Ei ole kirjoitusvirhe otsikossa, ei. Oli pakko saada alkusointu ja en keksinyt mitään i:llä alkavaa ongelmasanaa, niin insinööriongelmista tuli insinöri-ingelmat.
Insinöörit eivät ole yhtä ongelmallisia kuin tradenomit, mutta kyllä insinööreissä on oma tuskansa + heitä on myös ihan liikaa. Opiskeleva (ja miksei valmistunutkin) jätkä on joko tradenomi tai sitten insinööri. Ennen mietin, että on pahempi, että jätkä on tradenomi kuin insinööri, mutta nyt en enää oikein tiedä. Taitaa molemmat alat olla tällä hetkellä samalla "et sitten muuta keksinyt?" -listallani.
Kesä-Esa on insinööritapaus number one. Arvatkaapas, missä tutustuimme Kesä-Esan kanssa viime kesänä? Tättärädäääääääää... TINDER! Oi, kyllä! Matchasimme juuri ennen matkaani Portugaliin ja juttelimme pari tuntia ennen, kuin hyppäsin kaverini kanssa Express Bussiin nach Helsinki-Vantaa Airport. Kesä-Esa oli kesäihastukseni, sillä Kesä-Esalla oli potentiaalisen poikaystävän ominaisuudet.
Kesä-Esa halusi nähdä kanssani, ja menimme kahville. Tähän väliin on kerrottava, että kesätapahtumat Kesä-Esan kanssa sijoittuvat kesä-heinäkuulle. Näimme kuudelta ja treffit venyivät ilta yhdeksään asti. Meidät häädettiin kahvilasta seitsemän aikoihin, ja menimme sitten kävelylle ympäri ämpäriTurun keskustaa. Olin tullut silloin pyörällä ja koska viime kesäkuu oli aika vilpoinen, molemmilla oli nahkatakit päällä. Illan edetessä alkoi tulla kovin kylmä ja Kesä-Esa tarjoutui heittämään minut ja pyöräni autollansa kotiini.
Meillä oli tosi mukavaa yhdessä, puhuimme taukoamatta kaikennäköisistä asioista: perhesuhteista, koulusta, ystävistä, miten päädyimme opiskelemaan, mitä opiskelemme, leffoista, sarjoista, kirjoista, lempiherkuista ja vaikka mistä. Kesä-Esa oli silloin eronnut kuukausi takaperin tyttöystävästään, heidän suhde kesti 2 vuotta. Tiesin, että Kesä-Esa tuskin halusi heti takaisin vakituiseen suhteesen kenenkään kanssa pitkään aikaan, mutta silti ihastuin häneen.
Ensitreffien päätteeksi halasimme pitkään ja päätin antaa hänelle poskipusun, mutta hän onnistui kääntämään päänsä juuri siinä kohtaa jotenkin hassusti ja pusuni päätyi lähelle Kesä-Esan huulia poski-leukaosastoon. Jälkeenpäin selitin viestitse, ettei aikomukseni ollut pussata suulle, vaan antaa kiitospusu poskelle, että sain kyydin kotiin. Tämä selitys tapahtui sen jälkeen, kun Kesä-Esa laittoi pitkän viestin, että ei halua johdatella minua mihinkään, että hän ei ole valmis suhteeseen vielä pitkään aikaan ja haluaa vain tutustua uusiin ihmisiin ja laajentaa verkostoaan, Espoosta kun on kotoisin.
Niinä kahtena kuukautena näimme aika usein. Hän tuli innokkaasti seurakseni aina, kun kaipasin häntä. Hän korjasi pyöräni heijastimen, yritti korjata keikkuvat tuolini, auttoi minua vähän muutossa. Teimme vaikka mitä: metsästimme muuttolaatikoita, katsoimme kaksi leffaa, hieroimme toisiamme, kävimme kävelyillä, hän asensi pyykinpesukoneeni, paistoimme lettuja. Meillä oli tosi kivaa ja mukavaa yhdessä, juttelimme kaiken maailman asioista ja olimme monesti eri mieltä. Hän ei kuitenkaan lytännyt mielipiteitäni, vaan aina perusteli tosi hyvin, miksi hän on sitä mieltä, mitä on ja aina välillä (tai no aika usein) minulle tuli "totta, asiaa voi tarkastella noinkin, en tullut yhtään ajatelleeksi" -olo.
