla tiemme onneksi erkanivat ja Hirveä-Hemmo lähti yo-kylässä olevaa kotiaan kohti. Pelkäsin, että Hirveä-Hemmo haluaisi pussata, sillä hänellä oli simmonen pusuilme, joten halasin häntä nopeasti ja vetäydyin hänestä eroon. Hirveä-Hemmo sanoi, että viestitellään myöhemmin ja että pitää nähdä toistekin. Hymyilin ja sanoin väkinäisesti: "Juu," ja päässäni huusin: "Ei vitussa kyllä nähdä!"

Soitin ystävälleni, kun Hirveä-Hemmon selkä kääntyi kulman takaa. Ystäväni lupasi tulla minua vastaan, että saisin kerrotua hänelle kamalasta Hirveä-Hemmosta. Matkalla takaisin päin juoksin aina rakennusten välistä siltä varalta, että Hirveä-Hemmo oli hidas kävelija ja näkisi minut vahingossa menossa samaan suuntaan kuin hän. En onneksi törmännyt häneen, se olisi ollut aika noloa. 

Että sellainen tapaus tällä kertaa. Miten tällaisia jätkiä syntyy tähän maailmaan? Jos minä saan pojan, lapseksi siis, niin minähän kasvatan hänestä kunnon miehen, enkä tuommoista ihme hörhöä. Toisaalta ehkä hälytyskellojeni olisi pitänyt soida jo silloin, kun juttelimme Hirveä-Hemmon kanssa Tinderissä, sillä hän laittoi melkein jokaisen viestin perään karhun. Kukaan ei laita karhua viestien perään, varsinkaan Tinderissä... että oma vikani taas, että tuommoisille treffeille taas jouduin.

Kuka käyttää joulupukki-hymiötä muuta kuin jouluna ja kuka käyttää tuommoista ihmeellistä lilaa oliota?
Ääniviestissä oli: "Moikka! Saitko autettuu?"

Poistin meidän keskustelun, mutta Hirveä-Hemmo kyseli vielä, olinko jo kotona ja onko minulla aikainen aamu huomenna. Vastauksena viestiini, että olin kotona ja huomenna kahdeksan aamu, hän toivotteli hyviä öitä ja kutsui minut yo-kylään juomaan teetä joku kerta...

Insinööri-ingelmat part 2: Tärisijä-Tatu

Tähän alkuun pakko päivittää, että Kesä-Esa pyysi sitten anteeksi käytöstään, mutta en edelleenkään tiedä, mitä hän haluaa vai haluaako hän edes mitään. Hän on niin vaikea tapaus, että parempi unohtaa hänet kokonaan. (Välillä kyllä iskee herkkiä hetkiä, jolloin sorrun lähettämään hänelle jonkun viestin. Mutta ehkä opettelen taas elämään ilman häntä ja en laita mitän viestejä, ellei hän aloita keskustelua.)

Niin, tosiaan Tärisijä-Tatu. Hän ei ole kyllä enää ongelma, hänestä on päästy eroon. Mutta koska oli part 1, niin pakko kirjoittaa part 2 myös. Eli tosiaan tutustuin Tärisijä-Tatuun Tinderin kautta, niin kuin Kesä-Esankin. Hän paljastui insinööriksi, joka lukee lääkikseen ja pyrkii sinne tänä keväänä. Tärisijä-Tatu vaikutti mukavalta ja potentiaaliselta poikaystävältä, teoriassa siis ainakin.

Tapasimme ensimmäisen kerran Kopkolmion edessä ja menimme siitä sitten Fonttaanaan. Hän tarjosi minulle kaakaon ja juttelimme tunnin verran niitä näitä. Välillä tuli hiljaisia awkward-hetkiä, jolloin kumpikaan ei keksinyt, mistä puhua ja tuijottelimme seiniä ja ikkunasta ulos. Tärisijä-Tatu vaikutti muutenkin olevan hyvin hermostunut. Selvisi, että hänellä on kaksi siskoa, toinen naimisissa ja asuu Maskussa omakotitalossa miehensä kanssa ja että he tapasivat vanhojen risteilyllä (missä minun vanhojen risteilyn unelmien mies?!), ja toinen siskoista käy Nousiaisten lukiota. Tärisijä-Tatu sanoi pitävänsä fysiikasta ja toivoikin, että tämän vuoden lääkiksen pääsykokeessa on paljon fysiikan laskuja.

Fonttaanan jälkeen päädyimme kävelemään ympäri ämpäri Turun keskustaa, hiljaisilta awkward-hetkiltä emme välttyneet kävelylläkään. Loppujen lopuksi hän saattoi minut bussipysäkilleni ja odotti vartin verran kanssani siinä, ennen kuin bussini saapui. Oli muuten aika kiusallinen vartti.

Näimme Tärisijä-Tatun kanssa toisen kerran. Hän halusi niin kovasti nähdä, joten menimme leffaan. Hän siis ehdotti, että menisimme leffaan katsomaan American Sniperia. Oli muuten hyvä, että kannattaa ihmeessä mennä katsomaan. Sovimme, että näemme viideltä Finnkinolla, Tärisijä-Tatu oli varanut meille liput. Hän kuitenkin sanoi tulevansa vähän myöhässä, ja syy myöhästymiselle selvisi, kun olimme ostaneet liput. Olimme siis sunnuntaina leffatreffeillä ja silloin sattui olemaan myös kansainvälinen naistenpäivä, ja Tärisijä-Tatu oli käynyt ostamassa minulle irtokarkkeja. Ne oli punaisia marmeladi-sydämiä. Tosi hyviä.

Ele oli tosi suloinen, mutta Tärisijä-Tatu oli niin pelokas, kun hän antoi minulle irtokarkkipussin, että jotenkin siinä itellekin tuli vähän ihme levoton olo. Meillä oli tunti aikaa ennen leffan alkua joten kävelimme vähän jokirantaa pitkn ja menimme kauppaan hakemaan leffaherkkuja. Yritin tarjoutua tarjoamaan hänen leffaherkut, kun hän tarjosi viimeksi kaakaoni, mutta hän halusi maksaa itse + koska oli naistenpäivä, niin olisi kuulemma ollut väärin antaa minun maksaa hänen ostoksensa.

Kun pääsimme istumaan paikoilemme, Tätisijä-Tatu tuntui rentoutuvan ja puhui paljon vapaammin. Leffan jälkeen Tärisijä-Tatu kyseli, onko minulla kiirettä. Loppujen lopuksi päädyimme kävelemään hänen luokse. Tärisijä-Tatulla oli tosi kiva kämppä, kaksio. Päädyin kommentoimaan kaikkea Tärisijä-Tatun kämpässä vaan saadakseen keskustelua aikaan ja välttääkseen hiljaisia hetkiä, kommentoin hänen: tauluja, kirjahyllyä, sohvaa pöytää, vaatekomeroa, dvd- ja kirjakokoelmaa, kitaroita, pokaaleja ja kelloa. Lähdin jopa seikkailemaan ja kattomaan hänen kämpän muita osia ja loppujen lopuksi päädyimme molemmat seisomaan hiljaa tekemättä yhtään mitää ja tuijottamaan seinää.

Sanoin Tärisijä-Tatulle, että ehkä olisi parempi, että lähtisin kotiin, kun kello lähestyi kymmentä. Puin kengät ja aloin laittamaan huivia, kun Tärisijä-Tatu tarttui käteeni ja sanoi hermostuneesti: "Älä mee viel!" Katsoin häntä kysyvästi ja hän alkoi mumisemaan, että hän ei ole oikein hyvä näissä jutuissa ja että hän on ajatellut tekevänsä niin jo pitkään aikaan ja ei vaan ole uskaltanut tehdä mmitään, mutta nyt hänen on pakko, vaikka ei hän tiedä, että miten sen nyt sitten oikein aloittaisi. Seisoin siinä ja mietin vaan, että voi nyt helvetti, pussaa jo, vaikka en edes halunnut pussata hänen kanssaan, kun tuommoinen sönkätys vei kaikki halut. Tärisijä-Tatu veti minut lähelleen ja hänen käsi alkoi tärisemään ja hänen hengitys alkoi tärisemään ja kun aloitimme pusun, niin hän ei edes kunnolla osannut tehdä mitään, tuntui kuin hän olisi halunnut syödä suuni. Otin siinä sitten ohjat käsiini ja näytin Tärisijä-Tatulle, miten kuuluu pussata. Ei hän silti kylläkään sitä oikein hyvin handlannut, Tärisijä-Tatun huulet olivat kuin kuolleet lahnat.

