Mammanpoika

Koska tänään oli nätti sää ja aurinko paistoi ja oli muutenkin ihana päivä, niin ajattelin palata ajassa taaksepäin kesään ja fiaskotapaukseen - Mammanpoikaan.

Tutustuin Mammanpoikaan treffit.suomi24.fi:ssä. Jo pelkkä saittimaininta saa varmasti monet huokaisemaan ja pyörittämään silmiään. Tiedän, tiedän... Mammanpoika opiskeli palomieheksi ja oli hyvännäköinen ja hyvässä kunnossa - söpö hymy, suklaasimät ja sixpackit ja kaikki. Vaihdoimme puhelinnumerot ja sovimme, että näkisimme joku kerta.

Selvisi, että Mammanpoika asui vanhempiensa luona Ruskossa, omakotitalossa. Hän kyllä oli kuulemma asunut aikasemmin omillaan, mutta joutui muuttamaan takaisin kotiin. Tapaamispäivä koitti. Sovimme, että hän tulee hakemaan minut autolla Ikean edestä ja ajamme siitä uimaan Ruskon vesikuopille ja sieltä sitten hänen luo (eli porukoiden luo). Ihmettelen näin jälkeenpäin, miksi suostuin moiseen, mutta tehty mikä tehty.

Ikean edessä seisoi turkoosinvärinen pieni auto, johon minun piti hypätä. Mammanpoika oli kyllä hyvännäköinen myös livenä, mutta jotenkin rotevamman näköinen kuin mitä kuvat antoivat ymmärtää. Ajoimme Ruskon vesikuopille, vai kutsutaanko niitä sittenkin hiekkakuopiksi? No, kuitenkin, ajoimme niihin ja Mammanpoika otti paidan pois ja ei hänellä mitään sixpackiä näkynyt. Olin niin pettynyt. Tai näkyi se silloin, kun Mammanpoika nosti kädet ylös ja venytteli, mutta muuten se oli piilossa.

Uimme vähän aikaa ja sitten hyppäsimme takaisin autoon ja Mammanpoika ajoi meidät vanhalle omakotitalolle. Menimme hänen huoneeseen kuljettuaan ensin läpi sotkuisen eteisen. Moikkasimme matkalla Mammanpojan pullukan äidin. Voi hyvää päivää, että hävetti! Vaihdoin märät bikinit Mammanpojan huoneessa sillä aikaa, kun hän meni juttelemaan äidilleen. Mammanpoika tuli takaisin ja kiipesimme hänen isoon sänkyyn katsomaan televisiota. Pääsin Mammanpojan kainaloon ja hän hiplaili sormillaan kättäni ja masuani katsoessamme jotain amerikkalaista överiksi vedettyä viihdeohjelmaa. Katkoilla suutelimme intohimoisesti ja katkojen loputtua palasimme taas katsomaan sivistyneesti ohjelmaa.

Yhdellä katkolla homma karkasi käsistä. Shortseja vedettiin kummaltakin alas, mutta panemaan en suostunut. Juttu päättyi Mammanpojan spermapurkaukseen suuhuni. Ihmettelen aina sperman makua: se ei oikein maistu millekään, mutta on niin lämmin ja jotenkin ehkä simmoinen imelä ja sitä ei oikein tee mieli niellä, mutta aina pakko niellä, ettei pahoittaisi toisen tunteita.

Tämän jälkeen meidän piti käydä kaupassa ostamassa iltapalaa, jota Mammanpojan äiti teki meille. Tuntui niin oudolta ja nololta katsoa vierestä, kun jätkän äiti teki meille salaattia ja paistoi pakasepatonkia uunissa. Ajattelin vain: "Tuolla Mammanpojan huoneessa me teimme kaikkea epäkorrektia, mitä ei vanhempien luona yleensä tehdä ja syystäkin. Ja tässä minä nyt seison ja katson, kun Mammanpojan äiti leikkaa tomaatteja ja kurkkuja ja salaatinlehtiä ja fetaa."

Iltapalan valmistuttua Mammanpojan äiti otti täyden lautasensa mukaan olohuoneeseen ja samoin teki Mammanpojan isä. Minä ja Mammanpoika jäimme keittiöön. Mammanpoika kauhi salaatin itselleen, otti kännykkänsä esiin ja alkoi tuijottamaan sitä samalla syöden iltapalaansa. Kännykästä alkoi kuulua ääniä ja hetken aikaa luulin, että Mammanpoika katsoi jotain traileria. Ei ollut traileri, Tajusin vasta hetken päästä, että Mammanpoika alkoi katsomaan How I Met Your Motheria... Luulin, että olisimme jutelleet hänen kanssaan, mutta hän päättikin katsoa jotain tyhmää sitcom-sarjaa, mikä dicki!

