Tähän alkuun pakko päivittää, että Kesä-Esa pyysi sitten anteeksi käytöstään, mutta en edelleenkään tiedä, mitä hän haluaa vai haluaako hän edes mitään. Hän on niin vaikea tapaus, että parempi unohtaa hänet kokonaan. (Välillä kyllä iskee herkkiä hetkiä, jolloin sorrun lähettämään hänelle jonkun viestin. Mutta ehkä opettelen taas elämään ilman häntä ja en laita mitän viestejä, ellei hän aloita keskustelua.)
Niin, tosiaan Tärisijä-Tatu. Hän ei ole kyllä enää ongelma, hänestä on päästy eroon. Mutta koska oli part 1, niin pakko kirjoittaa part 2 myös. Eli tosiaan tutustuin Tärisijä-Tatuun Tinderin kautta, niin kuin Kesä-Esankin. Hän paljastui insinööriksi, joka lukee lääkikseen ja pyrkii sinne tänä keväänä. Tärisijä-Tatu vaikutti mukavalta ja potentiaaliselta poikaystävältä, teoriassa siis ainakin.
Tapasimme ensimmäisen kerran Kopkolmion edessä ja menimme siitä sitten Fonttaanaan. Hän tarjosi minulle kaakaon ja juttelimme tunnin verran niitä näitä. Välillä tuli hiljaisia awkward-hetkiä, jolloin kumpikaan ei keksinyt, mistä puhua ja tuijottelimme seiniä ja ikkunasta ulos. Tärisijä-Tatu vaikutti muutenkin olevan hyvin hermostunut. Selvisi, että hänellä on kaksi siskoa, toinen naimisissa ja asuu Maskussa omakotitalossa miehensä kanssa ja että he tapasivat vanhojen risteilyllä (missä minun vanhojen risteilyn unelmien mies?!), ja toinen siskoista käy Nousiaisten lukiota. Tärisijä-Tatu sanoi pitävänsä fysiikasta ja toivoikin, että tämän vuoden lääkiksen pääsykokeessa on paljon fysiikan laskuja.
Fonttaanan jälkeen päädyimme kävelemään ympäri ämpäri Turun keskustaa, hiljaisilta awkward-hetkiltä emme välttyneet kävelylläkään. Loppujen lopuksi hän saattoi minut bussipysäkilleni ja odotti vartin verran kanssani siinä, ennen kuin bussini saapui. Oli muuten aika kiusallinen vartti.
Näimme Tärisijä-Tatun kanssa toisen kerran. Hän halusi niin kovasti nähdä, joten menimme leffaan. Hän siis ehdotti, että menisimme leffaan katsomaan American Sniperia. Oli muuten hyvä, että kannattaa ihmeessä mennä katsomaan. Sovimme, että näemme viideltä Finnkinolla, Tärisijä-Tatu oli varanut meille liput. Hän kuitenkin sanoi tulevansa vähän myöhässä, ja syy myöhästymiselle selvisi, kun olimme ostaneet liput. Olimme siis sunnuntaina leffatreffeillä ja silloin sattui olemaan myös kansainvälinen naistenpäivä, ja Tärisijä-Tatu oli käynyt ostamassa minulle irtokarkkeja. Ne oli punaisia marmeladi-sydämiä. Tosi hyviä.
Ele oli tosi suloinen, mutta Tärisijä-Tatu oli niin pelokas, kun hän antoi minulle irtokarkkipussin, että jotenkin siinä itellekin tuli vähän ihme levoton olo. Meillä oli tunti aikaa ennen leffan alkua joten kävelimme vähän jokirantaa pitkn ja menimme kauppaan hakemaan leffaherkkuja. Yritin tarjoutua tarjoamaan hänen leffaherkut, kun hän tarjosi viimeksi kaakaoni, mutta hän halusi maksaa itse + koska oli naistenpäivä, niin olisi kuulemma ollut väärin antaa minun maksaa hänen ostoksensa.
Kun pääsimme istumaan paikoilemme, Tätisijä-Tatu tuntui rentoutuvan ja puhui paljon vapaammin. Leffan jälkeen Tärisijä-Tatu kyseli, onko minulla kiirettä. Loppujen lopuksi päädyimme kävelemään hänen luokse. Tärisijä-Tatulla oli tosi kiva kämppä, kaksio. Päädyin kommentoimaan kaikkea Tärisijä-Tatun kämpässä vaan saadakseen keskustelua aikaan ja välttääkseen hiljaisia hetkiä, kommentoin hänen: tauluja, kirjahyllyä, sohvaa pöytää, vaatekomeroa, dvd- ja kirjakokoelmaa, kitaroita, pokaaleja ja kelloa. Lähdin jopa seikkailemaan ja kattomaan hänen kämpän muita osia ja loppujen lopuksi päädyimme molemmat seisomaan hiljaa tekemättä yhtään mitää ja tuijottamaan seinää.