Siinä sitten pussailin Tärisijä-Tatun kanssa kiusaantuneesti ja odotin, että koska se loppuu. Vihdoin irrottauduimme ja sain kiskottua takin niskaani. Tärisijä-Tatu kyseli, löydänkö varmasti bussipyysäkille vai tuleeko hän saattamaan. Arvasin, että hän ei anna asian olla, ennen kuin vastaan, että hän voisi tulla saattaamaan, joten pyysin häntä sitten saattamaan itteni bussipysäkille. Kävelimme käsi kädessä pysäkille ja mielessäni vain kiljuin, miksiiii!!

Pysäkillä oli semmoinen höskä, joka näytti, että kuinka monen minuutin päästä bussi on tulossa ja se näytti seitsemää. Yritin vinkata, että bssi tulee pian ja Tärisijä-Tatu voi kyllä mennä takaisin kotiin, että minä kyllä pärjään, Mutta Tärisijä-Tatu ei voinut mennä kotiin, sillä Tärisijä-Tatu halusi jäädä odottamaan bussia kanssani. Hetken päästä Tärisijä-Tatu alkoi taas sössöttämmään jotain, käänsi minut kasotusten häntä kohtaan ja alkoi lahnamaisen pussailunsa. Jossain välissä Tärisijä-Tatu totesi, että toivittavasti bussi ei mene ohi, kun me siinä pussaillaan. En sanonut ääneen, että minähän en sitä bussia ohitseni päästä. Bussi tuli, annoin Tärisijä-Tatulle halin ja pikaisen pusun ja hyppäsin kyytiin. Bussikuski sanoi: "Anteeksi, että tulin huonoon hetkeen häiritsemään teitä." En siinä viitttiny sanoa, että ihan hyvä vaan, että tulit, sillä Tärisijä-Tatu oli kuuloetäisyyden päässä.

Tärisijä-Tatu halusi nähdä kolmannen kerran ja silloin sanoin hänelle, että ehkä huono idea, kun en tunne kipinää ja hän tuntuu olevan hyvin ujo ja huomaan, että alan itsekin varoomaan sanojani ja tekojani hänen seurassa. Hän halusi, että keskustelisimme asiasta kasvotusten ja kävin viime viikon maanantaina puhumassa hänen luona. Tärisijä-Tatu tuntui olevan paljon rentoutuneemman oloinen ja sovimme, että koitamme vielä kerran, että menemme pelaamaan hohtominigolffia ja katsotaan, miten sujuu.

Eilen kysyin, olemmeko edelleen menossa hohtominigolffaamaan, niin kuin olimme ajatelleet, ja sieltä tuli vastauksena, että ehkä parempi antaa asian olla. Tärisijä-Tatu oli kuulemma miettinyt asioita itsekseen ja todennut, että olen ollut oikeassa (ainahan minä olen), että me ei oikein sovita hänen kanssaan yhteen. Toivotin hänelle hyvät jatkot ja että toivottavasti hän löytää supertytön itelleen ja Tärisijä-Tatu heitti samat sanat takaisin.

Onnea vain Tärisijä-Tatun tulevalle tyttöystävälle! Toivottavasti hän on saanut pusukokemusta siihen menneessä ja lopettanut tärinänsä.

Insinööri-ingelmat part 1: Kesä-Esa

Ei ole kirjoitusvirhe otsikossa, ei. Oli pakko saada alkusointu ja en keksinyt mitään i:llä alkavaa ongelmasanaa, niin insinööriongelmista tuli insinöri-ingelmat.

Insinöörit eivät ole yhtä ongelmallisia kuin tradenomit, mutta kyllä insinööreissä on oma tuskansa + heitä on myös ihan liikaa. Opiskeleva (ja miksei valmistunutkin) jätkä on joko tradenomi tai sitten insinööri. Ennen mietin, että on pahempi, että jätkä on tradenomi kuin insinööri, mutta nyt en enää oikein tiedä. Taitaa molemmat alat olla tällä hetkellä samalla "et sitten muuta keksinyt?" -listallani.

Kesä-Esa on insinööritapaus number one. Arvatkaapas, missä tutustuimme Kesä-Esan kanssa viime kesänä? Tättärädäääääääää... TINDER! Oi, kyllä! Matchasimme juuri ennen matkaani Portugaliin ja juttelimme pari tuntia ennen, kuin hyppäsin kaverini kanssa Express Bussiin nach Helsinki-Vantaa Airport. Kesä-Esa oli kesäihastukseni, sillä Kesä-Esalla oli potentiaalisen poikaystävän ominaisuudet.

Kesä-Esa halusi nähdä kanssani, ja menimme kahville. Tähän väliin on kerrottava, että kesätapahtumat Kesä-Esan kanssa sijoittuvat kesä-heinäkuulle. Näimme kuudelta ja treffit venyivät ilta yhdeksään asti. Meidät häädettiin kahvilasta seitsemän aikoihin, ja menimme sitten kävelylle ympäri ämpäriTurun keskustaa. Olin tullut silloin pyörällä ja koska viime kesäkuu oli aika vilpoinen, molemmilla oli nahkatakit päällä. Illan edetessä alkoi tulla kovin kylmä ja Kesä-Esa tarjoutui heittämään minut ja pyöräni autollansa kotiini.

Meillä oli tosi mukavaa yhdessä, puhuimme taukoamatta kaikennäköisistä asioista: perhesuhteista, koulusta, ystävistä, miten päädyimme opiskelemaan, mitä opiskelemme, leffoista, sarjoista, kirjoista, lempiherkuista ja vaikka mistä. Kesä-Esa oli silloin eronnut kuukausi takaperin tyttöystävästään, heidän suhde kesti 2 vuotta. Tiesin, että Kesä-Esa tuskin halusi heti takaisin vakituiseen suhteesen kenenkään kanssa pitkään aikaan, mutta silti ihastuin häneen.

Ensitreffien päätteeksi halasimme pitkään ja päätin antaa hänelle poskipusun, mutta hän onnistui kääntämään päänsä juuri siinä kohtaa jotenkin hassusti ja pusuni päätyi lähelle Kesä-Esan huulia poski-leukaosastoon. Jälkeenpäin selitin viestitse, ettei aikomukseni ollut pussata suulle, vaan antaa kiitospusu poskelle, että sain kyydin kotiin. Tämä selitys tapahtui sen jälkeen, kun Kesä-Esa laittoi pitkän viestin, että ei halua johdatella minua mihinkään, että hän ei ole valmis suhteeseen vielä pitkään aikaan ja haluaa vain tutustua uusiin ihmisiin ja laajentaa verkostoaan, Espoosta kun on kotoisin.

Niinä kahtena kuukautena näimme aika usein. Hän tuli innokkaasti seurakseni aina, kun kaipasin häntä. Hän korjasi pyöräni heijastimen, yritti korjata keikkuvat tuolini, auttoi minua vähän muutossa. Teimme vaikka mitä: metsästimme muuttolaatikoita, katsoimme kaksi leffaa, hieroimme toisiamme, kävimme kävelyillä, hän asensi pyykinpesukoneeni, paistoimme lettuja. Meillä oli tosi kivaa ja mukavaa yhdessä, juttelimme kaiken maailman asioista ja olimme monesti eri mieltä. Hän ei kuitenkaan lytännyt mielipiteitäni, vaan aina perusteli tosi hyvin, miksi hän on sitä mieltä, mitä on ja aina välillä (tai no aika usein) minulle tuli "totta, asiaa voi tarkastella noinkin, en tullut yhtään ajatelleeksi" -olo.