Kun olin syönyt ja Mammanpoika katsoi edelleen samaa jaksoa, käski hän minun mennä hänen huoneeseen odottamaan häntä. Sinne menin suljettujen ovien taakse ja tunsin itseni tosi tyhmäksi. Mitäköhän Mammapojan äiti ajatteli minusta? "Jaaha, taas uusi tyttönen meidän Mammanpojalla kierroksessa!" Ihan varmasti hän tiesi, mitä me Mammanpojan kanssa olimme tehneet. Ei  nyt varmaan ihan tarkalleen tiennyt, mutta kuitenkin.

Mammanpoika tuli takaisin ja loppuillan katsoimme televisiota ja hän ehdotti, että olisi heittänyt minut takaisin Ikealle, koska tunsi olonsa kipeäksi. Päätin, että minun suihinottojani ei noin vaan käytetä hyväksi ja sanoin, että voisin jäädä yöksi niin kuin aikasemmin olimme sopineetkin. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt lähteä sinä saman iltana, mutta ylpeys iski ja oli pakko jäädä yöksi. Menimme jossain vaiheessa nukkumaan ja en saanut unta ja sain kunnian kuunnella Mammanpojan jatkuvaa, ärsyttävää kuorsausta.

Aamulla heräsin siihen, että olin yksin huoneessa. Puin äkkiä vaatteet päälle ja lähdin etsimään Mammanpoikaa. Mammanpojan äiti tuli käytävällä vastaan, katsoi minua oudosti ja toivotteli huomenia. Löysin Mammanpojan olohuoneesta, hänellä oli kuumetta ja hän hoiteli jotain asioita koneella (oli riemurasiassa). En syönyt aamupalaa, vaikka minulle sellaista tarjottiinkin, sillä halusin päästä nopeasti pois Mammanpojan porukoiden talosta. Mammanpoika heitti minut Ikealle ja sen jälkeen en ole hänestä kuullut. Ja elimme onnellisesti elämämme loppuun asti erillään toisistamme.

Mauno the mielipidemies

Tiedättekö sen tunteen, kun alatte juttelemaan jonkun miehen kanssa, kenet olette löytäneet jossain deittisivustolla tai -sovelluksessa, ja teillä näyttää synkkaavan tosi hyvin viestien välityksellä, mutta kun tapaatte miehen, hän ei olekaan niin mukava ja kiva ja hauska kuin viestit antoivat ymmärtää? Minulle on kerran käynyt niin yhden suomi24-tapauksen kanssa. Oi kyllä, olen kokeillut sitäkin. En kylläkään varsinaisesti suosittele sitä, se on ihan ok-sivusto, mutta ei sieltä unelmien aviomiestä kyllä löydy. (Ei varmaan löydy mistään deittiplavelusta, t: kokemusta on)

Joka tapauksessa, tämä komea herrasmies - herrasmies hän oikeasti on, ei mitään sarkasmia tässä kohtaa - oli viesteissä hyvin hauska ja ystävällinen ja ihana ja ajattelin, että hän voisi olla potentiaalinen poikaystävä. Kutsutaan häntä Maunoksi. Mauno siis oli 27-vuotias, koulutukseltaan insinööri ja työskenteli Bayerilla, omisti kaksi autoa ja oli myymässä toista pois, asui jo 16-vuotiaasta lähtien omillaan - oikein mainio poikaystäväehdokas siis, ehkä hitusen vanha vain.

Viestitellessäni Maunon kanssa olin yhtä hymyä ja aina hyvällä tuulella sen jälkeen. Sovimme tapaamisen kahden viikon viestittelyn jälkeen Kupittaan keilahallilla. Hyvänä bloggajana minun on vinkattava, että ei muuten kannata mennä ensimmäisillä treffeillä keilmaan. Myöhästyin viisi minuuttia sovitusta ajastamme, ja Mauno vähän kuittailikin siitä. Bussin syyhän se oli eikä se, että laittautumisprosessi alkoi vähän myöhemmin kuin mitä olin aluksi suunnitellut. Syy, miksi ei kannata ensimmäsillä treffeillä mennä keilaamaan on se, että ette pysty juttelemaan kunnolla siinä, kun vuorot vaihtuvat niin tiuhaan tahtiin, että kommentoitte koko sen tunnin ajan vain toistenne kaatoja ja kumpi johtaa ja miten kurotte toisen kiinni ja miten teidän kannattaa parantaa kaatojanne.