Sanoin Tärisijä-Tatulle, että ehkä olisi parempi, että lähtisin kotiin, kun kello lähestyi kymmentä. Puin kengät ja aloin laittamaan huivia, kun Tärisijä-Tatu tarttui käteeni ja sanoi hermostuneesti: "Älä mee viel!" Katsoin häntä kysyvästi ja hän alkoi mumisemaan, että hän ei ole oikein hyvä näissä jutuissa ja että hän on ajatellut tekevänsä niin jo pitkään aikaan ja ei vaan ole uskaltanut tehdä mmitään, mutta nyt hänen on pakko, vaikka ei hän tiedä, että miten sen nyt sitten oikein aloittaisi. Seisoin siinä ja mietin vaan, että voi nyt helvetti, pussaa jo, vaikka en edes halunnut pussata hänen kanssaan, kun tuommoinen sönkätys vei kaikki halut. Tärisijä-Tatu veti minut lähelleen ja hänen käsi alkoi tärisemään ja hänen hengitys alkoi tärisemään ja kun aloitimme pusun, niin hän ei edes kunnolla osannut tehdä mitään, tuntui kuin hän olisi halunnut syödä suuni. Otin siinä sitten ohjat käsiini ja näytin Tärisijä-Tatulle, miten kuuluu pussata. Ei hän silti kylläkään sitä oikein hyvin handlannut, Tärisijä-Tatun huulet olivat kuin kuolleet lahnat.
Siinä sitten pussailin Tärisijä-Tatun kanssa kiusaantuneesti ja odotin, että koska se loppuu. Vihdoin irrottauduimme ja sain kiskottua takin niskaani. Tärisijä-Tatu kyseli, löydänkö varmasti bussipyysäkille vai tuleeko hän saattamaan. Arvasin, että hän ei anna asian olla, ennen kuin vastaan, että hän voisi tulla saattaamaan, joten pyysin häntä sitten saattamaan itteni bussipysäkille. Kävelimme käsi kädessä pysäkille ja mielessäni vain kiljuin, miksiiii!!
Pysäkillä oli semmoinen höskä, joka näytti, että kuinka monen minuutin päästä bussi on tulossa ja se näytti seitsemää. Yritin vinkata, että bssi tulee pian ja Tärisijä-Tatu voi kyllä mennä takaisin kotiin, että minä kyllä pärjään, Mutta Tärisijä-Tatu ei voinut mennä kotiin, sillä Tärisijä-Tatu halusi jäädä odottamaan bussia kanssani. Hetken päästä Tärisijä-Tatu alkoi taas sössöttämmään jotain, käänsi minut kasotusten häntä kohtaan ja alkoi lahnamaisen pussailunsa. Jossain välissä Tärisijä-Tatu totesi, että toivittavasti bussi ei mene ohi, kun me siinä pussaillaan. En sanonut ääneen, että minähän en sitä bussia ohitseni päästä. Bussi tuli, annoin Tärisijä-Tatulle halin ja pikaisen pusun ja hyppäsin kyytiin. Bussikuski sanoi: "Anteeksi, että tulin huonoon hetkeen häiritsemään teitä." En siinä viitttiny sanoa, että ihan hyvä vaan, että tulit, sillä Tärisijä-Tatu oli kuuloetäisyyden päässä.
Tärisijä-Tatu halusi nähdä kolmannen kerran ja silloin sanoin hänelle, että ehkä huono idea, kun en tunne kipinää ja hän tuntuu olevan hyvin ujo ja huomaan, että alan itsekin varoomaan sanojani ja tekojani hänen seurassa. Hän halusi, että keskustelisimme asiasta kasvotusten ja kävin viime viikon maanantaina puhumassa hänen luona. Tärisijä-Tatu tuntui olevan paljon rentoutuneemman oloinen ja sovimme, että koitamme vielä kerran, että menemme pelaamaan hohtominigolffia ja katsotaan, miten sujuu.
Eilen kysyin, olemmeko edelleen menossa hohtominigolffaamaan, niin kuin olimme ajatelleet, ja sieltä tuli vastauksena, että ehkä parempi antaa asian olla. Tärisijä-Tatu oli kuulemma miettinyt asioita itsekseen ja todennut, että olen ollut oikeassa (ainahan minä olen), että me ei oikein sovita hänen kanssaan yhteen. Toivotin hänelle hyvät jatkot ja että toivottavasti hän löytää supertytön itelleen ja Tärisijä-Tatu heitti samat sanat takaisin.
Onnea vain Tärisijä-Tatun tulevalle tyttöystävälle! Toivottavasti hän on saanut pusukokemusta siihen menneessä ja lopettanut tärinänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti! :)