Vaikka näimme usein Kesä-Esan kanssa ja meillä oli tosi kivaa ja aina tapaamisten lopuksi halasimme aina pitkään ja tiukasti ja hänen kädet vaelsivat pitkin selkääni ja kylkiäni saaden ihoni kananlihalle,kun niin hyvälle se tuntui, emme ikinä pussanneet. Aina kun meillä oli sovittuna näkeminen, mietin, että joko sillä kertaa saisin pusun.

Kyllä minä pusuni sainkin. Viidennellä tapaamiskerralla, kun olin jo muuttanut nykyiseen asuntooni, Kesä-Esa tuli letuille. Kävimme silloin myös ulkona kävelyllä ja katsoimme Crash-leffan. Leffan jälkeen kuuntelimme Kesä-Esan lempimetallibändejä. Ja sen nyt sanon, että minä en ole mikään metallifani, mutta Kesä-Esan vuoksi kuuntelin, olisin voinut jopa kuunnella örinämusiikkiakin, jos hän olisi siitä pitänyt. Jossain vaiheessa aloimme katsoa Youtubesta huumorivideoita: Ihmebantu, inttihupia, youtubaajien viedoita. Päädyimme lopuksi katsomaan Niko Kivelän tunnin pituista videota ja kun se loppui, huomasimme kellon olevan jo 1 yöllä.

Kesä-Esa oli juuri toipumaisillaan flunssasta ja hän sanoi minulle: "Jaahas, oot valvottanu mua nyt. Täs on nyt kaks vaihtoehtoo: joko lähen nyt heti himaa nukkuu tai sit annat mun luvan jäädä tänne yöks." Sitä ei tarvitse olla mikään Einstein tietääkseen, mitä vastasin hänelle. Oi kyllä, Kesä-Esa jäi yöksi!Olin niin innoissani silloin, "Viimein saan pusun!" ajattelin.

Jaaaaa.... en saanut sitä pusua. Koko yön lusikoimme ja tuhisimme nenät toisen selkää vasten ja kädet vaeltelivat pitkin kylkiä ja selkää ja jalkoja, mutta mitään ei tapahtunut. Olin niin ihastunut Kesä-Esaan, että minulle riitti ihan sekin, että hän piti minua tiukasti lähellään ja silitteli selkääni. Aamulla sama tilanne: silittelyä, hipsuttelua, keskustelua ja silmiin katsomista. Jossain vaiheessa katsoin vain häntä ja olin ihan hiljaa ja hän kysyi:"Mitä?" ja kun en vastannut, hän kääntyi kyljellään minua kohti toisti kysymyksen ja kun en taaskaan vastannut, hän tuli lähelleni, otti toisella kädellä kasvoistani ja pussasi. Pusu oli lyhyt, hento ja söpö, mutta olin seitsemännessä taivaassa onnesta. Me pussasimme!!Söimme Kesä-Esan kanssa aamupalaa ja hän kustui minua kotihengettäreksi. Kun Kesä-Esan piti lähteä, pyysin vielä yhden pusun ja hän antoi pikaisen suukon.

Pusukerran jälkeen näimme vielä muutaman kerran, mutta odottamaani pusua tai toivomaani imuttelusessiota ei tullut. Kesä-Esasta oli pusukerran jälkeen tullut etäinen: hän ei vastanut viesteihini enää niin nopeasti tai jätti vastaamatta kokonaan, hän oli jotenkin kylmä. Tuntui, että jutun todennäköisyydet kehittyä vakavammalle pohjalle pienenivät entisestään. Yhtenä kertana en enää jaksanut olla ymmärtävä ja kysin Kesä-Esalta, mitä hän haluaa, kun hän sanoo toista ja tekee kuitenkin toista. Kesä-Esa esitti tyhmää: "Miten muka sanon toista ja teen ihan vastakkaista?" En siinä hänelle viittinyt avata, että kaverit eivät jää yöksi ja hiplaile ja pussaa. Kesä-Esa kuitenkin sanoi, että kavereita olemme, ainakin hänen mielestä. Tämän selvittelyn jälkeen emme puhuneet, enkä nähnyt Kesä-Esaa sinä kesänä enää.

Tähän ei kuitenkaan vielä Kesä-Esa seikkailuni päättyneet. Latasin tammikuun lopulla Tinderin uudestaan ja Kesä-Esa tuli vastaan, Painoin sydäntä ja meistä tuli Tindermatchit helmikuun alussa. Kesä-Esa laittoi viestiä Tinderissä: "Ihankuin oisit jostain tuttu :D. Kiva profiilikuva sulla muuten :)" Heitin hänelle jotain takaisin muutama päivä myöhässä ja hän kyseli kuulumisia. Siirryimme juttelemaan whatsappiin ja keskustelun tunnelma oli humoristinen.

Saman viikon perjantaina iski kova tylsyys ja spontaanisti pyysin häntä kahville. Näimme Cow:ssa ja hän tarjosi kaakaon ja juttelimme kaikennäköistä, ihan kuin puolen vuoden puhumattomuustaukoa ei ollut. Viihdyimme kahvilassa pari tuntia ja jotenkin päädyimme luokseni kuuntelemaan Kesä-Esan metallimusiikkia. Makoilimme sängyssä ja juttelimme ja kiusasin häntä, että eikö hän voisi sanoa pari sanaa venäjää, kun kerta opiskelee sitä ja aikoo mennä syksyllä vuodeksi sinne vaihtoon. Kesä-Esasta huomasi, että hän piti siitä, että kiusoittelin häntä, mutta hän ei silti suostunut puhumaan venäjää. Aika venyi taas pitkäksi ja kello oli taas yhden paikkeilla. Sanoin Kesä-Esalle, että hän voi jäädä yöksikin, jos haluaa. Niin hän jäi.

Taas lusikoimme koko yön ja hän piti minua tiukasti lähellään ja huomasin, että pikkuesaki on hereillä. Mietin koko ajan, uskallanko pussata tai tehdä asialle jotain. Nössö, kun olin, niin en tehnyt mitään, eikä kyllä Kesä-Esakaan. Aamulla loikoilimme aika kauan sängyssä ja juttelimme ja siinäkin kohtaa mietin, että uskallanko vai en ja en uskaltanut ja sitten Kesä-Esan pitikin jo lähteä ja en saanut pusua.

Päätin, että kutsun Kesä-Esan viikon päästä lettuilemaan ja hän tulikin ja toi mukanaan skumppapullon: "Tenttiviikon loppumisen kunniaks, tässä sulle! Etten aina oo lokkeilemas." Söimme lettuja ja jutelimme ja kuuntelimme Kesä-Esan lempimetallibändejä ja mietin, että minun pitäisi nyt uskaltaa pussata häntä. En uskaltanut. En tiedä, miksi mutta hänen seurassa minusta tulee ihan nyhverö. Kenentahansa muun jätkän kanssa olisin jo edennyt petivaiheeseen, mutta Kesä-Esan kanssa tunnen oloni niin epävarmaksi. Hänen piti lähteä ja ainoa, mitä uskalsin tehdä, oli antaa hänelle poskipusu, josta Kesä-Esa tuntui hämmentyvän tosi paljon. Illemmalla juttelimme vielä noin tunnin verran ja keskustelun tunnelma oli vähän flirttaileva.

Taas iski puhumattomuus, joka kesti viikon verran ja sitten oli pakko kysyä, että oliko hän tulossa Karusellibileisiin, Turun ensimmäisiin suuriin poikkitieteellisiin opiskelijabileisiin. Hän sanoi, että suunnitelmissa oli tulla, mutta lippua ei ole tullut vielä hankittua.