Vaikka näimme usein Kesä-Esan kanssa ja meillä oli tosi kivaa ja aina tapaamisten lopuksi halasimme aina pitkään ja tiukasti ja hänen kädet vaelsivat pitkin selkääni ja kylkiäni saaden ihoni kananlihalle,kun niin hyvälle se tuntui, emme ikinä pussanneet. Aina kun meillä oli sovittuna näkeminen, mietin, että joko sillä kertaa saisin pusun.
Kyllä minä pusuni sainkin. Viidennellä tapaamiskerralla, kun olin jo muuttanut nykyiseen asuntooni, Kesä-Esa tuli letuille. Kävimme silloin myös ulkona kävelyllä ja katsoimme Crash-leffan. Leffan jälkeen kuuntelimme Kesä-Esan lempimetallibändejä. Ja sen nyt sanon, että minä en ole mikään metallifani, mutta Kesä-Esan vuoksi kuuntelin, olisin voinut jopa kuunnella örinämusiikkiakin, jos hän olisi siitä pitänyt. Jossain vaiheessa aloimme katsoa Youtubesta huumorivideoita: Ihmebantu, inttihupia, youtubaajien viedoita. Päädyimme lopuksi katsomaan Niko Kivelän tunnin pituista videota ja kun se loppui, huomasimme kellon olevan jo 1 yöllä.
Kesä-Esa oli juuri toipumaisillaan flunssasta ja hän sanoi minulle: "Jaahas, oot valvottanu mua nyt. Täs on nyt kaks vaihtoehtoo: joko lähen nyt heti himaa nukkuu tai sit annat mun luvan jäädä tänne yöks." Sitä ei tarvitse olla mikään Einstein tietääkseen, mitä vastasin hänelle. Oi kyllä, Kesä-Esa jäi yöksi!Olin niin innoissani silloin, "Viimein saan pusun!" ajattelin.
Jaaaaa.... en saanut sitä pusua. Koko yön lusikoimme ja tuhisimme nenät toisen selkää vasten ja kädet vaeltelivat pitkin kylkiä ja selkää ja jalkoja, mutta mitään ei tapahtunut. Olin niin ihastunut Kesä-Esaan, että minulle riitti ihan sekin, että hän piti minua tiukasti lähellään ja silitteli selkääni. Aamulla sama tilanne: silittelyä, hipsuttelua, keskustelua ja silmiin katsomista. Jossain vaiheessa katsoin vain häntä ja olin ihan hiljaa ja hän kysyi:"Mitä?" ja kun en vastannut, hän kääntyi kyljellään minua kohti toisti kysymyksen ja kun en taaskaan vastannut, hän tuli lähelleni, otti toisella kädellä kasvoistani ja pussasi. Pusu oli lyhyt, hento ja söpö, mutta olin seitsemännessä taivaassa onnesta. Me pussasimme!!Söimme Kesä-Esan kanssa aamupalaa ja hän kustui minua kotihengettäreksi. Kun Kesä-Esan piti lähteä, pyysin vielä yhden pusun ja hän antoi pikaisen suukon.
