Mysteeripoika

Miehet ovat outoja tapauksia, heistä ei koskaan tiedä, mitä he haluavat ja mitä he ajattelevat ja miten siihen kaikkeen pitäisi reagoida ja suhtautua. Miehet väittävät, että naiset ovat vaikeita ja naisten logiikassa ei ole mitään järkeä. Todellisuudessa miehet eivät omaa logiikkaa ja ovat ihan sekaisin naisten loogisista teoista. Näin sen on pakko olla, koska muuten en keksi sille mitään muuta selitystä, miksi miehet käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät ja ovat niin helvetin vaikeita.

Pienen pohjustuksen myötä siirtykäämme itse asiaan eli Mysteeripoikaan. Mysteeripoika opiskelee kanssani samaa alaa, samassa yliopistorakennuksessa. Mysteeripoika on minua 3 vuotta vanhempi, hänellä on kaksi isiosiskoa ja yksi pikkuveli sekä kaksi siskontyttöä. Mysteeripoika harrastaa jalkapalloa ja on kaikin puolin unelmapoikaystävämateriaalia: Mysteeripoika rakastaa lapsia, haluaa mennä joku päivä naimisiin, lemmikkieläimeksi Mysteeripoika ostaisi pupun (koska pupu on pörröinen ja pehmeä ja tykkää syödä) ja hän tykkää myös liikkua paljon.

Tutustuin Mysteeripoikaan tänä syksynä, meillä oli hänen kanssaan kaksi puolen vuoden kestävää kurssia - ruotsi ja englanti. Aluksi Mysteeripoika ei huomioinut minua mitenkään, mutta jouduttuamme samaan neljän hengen ryhmään englannin kurssissa Mysteeripoika alkoi lämmetä. Hän istui koko englannin kurssin vieressäni ja tökki ja töni ja kuiski ja näytti Facebook-päivityksiä ja -postauksia ja kertoi kaikennäköisiä asioita. Ruotsin tunneilla hän huuteli nimeäni ja kyseli mielipidettäni asiaan kuin asiaan. Whatsappissa juttelimme pääosin koulusta, mutta pääsimme marraskuun puolella juttelemaan muustakin. Siitä lähtien Mysteeripoika alkoi lähettämään kuvia itsestään ja kyselemään, mikä niistä soveltuisi parhaiten seuraavaksi Instagram-kuvaksi. Kaikin puolin siis juttu vaikutti kehittyvän pitemmälle kuin pelkästään kaveruussuuntaan... tai niin minä ainakin luulin.

Sovimme muutamaan otteseen, että näkisimme, minun ehdotuksestani tietenkin. Ensimmäisen "mennään kahville" -yrityksen hän torjui tyystin. Toisen kerran pyysin häntä tulemaan opiskelijabileisiin, joihin hän olisi halunnut tulla, mutta kandidaattitutkielmahässäkän keskellä hän kieltäytyi. Kolmannen kerran pyysin häntä kynttiläpajaan tekemään kynttilöitä. Hän suostui, mutta joutui perumaan edeltävänä iltana vedoten perhekriisiin, mikä oli ihan ymmärrettävää. Neljännen kerran pyysin häntä kävelylle, ja hän suostui.

Olimme siis tänään kävelyllä, tai  no tarkemmin sanottuna eilen, sillä kello on jo 1.15. Olimme siis kävelyllä, näimme Tuomiokirkolla ja halasimme ja koska ulkona oli hyvin kylmä, päädyimme puolitintisen Aurajoella hortoilun jälkeen kahvilaan. Mysteeripoika tarjosi herrasmiesmäisesti minulle kaakaota ja menimme istumaan yhteen pöytään. Puhuimme kaiken maailman asioista: koulusta (yllätys yllätys), hampurilaisista ja hampurilaisravintoloista, perheistämme, eri kulttuureista, homoseksuaaleista, miehen ja naisen treffirooleista, lomasta, töistä, avioliitosta, rakkaudesta, lapsista, Sonerasta ja Mysteeripojan tietotekniikkaymmärtämättömyydestä. Meillä oli siis oikein mukava ilta, ja en edes huomannut ajankulkua.

Mysteeripoika oli myös panostanut ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa, ja kun hän puhui rakkaudesta ja avioliitosta ajattelin vain, miksi en voisi suudella häntä siinä kahvilan pöydässä. Kuinka usein sitä tulee tuollainen kunnollinen mies vastaan, joka oikeasti välittää lähimmäisistään ja tahtoo pelkkää hyvää ystävilleen ja perheelleen ja tietää, mitä haluaa elämältään? Kokemuksesta voin sanoa, että tuollaisia miehiä on harvassa.