Hän tuli kuin tulikin niihin bileisiin. Karusellibileissä törmäsimme moneen otteeseen, mutta Kesä-Esa tuntui häpeävän minua. Ensimmäisen kerran, kun näimme ja yritin ylläpitää smaltalkia, hän ei oikein lämmennyt.

Minä: "Ootteks te ollu kauna tääl?"
Kesä-Esa (tylsistyneellä äänellä ja katse alta kulmiain): "Ei me oikein, tultii just ja juodaa kaljaa."
M: "Aijaa, saitteks te merkit vai oks teil vaa noi rannekkeet?"
K (tylsistyneellä äänellä ja katse alta kulmiain); "Ei, meil on vaa nää rannekkeet."
M (tajusin, että oli aika lähteä, kun noin kylmä vastaanotto): "Okeei, no me mennään, törmäillään!"
K (nyökkäsi): "Mooi."

Törmäsimme käyävillä ja tanssilattialla kolmen aikoihin. Minä olin ystäväni ja hänen kaveripojan kanssa tanssimassa, kun ystäväni kysyi, oliko Kesä-Esani Börsin tanssilattian kaiteilla seisomassa ja katsomassa minua. Käännyin ja kyllä, Kesä-Esa tuijotti. Huomasin hänen vilkuilevan minua moneen kertaan ja minä katsoin takaisin pari kertaa, ja sitten hän lähti. Ystäväni käski juosta Kesä-Esan perään ja pussata ja minähän juoksin, mutta onnistuin kadottamaan hänet. Kävelin takaisin tanssilattiaa kohti ja huomasin, että Kesä-Esa oli vain vaihtanut paikkaa kavereittensa kanssa. Kesä-Esa seisoi kädet lanteilla ja katseli tanssilattialle. Otin hänen toisesta kädestä kiinni ja koitin vetää häntä mukaani samalla, kun sanoin: "Tuu mun kaa tanssii!" Ja Kesä-Esa ei edes päästänyt kättäänsä pois lanteilta, katsoi minua ihmeellisesti ja sanoi: "Mooi vaan!" Siinä vaiheessa otsassani muutenkin seissyt kyrpä kasvoi kilometrejä lisää, päästin otteeni hänestä ja sipsutin tanssilattialle ystäväni ja hänen kaveripojan luokse.

Pilkkua ennen menimme hakemaan takkimme ja lähtiessämme pääovista ulos törmäsimme Kesä-Esaan. Hän oli kavereittensa kanssa siinä ja jutteli puhelimessa. Katseemme kohtasivat. mutta kumpikaan ei hymyillyt tai sanonut mitään. Otin ystäväni kädestä kiinni ja käskin kävelemään reippaasti. Tietääkseni hoidin "olen vitun kylmä sinua kohtaan" -manööverin tarpeeksi hyvin.

Ei ole Kesä-Esasta kuulunut mitään Karusellibileiden jälkeen, enkä aio lähettää hänelle oma-aloitteisesti yhtään mitään. Ärsyttävintä tässä on nyt se, että Kesä-Esa antoi taas ymmärtää jotain, vaikka ei sitten kuitenkaan ja sitten hän oli tuommoinen dickhead, mikä yllätti minut suuuresti. Hän on aina ollut niin mukava ja kiva, kun olemme nähneet. En olisi uskonut, että hän pystyy olemaan tuommoinen.

Aion unohtaa hänen olemassaolonsa niin pitkäksi aikaa, kunnes hän päättää antaa kuulua itsestään. Ainoa ongelma tässä on se, että aina kun avaan jääkaapin, niin sieltä hymyilee Kesä-Esan antama skumppapullo... Sittä on päästävä eroon mahdollisimman pian!

Traumat

Tiistaina traumatisoiduin pahasti taas vähäksi aikaa. Voi jummi jammi, en kyllä pane seuraavan kerran ennen kuukautisia, niin pahat traumat sain toissapäivänä.

Tapasin yhden Amatöörin. Ennen tiistaita näimme hänen kanssaan muutama viikko takaperin Fontanassa. Amatööri tarjosi minulle silloin kaakaon ja joimme myös appelsiinivettä ja juttelimme kolme vai neljä tuntia putkeen hänen kanssaan. Olin aika skeptinen niitä treffejä kohtaan, koska en oikein pitänyt Amatöörin viestihuumorista. Olen huumorintajuinen ja minusta monet asiat ovat hauskoja, mutta sitten, kun juttu alkaa mennä rotuvitseiksi, niin siinä kohtaa ei enää oikein naurata.

Tapasimme siis silloin Fontanassa ja hän yllätti minut positiivisesti, että oli oikeasti fiksu ja hauska ja aika kului hänen kanssaan tosi nopeasti. Hän saattoi minut illan päätteeksi bussipysäkilleni ja antoi lopuksi halin. Myöhemmin sinä iltana, kun olin jo päässyt kotiin, hän laittoi viestiä ja juttelimme hetken aikaa. Jossain vaiheessa Amatööri sanoi, että halusi tarkentaa asioita, että hän ei etsi mitään suhdetta ja ei halua, että saan vääränlaisen kuvan meidän jutusta. Kerroin, että hyvä tietää ja etten tiedä itsekään, mitä haluan, niin parempi saada faktat tiskille saman tien. Juttelimme vielä jotain, että voisimme nähdä joskus panomielessä.

Tiistaina sitten näimme panomielessä tai no, miten sen nyt ottaa... Sanoin hänelle kuitenkin aikaisemmin, etten halua, että hänelle se on itsestäänselvyys, että kun hän tulee luokseni (Amatööri kun asuu vielä vanhempien luona ylläripylläri), että ryhdytään heti hommiin, vaan että tapaamisen pääpointtina ei ole seksi. Sanoin, että nähdään ja katotaan, mihin ja miten asiat etenee, mutta että ei panna samantien, kun hän astuu ovesta sisään. Hän suostui ja sanoi vielä: "Ei sitä tiiä, jos ees jaksan :D"

Amatööri tuli joskus seitsemän aikoihin tänne. Maailma tai siis Turku on pieni.. Amatöörin isoveli on asunut tässä samassa kämpässä vuoden verran vuonna 2009 - kuulostaa kauhean historialiselta. Aika alussa vierailuaan Amatööri kysyi, mistä tunnen yhden Raimon (=vakiopanoni). Ai, että! Olin siinä sitten, että kunhan tunnen vaan. Ei tainut oikein mennä läpi. Amatööri ja Raimo kävivät samaa lukiota ja olivat samalla luokalla... Pakko nyt tähän väliin sanoa, että Raimo vie 100-0!

Juttelimme Amatöörin kanssa siinä niitä näitä ja sitten hän otti minut kainaloon jossain vaiheessa ja ei siinä kauan kestänyt, kun aloimme pussailemaan. Olin hänen päällään sohvalla ja ensin hän otti minulta topin pois ja vähän aja päästä pienen taistelun jälkeen lähtivät myös rintsikat. Tarjouduin auttamaan häntä niissä, kun tuntui, ettei hän meinanut saada niitä auki, mutta tosi miehenä hän ei voinut apua hyväksyä ja hoiti homman itse. Siinä pussailimme aika kauan ja hän hipsutteli sormenpäillään selkääni ja siinä oli aika hyvä olla, kunnes vasen lonkkani alkoi kramppaamaan.

Siirryimme sängylleni (asun yksiössä, niin sohvalta sängylle ei ole pitkä matka) ja hän tuli päälleni makaamaan ja jatkoimme pussailua. Jossain vaiheessa siirryimme seuraavalle levelille = käsipeli mukaan. Siinä hommailtiin jonkin aikaa ja sitten hän töksäytti: "Ei vitsit, unohdin kortsut mun koululaukkuun!" Miettisin siinä kohtia, että pitäiskö vai eikö sanoa, että kyllä minultakin muutama kortsu löytyy. Päädyin sanomaan, että omistan minäkin kortsuja, mutta olisi pitänyt näin jälkeenpäin ajateltuna jättää sanomatta.

