Tiedättekö sen tunteen, kun alatte juttelemaan jonkun miehen kanssa, kenet olette löytäneet jossain deittisivustolla tai -sovelluksessa, ja teillä näyttää synkkaavan tosi hyvin viestien välityksellä, mutta kun tapaatte miehen, hän ei olekaan niin mukava ja kiva ja hauska kuin viestit antoivat ymmärtää? Minulle on kerran käynyt niin yhden suomi24-tapauksen kanssa. Oi kyllä, olen kokeillut sitäkin. En kylläkään varsinaisesti suosittele sitä, se on ihan ok-sivusto, mutta ei sieltä unelmien aviomiestä kyllä löydy. (Ei varmaan löydy mistään deittiplavelusta, t: kokemusta on)
Joka tapauksessa, tämä komea herrasmies - herrasmies hän oikeasti on, ei mitään sarkasmia tässä kohtaa - oli viesteissä hyvin hauska ja ystävällinen ja ihana ja ajattelin, että hän voisi olla potentiaalinen poikaystävä. Kutsutaan häntä Maunoksi. Mauno siis oli 27-vuotias, koulutukseltaan insinööri ja työskenteli Bayerilla, omisti kaksi autoa ja oli myymässä toista pois, asui jo 16-vuotiaasta lähtien omillaan - oikein mainio poikaystäväehdokas siis, ehkä hitusen vanha vain.
Viestitellessäni Maunon kanssa olin yhtä hymyä ja aina hyvällä tuulella sen jälkeen. Sovimme tapaamisen kahden viikon viestittelyn jälkeen Kupittaan keilahallilla. Hyvänä bloggajana minun on vinkattava, että ei muuten kannata mennä ensimmäisillä treffeillä keilmaan. Myöhästyin viisi minuuttia sovitusta ajastamme, ja Mauno vähän kuittailikin siitä. Bussin syyhän se oli eikä se, että laittautumisprosessi alkoi vähän myöhemmin kuin mitä olin aluksi suunnitellut. Syy, miksi ei kannata ensimmäsillä treffeillä mennä keilaamaan on se, että ette pysty juttelemaan kunnolla siinä, kun vuorot vaihtuvat niin tiuhaan tahtiin, että kommentoitte koko sen tunnin ajan vain toistenne kaatoja ja kumpi johtaa ja miten kurotte toisen kiinni ja miten teidän kannattaa parantaa kaatojanne.
Pelkäsin koko sen tunnin ajan, että kun emme pääse juttelemaan kunnolla, niin Maunon ja minun välinen juttu kuolee sitten siihen. Mauno kyllä kovasti yritti saada fyysistä kontaktia: kosketteli jalallaan jalkaani aina, kun istuimme hetkeksi vierekkäin ja tuuppi vähän olallaan, kun oli vuoroni mennä kaatamaan keiloja kumoon. Tunsin välillämme pienen kipinän, joten vikaa ei voinut olla siinä, etteikö Mauno tai minä olisimme kiinnostuneet toisistamme.
Pelin jälkeen menimme pienelle kävelylle, ja silloin pääsimme kunnolla juttelemaan tai no, Mauno hoiti enimmäkseen sen puhumisen. Hän kertoili autoistaan, lähinnä siitä uudesta, ja kuinka hän oli jo onnistunut lyttäämään uuden autonsa pellin ryttyyn kaahaillessaan HK-Areenan parkkipaikalla. Joo, Mauno oli motorcross-harrastaja tai niin hän itseään kuvaili. Hän oli ostanut uuteen motorcross-autoonsa uudet penkit ja uuden radion ja itse auton hän oli ostanut Japanista. Siinä kohtaa potentiaalinen poikaystävä -ajatukset alkoivat vähän mureta.
Kävelyllä Mauno kertoi myös mielipiteitään Suomesta. Suomi on kuulemma paska maa hyvinvointivaltioksi, Suomen pitäisi ottaa mallia Ruotsista ja Norjasta, siellä asiat ovat juuri niin kuin niiden kuuluukin olla. Suomessa on kuulemma liikaa työttömyyttä ja Maunoki oli harkitsemassa muuttoa Ruotsiin tai Norjaan. Yritin vastustella, että kyllähän Suomessa asiat ovat paljon paremmin kuin joissain muissa maissa, mutta niin ei kuulemma saanut ajatella. "Hyvinvointivaltioita pitää verrata keskenään eikä verrata yhtä hyvinvointivaltiota johonkin köyhään Afrikan maahan tai vastaavaan." Tämän jälkeen potentiaalinen poikaystävä -ajatukset murenivat entisestään.
Kävelyn jälkeen Mauno tarjosi kyydin vanhalla autollaan ja matkan päätteeksi halasimme ja pussasimme. Tähän väliin pitäisi sanoa, että Mauno oli ainoa, kenen kanssa pussasin heti ensimmäisillä treffeillä. Treffien jälkeen Mauno oli viesteissä taas hauska ja mukava "itsensä". Mauno halusi nähdä uudestaan, ja tulikin kylään yhtenä iltana. Heti alkoi puhe Suomen työttömyys- ja irtisanomistilanteesta ja kuinka paska maa Suomi taas on ja kuinka Ruotsi ja Norja ovat paljon parempia maita ja kuinka Mauno harkitsi tosissaan muttoa sinne. Mauno kertoi myös selkävaivoistaan, ja kun kehotin häntä menemään lääkäriin, niin sieltä tuli jyrkkä ei-vastaus. Maunohan ei mihinkään lääkärille menisi, se olisi vain ajanhukkaa eikä lääkäri osaisi sanoa mitään hänen selkävaivoihin. Mauno puhui myös, kuinka kebab on oikeasti terveellistä, jos ranskalaisten sijasta ottaa riisiä, koska riisi on terveellistä ja siinä ei ole kauheasti kaloreitakaan ja kuinka se vaan täyttää vatsan hyvin, mutta ei lihota.
Sinä iltana pussasimme vähän, mutta pusut olivat pieniä, ei mitään kunnon imuttelua, jota kaipasin. Mauno tuli kylään vielä kerran soitti taas samaa levyään, kuinka paska maa Suomi oikein on. Mauno myös haukkui Spotifystani tulevaa musiikkia "masentavaksi angst-musiikiksi". Kun käskin hänen pitää mielipiteensä itsellään musiikkimakuuni liittyen, Mauno alkoi kutittaa minua. Siinä sitten nauroin ja yritin esittää loukkaantunutta ja mietin, ettei Mauno ole yhtään minun makuuni. Varsinkin, kun yritin saada Maunoa imuttelemaan kunnolla, niin hän ihmetteli, miksi teen niin. Hän ei kuulemma halunnut ylähuulensa turpoavan...
Mauno olisi halunnut nähdä vielä, mutta lähetin hänelle pahoittelevan viestin, että meistä ei taida tulla mitään. En todellakaan pystyisi olemaan sellaisen miehen kanssa, joka tyrmää toisen mielipiteet siltä seisomalta ja luulee olevansa aina oikeassa jokaisesta asiasta.
Tällainen tarina tällä kertaa - älkää siis menkö keilaamaan ensimmäisillä treffeillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti! :)