Kello tuli yhdeksän ja Mysteeripoika kyseli, jospa lähtisimme kotia kohti, sillä hänellä oli töitä seuraavana päivänä. Suuntasimme pakkaseen ja kävimme katsomassa, koska bussimme lähtisivät torilta. Meillä kummallaki oli noin 20 minuuttia ennen kotiinlähtöä, joten kulutimme ajan kävelemällä korttelin ympäri. Ohitimme Forten ja Mysteeripoika kertoi kyseisen baarin olevan "aika huono mesta". Vastasin, että niin olen kuullut yhdeltä ystävältäni, että siellä on aina paljon ulkomaalaisia 50-vuotiaita setiä ja lesboja. (Ei sillä, että minulla olisi kumpaakaan ryhmää mitään vastaan.) Mysteeripoika selitti, että ulkomaalaiset sedät jahtaa Fortessa tyttöjä, kuin olisivat metsastämässä peuraa. Mysteeripoika kertoi myös yhdestä baari-illastaan Fortessa. Hän oli kaveritytön kanssa liikkeellä ja kaverityttöä alkoi ahdistella joku setä. Kaverityttö oli tullut keskellä tanssilattia Mysteeripojan luokse ja suudellut tätä ja käskenyt olla pelissä mukana ja esittää kaveritytön poikaystävää sen illan aikana. "Olin osittain positiivisesti yllättynyt ja osittain hämmentynyt. Mut siis oli just hyvä mulle, en ainakaan lähtenyt sinä iltana tyhjin käsin, hahah!" Ja minun ei auttanut muuta kuin nauraa mukana samalla miettien, olinko sittenkään treffeillä, niin kuin hyvä ystäväni jaksoi minulle toitottaa ennen tapaamistamme Mysteeripojan kanssa.

Vastaan käveli Mysteeripojan jalkapallovalmentaja ja he moikkasivat. Mysteeripoika alkoi selittämään, kuinka heidän valmentaja luottaa häneen ja pyytää hänen apuaan kaikkiin ongelmiin. Torilla huomasimme pikku pojan, joka oli pukeutunut viimeisen päälle ja piti kädessään kännykkää. Mysteeripoika arveli, että pikku poika oli treffeillä.

Kello oli jo niin paljon, että bussini oli tullut pysäkille. Mysteeripoika saattoi minut pysäkille ja kiitteli kivasta illasta, halasimme ja annoin hänelle poskipusun samalla toivoen, että ehkä hän olisi vienyt asian pitemmälle. Niin ei käynyt, vaan Mysteeripoika selitteli jotain vielä, että nähdään jossain vaiheessa yms yms yms. Hän lähti siitä aika nopeasti omalle pysäkilleen ja minä hyppäsin bussiini samalla miettien, että olin vielä hämmentyneempi kuin aikaisemmin koko miestapauksesta.

Tultuani kotiin soitin samaiselle ystävälle, joka vakuutteli Mysteeripojan kanssa tapaamisen olevan treffit, ja yhdessä spekuloimme Mysteeripojan käyttäytymistä. Päädyimme siihen tulokseen, että Mysteeripoika haluaa olla enemmän kuin pelkät kaverit ja seuraavan kerran, kun Mysteeripoika laittaisi viestiä, minun pitäisi ilmaista kiinnostukseni häntä kohtaan, että hän putkiaivoillaan tajuaisi, että tässä tykätään hänestä. Soitin myös toiselle hyvälle ystävälleni ja hän oli vähän pessimistisempi jutun suhteen ja käski kysyä Mysteeripojalta suoraan, mitä hän haluaa.

Siinä sitten Mysteeripoika lähetti viestiä kiitellen kivasta illasta ja juttuseurasta. Tartuin härkää sarvista ja kerroin nauttivani hänen seurastaan ja, että olisi kivaa nähdä enemmänkin koulun ulkopuolella ja mitä hän nyt oikein ajattelee meistä: olimmeko pelkkiä kavereita vai jotain muuta. Vastausta ei tarvinnut odottaa kauaa. Mysteeripoika kertoi nauttivansa seurastani myös ja myönsi, että kanssani on helppoa puhua, mutta hän ajattelee minua vain kaverina. Mysteeripoika haluaa keskittyä tällä hetkellä vain kouluun ja urheiluun ja kai se on minulle ihan okei. Vastasin sen olevan ihan fine ja, että halusin vain selventää asioita (etten rakentelisi olemattomia pilvilinnoja, tätä en tietenkään sanonut. Tosin olin tainut rakentaa linnan perustan alitajuntaisesti ihan vahingossa.).

Ja tämän tarinan opetus? Älä koskaan, siis koskaan, päästä positiivisa ajatuksia valloilleen jotain miestä kohtaan. Ootko kuullut siitä valtavasta pettymyksestä, joka siitä seuraa, kun odotuksesi romahtavat? Se on pilannut minun elämän! Matto vedetty alta, tyhjä olo ja herkkuhimo. Tuhansia miehiä, satoja kertoja... Ja kaikista pahinta on se, että tämä tapahtuu jokaikinen kerta! ÄÄÄ!ÄÄÄÄÄÄÄÄ!! (Huomasitteko, miten yritin matkia Zalandon mainosta?)


PS. Tämän postauksen kirjoittamiseen kului kamalasti aikaa, kun friendzonelle päätyminen iski oikeasti tajuntaan. Masistelin tuossa sohvalla aika kauan, mutta sitten muistin, että ei kannata pahoittaa mieltään jonkun mitättömän miehen takia, vaikka hän olisikin ollut melko täydellinen poikaystävä. Hänenpähän on menetys - tällaista tyttöä ei löydä ihan mistä tahansa. Sinkkunaiset ympäri ämpäri, älkää siis tekään masistelko sohvalla. Jos hän (unelmienne mies) ei ymmärrä, millaisen timantin on päästänyt käsistään, se ei ole teiltä pois! Nauttikaa, että teillä on yksi idiootti vähemmän elämässänne. "I've got 99 problems but you won't be one!"