Pusukerran jälkeen näimme vielä muutaman kerran, mutta odottamaani pusua tai toivomaani imuttelusessiota ei tullut. Kesä-Esasta oli pusukerran jälkeen tullut etäinen: hän ei vastanut viesteihini enää niin nopeasti tai jätti vastaamatta kokonaan, hän oli jotenkin kylmä. Tuntui, että jutun todennäköisyydet kehittyä vakavammalle pohjalle pienenivät entisestään. Yhtenä kertana en enää jaksanut olla ymmärtävä ja kysin Kesä-Esalta, mitä hän haluaa, kun hän sanoo toista ja tekee kuitenkin toista. Kesä-Esa esitti tyhmää: "Miten muka sanon toista ja teen ihan vastakkaista?" En siinä hänelle viittinyt avata, että kaverit eivät jää yöksi ja hiplaile ja pussaa. Kesä-Esa kuitenkin sanoi, että kavereita olemme, ainakin hänen mielestä. Tämän selvittelyn jälkeen emme puhuneet, enkä nähnyt Kesä-Esaa sinä kesänä enää.
Tähän ei kuitenkaan vielä Kesä-Esa seikkailuni päättyneet. Latasin tammikuun lopulla Tinderin uudestaan ja Kesä-Esa tuli vastaan, Painoin sydäntä ja meistä tuli Tindermatchit helmikuun alussa. Kesä-Esa laittoi viestiä Tinderissä: "Ihankuin oisit jostain tuttu :D. Kiva profiilikuva sulla muuten :)" Heitin hänelle jotain takaisin muutama päivä myöhässä ja hän kyseli kuulumisia. Siirryimme juttelemaan whatsappiin ja keskustelun tunnelma oli humoristinen.
Saman viikon perjantaina iski kova tylsyys ja spontaanisti pyysin häntä kahville. Näimme Cow:ssa ja hän tarjosi kaakaon ja juttelimme kaikennäköistä, ihan kuin puolen vuoden puhumattomuustaukoa ei ollut. Viihdyimme kahvilassa pari tuntia ja jotenkin päädyimme luokseni kuuntelemaan Kesä-Esan metallimusiikkia. Makoilimme sängyssä ja juttelimme ja kiusasin häntä, että eikö hän voisi sanoa pari sanaa venäjää, kun kerta opiskelee sitä ja aikoo mennä syksyllä vuodeksi sinne vaihtoon. Kesä-Esasta huomasi, että hän piti siitä, että kiusoittelin häntä, mutta hän ei silti suostunut puhumaan venäjää. Aika venyi taas pitkäksi ja kello oli taas yhden paikkeilla. Sanoin Kesä-Esalle, että hän voi jäädä yöksikin, jos haluaa. Niin hän jäi.
Taas lusikoimme koko yön ja hän piti minua tiukasti lähellään ja huomasin, että pikkuesaki on hereillä. Mietin koko ajan, uskallanko pussata tai tehdä asialle jotain. Nössö, kun olin, niin en tehnyt mitään, eikä kyllä Kesä-Esakaan. Aamulla loikoilimme aika kauan sängyssä ja juttelimme ja siinäkin kohtaa mietin, että uskallanko vai en ja en uskaltanut ja sitten Kesä-Esan pitikin jo lähteä ja en saanut pusua.
Päätin, että kutsun Kesä-Esan viikon päästä lettuilemaan ja hän tulikin ja toi mukanaan skumppapullon: "Tenttiviikon loppumisen kunniaks, tässä sulle! Etten aina oo lokkeilemas." Söimme lettuja ja jutelimme ja kuuntelimme Kesä-Esan lempimetallibändejä ja mietin, että minun pitäisi nyt uskaltaa pussata häntä. En uskaltanut. En tiedä, miksi mutta hänen seurassa minusta tulee ihan nyhverö. Kenentahansa muun jätkän kanssa olisin jo edennyt petivaiheeseen, mutta Kesä-Esan kanssa tunnen oloni niin epävarmaksi. Hänen piti lähteä ja ainoa, mitä uskalsin tehdä, oli antaa hänelle poskipusu, josta Kesä-Esa tuntui hämmentyvän tosi paljon. Illemmalla juttelimme vielä noin tunnin verran ja keskustelun tunnelma oli vähän flirttaileva.