Hain hänelle kortsun ja käskin häntä laittamaan itsensä kuntoon sillä aikaa, kun itse kävisin vessassa. Vessasta tultuani katsoin häntä hämmentyneenä. Amatööri oli rullannut kortsun kokonaan auki ja tuijotti minua ja oli: "Tuu auttamaan mua laittamaan tää." Voi pyhä Sylvi sentään! Kuka tyhmä tekee noin? Siinä aloin epäilemään, että oliko Amatööri neitsyt vai eikö hän ole koskaan elämässään kortsua käyttänyt. Yritin rullata kortsun takaisin ja pistää sitten sen Amatöörin kalulle, mutta se ei oikein onnistunut ja jouduin heittämään kortsun roskiin. Otin toisen kortsun esille ja aloin itse laittamaan sitä hänelle. Amatöörin kalu oli siinä vaiheessa aika surkeassa kunnossa ja sitä piti herätellä henkiin. Kun sain sen taas pystyyn, niin ryhdyin laittamaan sitä uutta kortsua paikoilleen ja Amatööri auttoi. Tosin olisi pitänyt sanoa hänelle olla koskematta siihen kortsuun, hän nimittäin otti kortsun reunoista kiinni, venyytti ne ja siirsi kortsua alemmas venyttäen sitä molemmista päistä..

Siinä vaiheessa, kun kortsu oli paikoillaan Amatöörin vehje taas lurpsahti. Päässäni vain soi: "Seriously, get your shit together!" Oikeasti, ei voi lurpsahdella niin nopeasti siitä, kun saa sen taas ylös. Minun piti taas herätellä pikkuveikka henkiin ja sainkin sen elämään, mutta kun pikkuveikan oli aika ryhtyä tosi toimiin, hän taas kuoli. Sanoin Amatöörille, että jos lopettaisimme ja kokeilisimme joku toinen kerta, mutta ei! Amatööri veti hanskaan minkä jaksoi, mutta pikkuveikka ei enää suostunut nousemaan ja Amatööri yritti tunkea pikkuamatöörinsä salaisuuksieni kammioon, mutta ei hän tietenkään sitä sinne saanut. Vaikka monta kertaa yritti, niin ei päässyt pikkuveikka pesälle.

Amatööri otti kortsun pois ja minä kävin heittämässä sen roskiin ja hän töksäytti: "Se taisi revetä.." Olin ihan hämmentynyt. Missä vaiheessa se muka repesi, sehän tuntui olevan ihan kunnossa? Sovimme, että käyn seuraavana päivänä ostamassa jälkiehkäisypillerreitä varoiksi. Hän maksaisi niistä puolet.

Illalla en saanut unta ja menin täyttämään sen kakkoskortsun vedellä ja puristelin sitä joka paikasta nähdääkseen, onko siellä muka oikeasti reikä. Kortsu oli ihan kunnossa, mistään ei suihkunut, ei edes tihkunut, vettä. Kerroin tästä havainnosta Amatöörille ja hän oli: "Mitä vittuu? Siin oli mällii pääl ku mä sen sulle annoin. Ihan varmana se repes!" Ei hän tainut myöskään tietää, että naisetkin erittävät aineita sieltä toisesta päästä.. Tarkistin vielä toisen kerran, ja ei suihkunu vettä mistään silläkään kertaa. Neuvottelin muutaman ystävän kanssa, että pitääkö se helvetin kallis jälkiehkäisypilleri käydä ostamassa, kun Amatööri ei edes saanut pikkuamatööriään pesään ja kun kortsukin on ehjä. Tulimme kaikki siihen tulokseen, että minä en mitään pillereitä mene ostamaan. Seuravaana päivänä ilmoitin Amatöörille, että juu juu, pilleri on ostettu ja nielaistu. Nyt vain pitää vältellä hänen näkemistä, kun hän haluaa nyt maksaa ne 7 € siitä syömättömmästä pilleristä. En voi vain sanoa, että ei hänen tarvise maksaa mitään, koska sitten hän rupeaa epäilemään jotain, mutta en myöskän voi ottaa hänen rahojaan.

Että tämmöiseen tilanteeseen jouduin tällä kertaa... Ei enää seksiä ennen kuukautisia!

Todistusaineistoa, että miehet ovat vaikeita ja että naisten valitus miehistä on oikeutettua

Olin tuossa perjantaina-lauantaina laivailemassa tyttöjen kanssa. Eilen illalla tulimme siis takaisin ja minulle sattui tämmöinen kiva juttu. Laivatarinan kerron joskus myöhemmin, koska ajattelin, että tämä asia on paljon tärkeämpi.

Hyvät naiset ja herrat, rakkaat lukijani! Olen monta kertaa elämäni aikana sanonut, että miehet ovat vaikeita ja naiset ovat niitä helpompia osapuolia. Monesti olen tästä asiasta miesten kanssa väitellyt ja yrittänyt todistaa, että olen oikeassa ja nyt sitten sain todistusaineiston käsiini. Se, joka tämän jälkeen väittää, että miehet ovat helppoja tapauksia ja naiset tekevät asioista vaikeita, voi mennä nurkkaan häpeämään ja sitten hypätä roskiin..

Eli pientä pohjustusta tähän alkuun vielä: näissä screenshoteissa keskustelen Perjantaitradenomin kanssa, sen, jonka kanssa minun piti mennä treffeille, mutta hän peruutti ja ei muuten olla vieläkään nähty hänen kanssaan. Keskustelu tapahtui eilen illalla tai tänään aamulla, miten sen nyt ottaa ja ajattelee. Mainitsen tässä vielä, että minun piti aluksi ostaa hänelle lakupiippuja laivalta, mutta sitten hän sanoi, että ei tarvitsekaan ostaa, kun hän ei ole ihan varma, että haluaako syödä niitä sittenkään... Sen pidemmittä puheitta, let the fun begin!

No niiin! Kuka on edelleen sitä mieltä, että miehet eivät ole vaikeita? Sitten tämä toinen kysymys, joka oilisi ehkä pitänyt kysyä ensimmäiseksi: onko joku sitä mieltä, että minä olen tehnyt tässä jotain väärin? (Mutta koska mielestäni en ole tehnyt väärin, niin kysyin sen vasta nyt.) Ja sitten kolmas ja tärkein kysymys: MITÄ VITTUA??! Siis anteeksi nyt vain, mutta miksi helvetissä jätkä alkoi aukomaan päätään minulle? Mielestäni olin ihan normaali ja kiva ja mukava anteeksipyynnön jälkeen, en minä kiukutellut hänelle. 

Ei ole muuten tullut vieläkään viestiä häneltä, enkä itse aio pistää hänelle yhtään mitään. Saa luvan pyytää anteeksi ensin ja selittää, että mikä häntä oikein vaivasi. Positiivisesti ajateltuna: sainpahan nyt ainakin todistettua, että miehet ovat vitun vaikeita! 

Infoon teitä, jos/kun tässä Perjantaitradenomitapauksessa tapahtuu jotain.

50 Shades of Grey review

Koska olen lukenut 50 Shades of Grey -kirjasarjan muutaman kerran, minun oli pakko käydä katsomassa tänään ystäväni kanssa ensimmäisestä kirjasta tulleen leffan. Tulin vähän aikaa sitten kotiin leffateatterista ja ajatukseni pyörivät vain siinä leffassa. Siispä päätin, että kirjoitan arvostelutyyppisen tekstin tästä nimenomaisesta elokuvasta. Joten, jos et ole käynyt katsomassa: SPOILER ALERT! Lue tämä blogiteksti myöhemmin, jos meinaat käydä katsoa leffan lähitulevaisuudessa.