Pelkäsin koko sen tunnin ajan, että kun emme pääse juttelemaan kunnolla, niin Maunon ja minun välinen juttu kuolee sitten siihen. Mauno kyllä kovasti yritti saada fyysistä kontaktia: kosketteli jalallaan jalkaani aina, kun istuimme hetkeksi vierekkäin ja tuuppi vähän olallaan, kun oli vuoroni mennä kaatamaan keiloja kumoon. Tunsin välillämme pienen kipinän, joten vikaa ei voinut olla siinä, etteikö Mauno tai minä olisimme kiinnostuneet toisistamme.

Pelin jälkeen menimme pienelle kävelylle, ja silloin pääsimme kunnolla juttelemaan tai no, Mauno hoiti enimmäkseen sen puhumisen. Hän kertoili autoistaan, lähinnä siitä uudesta, ja kuinka hän oli jo onnistunut lyttäämään uuden autonsa pellin ryttyyn kaahaillessaan HK-Areenan parkkipaikalla. Joo, Mauno oli motorcross-harrastaja tai niin hän itseään kuvaili. Hän oli ostanut uuteen motorcross-autoonsa uudet penkit ja uuden radion ja itse auton hän oli ostanut Japanista. Siinä kohtaa potentiaalinen poikaystävä -ajatukset alkoivat vähän mureta.

Kävelyllä Mauno kertoi myös mielipiteitään Suomesta. Suomi on kuulemma paska maa hyvinvointivaltioksi, Suomen pitäisi ottaa mallia Ruotsista ja Norjasta, siellä asiat ovat juuri niin kuin niiden kuuluukin olla. Suomessa on kuulemma liikaa työttömyyttä ja Maunoki oli harkitsemassa muuttoa Ruotsiin tai Norjaan. Yritin vastustella, että kyllähän Suomessa asiat ovat paljon paremmin kuin joissain muissa maissa, mutta niin ei kuulemma saanut ajatella. "Hyvinvointivaltioita pitää verrata keskenään eikä verrata yhtä hyvinvointivaltiota johonkin köyhään Afrikan maahan tai vastaavaan." Tämän jälkeen potentiaalinen poikaystävä -ajatukset murenivat entisestään.

Kävelyn jälkeen Mauno tarjosi kyydin vanhalla autollaan ja matkan päätteeksi halasimme ja pussasimme. Tähän väliin pitäisi sanoa, että Mauno oli ainoa, kenen kanssa pussasin heti ensimmäisillä treffeillä. Treffien jälkeen Mauno oli viesteissä taas hauska ja mukava "itsensä". Mauno halusi nähdä uudestaan, ja tulikin kylään yhtenä iltana. Heti alkoi puhe Suomen työttömyys- ja irtisanomistilanteesta ja kuinka paska maa Suomi taas on ja kuinka Ruotsi ja Norja ovat paljon parempia maita ja kuinka Mauno harkitsi tosissaan muttoa sinne. Mauno kertoi myös selkävaivoistaan, ja kun kehotin häntä menemään lääkäriin, niin sieltä tuli jyrkkä ei-vastaus. Maunohan ei mihinkään lääkärille menisi, se olisi vain ajanhukkaa eikä lääkäri osaisi sanoa mitään hänen selkävaivoihin. Mauno puhui myös, kuinka kebab on oikeasti terveellistä, jos ranskalaisten sijasta ottaa riisiä, koska riisi on terveellistä ja siinä ei ole kauheasti kaloreitakaan ja kuinka se vaan täyttää vatsan hyvin, mutta ei lihota.

Sinä iltana pussasimme vähän, mutta pusut olivat pieniä, ei mitään kunnon imuttelua, jota kaipasin. Mauno tuli kylään vielä kerran soitti taas samaa levyään, kuinka paska maa Suomi oikein on. Mauno myös haukkui Spotifystani tulevaa musiikkia "masentavaksi angst-musiikiksi". Kun käskin hänen pitää mielipiteensä itsellään musiikkimakuuni liittyen, Mauno alkoi kutittaa minua. Siinä sitten nauroin ja yritin esittää loukkaantunutta ja mietin, ettei Mauno ole yhtään minun makuuni. Varsinkin, kun yritin saada Maunoa imuttelemaan kunnolla, niin hän ihmetteli, miksi teen niin. Hän ei kuulemma halunnut ylähuulensa turpoavan...

Mauno olisi halunnut nähdä vielä, mutta lähetin hänelle pahoittelevan viestin, että meistä ei taida tulla mitään. En todellakaan pystyisi olemaan sellaisen miehen kanssa, joka tyrmää toisen mielipiteet siltä seisomalta ja luulee olevansa aina oikeassa jokaisesta asiasta.

Tällainen tarina tällä kertaa - älkää siis menkö keilaamaan ensimmäisillä treffeillä!