Taas iski puhumattomuus, joka kesti viikon verran ja sitten oli pakko kysyä, että oliko hän tulossa Karusellibileisiin, Turun ensimmäisiin suuriin poikkitieteellisiin opiskelijabileisiin. Hän sanoi, että suunnitelmissa oli tulla, mutta lippua ei ole tullut vielä hankittua.
Hän tuli kuin tulikin niihin bileisiin. Karusellibileissä törmäsimme moneen otteeseen, mutta Kesä-Esa tuntui häpeävän minua. Ensimmäisen kerran, kun näimme ja yritin ylläpitää smaltalkia, hän ei oikein lämmennyt.
Minä: "Ootteks te ollu kauna tääl?"
Kesä-Esa (tylsistyneellä äänellä ja katse alta kulmiain): "Ei me oikein, tultii just ja juodaa kaljaa."
M: "Aijaa, saitteks te merkit vai oks teil vaa noi rannekkeet?"
K (tylsistyneellä äänellä ja katse alta kulmiain); "Ei, meil on vaa nää rannekkeet."
M (tajusin, että oli aika lähteä, kun noin kylmä vastaanotto): "Okeei, no me mennään, törmäillään!"
K (nyökkäsi): "Mooi."
Törmäsimme käyävillä ja tanssilattialla kolmen aikoihin. Minä olin ystäväni ja hänen kaveripojan kanssa tanssimassa, kun ystäväni kysyi, oliko Kesä-Esani Börsin tanssilattian kaiteilla seisomassa ja katsomassa minua. Käännyin ja kyllä, Kesä-Esa tuijotti. Huomasin hänen vilkuilevan minua moneen kertaan ja minä katsoin takaisin pari kertaa, ja sitten hän lähti. Ystäväni käski juosta Kesä-Esan perään ja pussata ja minähän juoksin, mutta onnistuin kadottamaan hänet. Kävelin takaisin tanssilattiaa kohti ja huomasin, että Kesä-Esa oli vain vaihtanut paikkaa kavereittensa kanssa. Kesä-Esa seisoi kädet lanteilla ja katseli tanssilattialle. Otin hänen toisesta kädestä kiinni ja koitin vetää häntä mukaani samalla, kun sanoin: "Tuu mun kaa tanssii!" Ja Kesä-Esa ei edes päästänyt kättäänsä pois lanteilta, katsoi minua ihmeellisesti ja sanoi: "Mooi vaan!" Siinä vaiheessa otsassani muutenkin seissyt kyrpä kasvoi kilometrejä lisää, päästin otteeni hänestä ja sipsutin tanssilattialle ystäväni ja hänen kaveripojan luokse.
Pilkkua ennen menimme hakemaan takkimme ja lähtiessämme pääovista ulos törmäsimme Kesä-Esaan. Hän oli kavereittensa kanssa siinä ja jutteli puhelimessa. Katseemme kohtasivat. mutta kumpikaan ei hymyillyt tai sanonut mitään. Otin ystäväni kädestä kiinni ja käskin kävelemään reippaasti. Tietääkseni hoidin "olen vitun kylmä sinua kohtaan" -manööverin tarpeeksi hyvin.
Ei ole Kesä-Esasta kuulunut mitään Karusellibileiden jälkeen, enkä aio lähettää hänelle oma-aloitteisesti yhtään mitään. Ärsyttävintä tässä on nyt se, että Kesä-Esa antoi taas ymmärtää jotain, vaikka ei sitten kuitenkaan ja sitten hän oli tuommoinen dickhead, mikä yllätti minut suuuresti. Hän on aina ollut niin mukava ja kiva, kun olemme nähneet. En olisi uskonut, että hän pystyy olemaan tuommoinen.
Aion unohtaa hänen olemassaolonsa niin pitkäksi aikaa, kunnes hän päättää antaa kuulua itsestään. Ainoa ongelma tässä on se, että aina kun avaan jääkaapin, niin sieltä hymyilee Kesä-Esan antama skumppapullo... Sittä on päästävä eroon mahdollisimman pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti! :)