Olin kuvitellu kaiken erilaiseksi, mitä elokuvassa todellisuudessa näytettiin. Yleisesti sanottuna leffa oli hyvä, mutta kyllä kirja oli paljon parempi. Odotan innolla seuraavia elokuvia tuosta sarjasta, koska mielestäni trilogian kaksi viimeistä kirjaa olivat paljon parempia kuin ensimmäinen.

Olin niin innoissani leffan alettua pyörimään. Christian Grey, hänen vaatehuone, solmiot, avarat työhuoneet, hienot autot - AH! <3 Miehet puvuissa on heikkouteni. Mielestäni miehet voisivat vetäistä useammin puvun niskaansa, näyttävät niin paljon paremmalta!

Pidin kyllä myös siitä, että Christian oli usein paidaton. Siinä ensimmäistä kertaa, kun Anastasia oli Christianin kanssa samassa hotellihuoneessa ja Christian meni suihkuun... Se kohtaus, kun Christian sanoi, että jos Anastasia olisi hänen, niin Christian olisi jo rangaissut hänet. Kuumaa kamaa, kun Christian asettui kontilleen sängylle ja meni niin lähelle Anastasiaa ja puraisi Anastasian paahtoleivästä palan. Siinä kohtia olisin itse ainakin ollut ihan: "Ota minut nyt heti!!" Damn..

Leffan musiikki oli niin seksikästä. Teki mieli siinä itsekki pokata joku kuuma jätkä ja lähteä vähän painimaan hänen kanssaan. Ja jos palataan takaisin leffaan, niin sanon tämän nyt suoraan sydämestäni: jos joku joskus haluaa sitoa minut ja panna yhtä villisti kuin Christian Grey, en pistä vastaan. Itse asiassa, voisko joku rikas ja hyvännäköinen tulla nyt luokseni ja sitoa minut sänkyyn solmiollaan kiinni ja panna aivoni pihalle? Onnistuuko?

Lisäksi tämä rikas, komea mies voisi viedä minut myös helikopterillaan vaikkapa Helsinkiin ja ostaa minulle uuden hienon auton, kiitos. Nyt sitä varmaan pitäisi nostaa standardejaan, ei enää tyytyä surkeisiin tradenomeihin. Eli yksi komea, kuuma, älykäs, koulutettu ja rikas mies tilattu. Kuinka pitkä on toimitusaika?

Ehkä tämä blogiteksti pitäisi päättää tähän, ennen kuin alan höpisemään muuta hienoa ja korkealentoista. Rakkaat naiset ja miehet, menkää katsomaan Fifty Shades of Grey:tä ja sen jälkeen harrastakaa villiä, nautinnollista seksiä. Se on käsky! Minäkin koittaa noudattaa käskyni jälkiosaa. Amen.

P.S. Mielestäni Anastasialle olisi voitu hommata hienommat alkkarit leffaa varten, just saying..

Mammanpoika

Koska tänään oli nätti sää ja aurinko paistoi ja oli muutenkin ihana päivä, niin ajattelin palata ajassa taaksepäin kesään ja fiaskotapaukseen - Mammanpoikaan.

Tutustuin Mammanpoikaan treffit.suomi24.fi:ssä. Jo pelkkä saittimaininta saa varmasti monet huokaisemaan ja pyörittämään silmiään. Tiedän, tiedän... Mammanpoika opiskeli palomieheksi ja oli hyvännäköinen ja hyvässä kunnossa - söpö hymy, suklaasimät ja sixpackit ja kaikki. Vaihdoimme puhelinnumerot ja sovimme, että näkisimme joku kerta.

Selvisi, että Mammanpoika asui vanhempiensa luona Ruskossa, omakotitalossa. Hän kyllä oli kuulemma asunut aikasemmin omillaan, mutta joutui muuttamaan takaisin kotiin. Tapaamispäivä koitti. Sovimme, että hän tulee hakemaan minut autolla Ikean edestä ja ajamme siitä uimaan Ruskon vesikuopille ja sieltä sitten hänen luo (eli porukoiden luo). Ihmettelen näin jälkeenpäin, miksi suostuin moiseen, mutta tehty mikä tehty.

Ikean edessä seisoi turkoosinvärinen pieni auto, johon minun piti hypätä. Mammanpoika oli kyllä hyvännäköinen myös livenä, mutta jotenkin rotevamman näköinen kuin mitä kuvat antoivat ymmärtää. Ajoimme Ruskon vesikuopille, vai kutsutaanko niitä sittenkin hiekkakuopiksi? No, kuitenkin, ajoimme niihin ja Mammanpoika otti paidan pois ja ei hänellä mitään sixpackiä näkynyt. Olin niin pettynyt. Tai näkyi se silloin, kun Mammanpoika nosti kädet ylös ja venytteli, mutta muuten se oli piilossa.

Uimme vähän aikaa ja sitten hyppäsimme takaisin autoon ja Mammanpoika ajoi meidät vanhalle omakotitalolle. Menimme hänen huoneeseen kuljettuaan ensin läpi sotkuisen eteisen. Moikkasimme matkalla Mammanpojan pullukan äidin. Voi hyvää päivää, että hävetti! Vaihdoin märät bikinit Mammanpojan huoneessa sillä aikaa, kun hän meni juttelemaan äidilleen. Mammanpoika tuli takaisin ja kiipesimme hänen isoon sänkyyn katsomaan televisiota. Pääsin Mammanpojan kainaloon ja hän hiplaili sormillaan kättäni ja masuani katsoessamme jotain amerikkalaista överiksi vedettyä viihdeohjelmaa. Katkoilla suutelimme intohimoisesti ja katkojen loputtua palasimme taas katsomaan sivistyneesti ohjelmaa.

Yhdellä katkolla homma karkasi käsistä. Shortseja vedettiin kummaltakin alas, mutta panemaan en suostunut. Juttu päättyi Mammanpojan spermapurkaukseen suuhuni. Ihmettelen aina sperman makua: se ei oikein maistu millekään, mutta on niin lämmin ja jotenkin ehkä simmoinen imelä ja sitä ei oikein tee mieli niellä, mutta aina pakko niellä, ettei pahoittaisi toisen tunteita.

Tämän jälkeen meidän piti käydä kaupassa ostamassa iltapalaa, jota Mammanpojan äiti teki meille. Tuntui niin oudolta ja nololta katsoa vierestä, kun jätkän äiti teki meille salaattia ja paistoi pakasepatonkia uunissa. Ajattelin vain: "Tuolla Mammanpojan huoneessa me teimme kaikkea epäkorrektia, mitä ei vanhempien luona yleensä tehdä ja syystäkin. Ja tässä minä nyt seison ja katson, kun Mammanpojan äiti leikkaa tomaatteja ja kurkkuja ja salaatinlehtiä ja fetaa."

Iltapalan valmistuttua Mammanpojan äiti otti täyden lautasensa mukaan olohuoneeseen ja samoin teki Mammanpojan isä. Minä ja Mammanpoika jäimme keittiöön. Mammanpoika kauhi salaatin itselleen, otti kännykkänsä esiin ja alkoi tuijottamaan sitä samalla syöden iltapalaansa. Kännykästä alkoi kuulua ääniä ja hetken aikaa luulin, että Mammanpoika katsoi jotain traileria. Ei ollut traileri, Tajusin vasta hetken päästä, että Mammanpoika alkoi katsomaan How I Met Your Motheria... Luulin, että olisimme jutelleet hänen kanssaan, mutta hän päättikin katsoa jotain tyhmää sitcom-sarjaa, mikä dicki!

Kun olin syönyt ja Mammanpoika katsoi edelleen samaa jaksoa, käski hän minun mennä hänen huoneeseen odottamaan häntä. Sinne menin suljettujen ovien taakse ja tunsin itseni tosi tyhmäksi. Mitäköhän Mammapojan äiti ajatteli minusta? "Jaaha, taas uusi tyttönen meidän Mammanpojalla kierroksessa!" Ihan varmasti hän tiesi, mitä me Mammanpojan kanssa olimme tehneet. Ei  nyt varmaan ihan tarkalleen tiennyt, mutta kuitenkin.

Mammanpoika tuli takaisin ja loppuillan katsoimme televisiota ja hän ehdotti, että olisi heittänyt minut takaisin Ikealle, koska tunsi olonsa kipeäksi. Päätin, että minun suihinottojani ei noin vaan käytetä hyväksi ja sanoin, että voisin jäädä yöksi niin kuin aikasemmin olimme sopineetkin. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt lähteä sinä saman iltana, mutta ylpeys iski ja oli pakko jäädä yöksi. Menimme jossain vaiheessa nukkumaan ja en saanut unta ja sain kunnian kuunnella Mammanpojan jatkuvaa, ärsyttävää kuorsausta.

Aamulla heräsin siihen, että olin yksin huoneessa. Puin äkkiä vaatteet päälle ja lähdin etsimään Mammanpoikaa. Mammanpojan äiti tuli käytävällä vastaan, katsoi minua oudosti ja toivotteli huomenia. Löysin Mammanpojan olohuoneesta, hänellä oli kuumetta ja hän hoiteli jotain asioita koneella (oli riemurasiassa). En syönyt aamupalaa, vaikka minulle sellaista tarjottiinkin, sillä halusin päästä nopeasti pois Mammanpojan porukoiden talosta. Mammanpoika heitti minut Ikealle ja sen jälkeen en ole hänestä kuullut. Ja elimme onnellisesti elämämme loppuun asti erillään toisistamme.

Näen punaista

Nyt vähän ärsyttää! Eikä niinkään vähän, vaan aika paljon. Miehet, minä vihaan teitä! (Mutta samalla rakastan, mutta nyt vihaan, koska olette niin kusipäitä.)

Tämä Perjantai-tradenomi peruutti keskiviikkona meidän treffit viestillä: "Baby ;) Ei mulle käykään pe. Tarvii joku toinen kerta jos sulle sopii.." Mikä mulkku oikeasti! Vei minulta häslingin ja paniikin, että mitä laitan päälle ja kuinka meikkaan ja muutenkin sen kivan tunteen, kun vähän jännittää, että tapaa toisen ihmisen ja pääsee puhumaan ja nauramaan ja miettimään, että saako pusua illan päätteksi. Kaiken tuon vei minulta ja tilalle tuli ärsyyntyneisyys. Ei olla hänen kanssa viestitelty siitä asti. Voin lyödä vetoa, että sitten kun Perjantai-tradenomi on taas kännissä, niin sittenhän sieltä tulee niitä viestejä, että tule tänne ja maksan taksin puolestasi yms yms yms.

Lauantaina minun piti nähdä vakiopanoni Raimo. Yleensä hän tulee hirveän myöhän luokseni, joskus 21-23 aikoihin, mutta nyt hänen piti tulla päivemmällä. Itse asiassa meidän piti nähdä jo viime viikon lauantaina, mutta eihän Raimo sitten kerennyt. Raimon siis piti tulla nyt eilen ennen klo 20 ja olisimme harrastaneet kuumaa, villiä, eläimellistä seksiä, mutta EI! Ei, ei ei, Raimo ei tullut, Raimolla oli kiire. Vitun Raimo. Siis anteeksi nyt vain, mutta kuka idiootti kieltäytyy helvetin hyvästä seksistä? Kuka ääliö tekee niin? Siis minähän olin tammikuun alussa pistämässä Raimon kanssa tämän meidän jutun pakettiin, koska ärsytti niin paljon hänen käytös. Tiedättehän sen, kun mies käy ihan kuumana ennen seksiä ja heti aktin jälkeen hänestä tulee ihan kylmä ja hän lähteekin pian pois, vaikka sinun tekisi mieli makoilla siinä alasti toisen vieressä ja halailla ja pusutella ja hipsutella sormenpäillä hänen ihoa. Raimo on käyttäytynyt juuri noin kylmästi, ja sanoin hänelle, että minulle riitti että en jaksa katsella tuommoista touhua enää että en halua tuntea itseäni niin hyväksikäytetyksi. Ja Raimohan oli silloin ihan paniikissa, että menettäisi minut, koska olen kuulemma hänen paras pano ja olen hänen paras kokonaisuus sängyssä ja että hän lupaa tehdä ihan mitä vain, kunhan meidän seksijuttu jatkuisi. Mutta mitä hän eilen teki? Ei vittu voinut tulla panemaan, koska oli niin paljon kaikkea muuta.

Tänään minun piti skypettää Carlin kanssa. Hän laittoi itse viestiä minulle torstaina ja hänen viesteistä huomasi, että hänellä oli ikävä minua. Meidän siis piti skypettää tänään hänen kanssaan ennen kuin hän menisi veljensä kanssa elokuviin. Aamupäivällä jo puhuimme siitä ja hän sanoi, että hän käy ensin lenkillä ja sitten puhumme tai niin minä ainakin asian ymmärsin. Mutta ei. Puolentoista tunnin päästä kyselin häneltä, että olisko Skype-aika ja vastauksena tuli, että hän ei kerkeä koska on KIIREINEN. Voi nyt helvetti!

Vitun miehet, ei riitä kirosanoja haukkumaan heidät pystyyn. Olisin halunnut jotain sääpinää miesrintamalle. Toisin kävi ja nyt ärsyttää. Ei edes kolmen päivän baariputki auttanut asiaa mitenkään (to: opiskelijabileet Lynissä, pe: kaverin kanssa tanssimassa Moinkeyssa, la: toisen kaverin kanssa tanssimassa Monkeyssa). Taidan ottaa pakastimesta jäätelöä ja mussuttaa sitä ja katsoa joku hyvä komedia.

Tradekatastrofi

Tämä teksti on pyhitetty tapaamilleni tradenomi-miehille, joiden takia uskoni minun ja tradenomi-miehen mahdolliseen suhteeseen on mennyttä. Amen.

Aloitetaanpas ensimmäisestä ja vähemmän katastrofaalisesta tradenomitapauksesta. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei hän edes ollut mikään katastrofi, mutta juttu vain jotenki lässähti ennen kuin se ehti alkaakaan. Kutsutaan häntä Urhoksi. Tapasin Urhon amk-opiskelijabileissä alkusyksystä 2013 tunkkaisessa Marilynissä. Siinä jotenkin kävi niin, että ystäväni lähti yhden Jorman kanssa pois ja minä jäin Urhon kanssa yksin. Tanssimme hetken Lynin tanssilattialla, mutta suuteluksihan se sitten kääntyi aika äkkiä. Muistan soimaneeni häntä, että voisi vähän parantaa niita suutelutaitojaan ja hän vain naureskeli siinä ja sanoi, että ei hän ole niin intohimoinen suutelemaan kuin nuorena oli.

Menimme Vegasin puolelle juttelemaan. Hän tilasi itselleen olueen, jonka ei sitten kuitenkaan jaksanut juoda loppuun. Sitä minä vähän ihmettelin, että miksi ihmeessä hän osti olueen, kun kello lähestyi pilkkua. Hän kyseli, halusinko minäkin jotain, mutta kieltäydyin. En vissiin edes ollut juonut koko iltana mitään, olin selvin päin. Istuimme siinä perällä "kolossa", RAY:n pelipöytää vinosti vastapäätä. Selvisi, että hän oli 26 ja opiskeli toista vuotta tradenomiksi ja tykkäsi kuunnella house-musiikkia ja vähän erilaisempaa teknoa, mitä baareissa yleensä soitetaan.

Pilkku tuli ja menimme hänen luokseen Puutarhakadulle muistaakseni. Kävelimme sinne ja hän jutteli jostain. Hänellä oli yksiö, kompakti ja melko uudenoloinen. Keittiökomero, kylpyhuone, makualkovi, parveke, iso televisio, iso pöytätietokone, Mac-läppäri ja kaiuttimia joka puolella. Hän pisti läppäristä pehmeätä teknoa tulemaan ja kuuntelimme sitä vähän aikaa. Makasin hänen kainalossa sohvalla. Siirryimme sänkyyn, kun silmäni alkoivat lurpsumaan sitä tahtia, että pysyisivät auki vain, jos teippaisi luomet otsaan. Urho lupasi, että vain nukuttaisiin, ja vielä silloin melko viattomana tyttösenä uskoin häntä. Ei aikaakaan, kun hän jo hiplaili minua joka puolelta ja pusuteltiin, ja hän selvästi halusi lisää, mutta en antanut jutun kehittyä niin pitkälle.

Aamulla menimme suihkuun ja pusuttelimme oikein urakalla siellä, niskatkin kipeytyivät, kun hän oli niin paljon minua pitempi. Urholla oli krapula, aamupalaa en saanut, meistä tuli Facebook-kavereita ja sitten lähdin kotiin. Taisin poistaa hänet kavereistani viime vuoden alussa, kun me ei koskaan sitten juteltu enää tai nähty, eikä minua kiinnostanut lukea hänen tradenomipäivityksiään.

Okei, siirrytään tapaukseen numero kaksi. Tämä on sitten vähän erikoisempi. Kutsutaan häntä Tradekonttaajaksi. Tradekonttaajan tapasin 2013 marraskuussa, silloin järjestettiin samaan aikaan kauppakorkean Pornobileet ja amk:n Pikkarit. Olin pukeutunut pornoteemaan: minishortsit ja verkkopaita. Juoksimme ystäväni kanssa Lynin ja Monkeyn välillä muutamaan otteeseen - Pikkarit siis järjestettiin Lynissä ja Pornobileet Monkyessa. Oli muuten jotenkin outoa ja vähän luonnotonta, että Lynissä kaikilla jätkillä oli kotkankatseet, kun kävelin tai tanssin. Yksi jätkäporukka tuli oikein dj-tiskin eteen, katsoi minun ja ystäväni tanssimista ja kuiskutteli toisilleen jotain.

Menimme jossain vaiheessa ystäväni kanssa tiskille hakemaan vettä. Tradekonttaaja tuli jostain ja oli: "Pakko kehuu sun paitaa. Kivat tissit." Thanks. Ystäväni katosi äkkiä johonkin ja jäin Tradekonttajan kanssa yksin. Hän kyseli, että voisiko hän tarjota jotain juotavaa ja sanoin, etten tarvitse mitään (olin silloinkin selvin päin). Tradekonttaaja kuitenkin intti siinä, että kyllä nyt jotain pitäisi ottaa, niin tilasin mustikkashotin. Siinä hän sitten valitteli, että pitikö minun ihan se kaikkein kallein ottaa, mikä nuija oikeasti. Menimme istumaan ja vähän rupattelimme. Ei aikaakaan ja Tradekonttaaja alkoi valittaa väsymystään ja, että hän menee varmaankin kotiin nukkumaan ja että olisi kivaa saada uniseuraa, kun on niin yksinäistä. Tömppönä menin sitten hänen mukaansa, ei olisi pitänyt... mutta toisaalta sitten ei olisi tätä hienoa tarinaa kerrottavana.

Tradekonttajaa asui YO-kylässä. Kun astuin ovesta sisään, järkytyin. Mihin olinkaan päätynyt? Paikka oli kuin pommin jäljiltä - likaisia vaatteita ja pölypalloja joka puolella, sänky petaamatta, jotain ihme säkkejä rivissä seinänvierustalla. Vessa/kylppäri oli yhtä kamala. Likainen ja pinttynyt pönttö, likainen valkoinen suihkuverho, lavuaari täynnä hammastahnapaakkuja ja muuta paskaa. Olisi pitänyt lähteä sieltä, mutta tyhmänä jäin sinne. Kun tulin vessasta, niin Tradekonttaaja ilmoitti, että hänellä on sitten vain yksi tyyny, että sen kanssa on pärjättävä. Menimme peiton alle ja hetken aikaa luulin, että oikeasti nukkuisimme. Hänellä oli tyyny pään alla ja minun pääni oli hänen rintakehällä. Yhtäkkiä hänen kätensä alkoivat vaellella pitkin kehoani ja huomasin, että hänen kalsarit olivat kadonneet jonnekin - PUFF, ei ollut kalsareita enää!

Tradekonttaaja varoitteli siinä, että hän on sitten simmoinen mies, että ei kovin helpolla tule että kestää tosi kauan ja monet naiset yleensä vain luovuttavat. Vähän siinä huolestuin, mutta ajattelin, että Tradekonttaaja nyt vain suurentelee asioita. Juuu, ei suurennellut... Tunnin verran jyystäsimme ja ei tulosta. Sanoin siinä hänelle, että olen kauhean väsynyt ja voisimmeko vain mennä suihkuun ja nukkumaan, kun koko jutusta ei meinaa tulla mitään. Hän suostui ja menimme suihkuun. Siellä me jotain yritimme huonolla menestyksellä. Suihkuseremonian lopulla Tradekonttaaja kertoi, että hänellä ei ole simmoista kunnon suihkulastaa, jolla voi pyyhkiä vedet lattiakaivoon ja siksi hän käyttää ikkunapesulastaa. Sitten hän meni nelinkontin seisomaan ja alkoi pyyhkiä vedet sillä hiton ikkunalastalla siihen lattiakaivoon, ei antanut edes pyyhettä ensiksi minulle. Siinä seisoin kirjaimellisesti märkänä ja vähän palelin ja katselin, kun yksi munasillaan konttailee lattialla ja pyyhkii vedet lattiakaivoon.

Lattiaproseduurin jälkeen Tradekonttaaja kuivatteli ensin itsensä likaiseen valkoiseen pyyhkeeseen ja sitten vasta antoi samaisen pyyhkeen minulle. Mikä herrasmies!  Söimme voileivät ja menimme nukkumaan tai niin luulin. Tradekonnttaaja alkoi taas hiplailemaan 10 minuutin päästä. En välittänyt ja yritin jatkaa nukkumista, mutta hän ei lopettanut. Muistitin Tradekonttaajaa, mistä sovimme ja hän pyysi anteeksi ja lopetti, mutta alkoi sitten taas vähän ajan päästä hiplimään. Loppujen lopuksi en enää kestänyt, kun olin niin väsynyt ja tuuppasin häntä päättäväisesti rintakehään ja käskin lopettaa, koska halusin oikeasti nukkua ja hän ei edesauttanut asiaa mitenkään.

Aamulla Tradekonttaajalla oli yllätys yllätys krapula ja hän saattoi minut bussipysäkille, suuteli ja lähti pois. Yritin parin päivän päästä kysellä, josko näkisimme. En kyllä ymmärrä, miksi kyselin, jätkä oli täysi pelle ja huono suutelemaan nyt, kun näin jälkeenpäin ajattelee. + hän ei vaan millään lauennut, en haluaisi sellaista panoa tai poikaystävää... Niin, että loppujen lopuksi sekin juttu jäi, kun hän paljastui vielä ilkeäksi mulkuksi kaiken edellä mainitun lisäksi.

Kaiken tämän tarinoinnin tarkoitus oli se, että perjantaina menen tämän vuoden ensimmäisille treffeille ja tyyppi on tradenomi tai tällä hetkellä vailla opiskelupaikkaa olevaa tradenomi, mutta kuitenkin. Saa nyt nähdä, miten siinä käy. Ainaskin hän on paljon komeampi kuin kaksi edellistä tapausta. Raportoin treffeistä jälkikäteen, että olivatko ihan disaster vai yllätyinkö positiivisesti. Sormet ristiin ja peukut pystyyn!