Sinkkuna oloni on jatkunut pitkälti koko elämäni, jos ei lasketa kahden päivän seurustelutapausta yläasteajoilta. Toisin sanoen olen melkoinen sinkkuekspertti näin 21 ikävuoden pohjalta. Aina toki sinkkuus ei ole ollut yhtä villiä, kuin se on nyt viimeisen vuoden aikana ollut. Olin kiltti hissukka, kunnes jossain vaiheessa, n. 19-20 ikävuoden aikoihin, asiat muuttuivat. Syitä on varmasti monia mm. villi matka Ibizaan ystävien seurassa ja muutto porukoiden "hellästä" huomasta omilleen ovat varmasti vaikuttaneet asiaan, mutta ei mennä nyt niihin.
Sen sijaan ajattelin kertoa ensimmäisestä kerrasta, kun oikeasti kohtasin todellisen miehen. Tällä todelisella miehellä tarkoitan siis tietenkin, että mies oli puoleensavetävä, osasi tanssia ja sanoa juuri oikeat asiat, kiihkeä suutelemaan, mielessä vain seksi ja tättädädääää.... MULKKU! Naiset, toverit, tiedätte varmasti, mistä puhun. Tälläinen mies on tullut teitä monesti vastaan baarissa, salilla, kahvilassa, koulussa, töissä, nimetkää itse paikka.
Kohtasin todellisen miehen yllätys yllätys meluisassa baarissa. En ala kiertelemään ja kaartelemaan - kyllä, olin pienessä hiprakassa. Minkä sille mahtaa, jos lähtee hyvien tyttökavereidensa kanssa vähän juhlistamaan kesän loistoa? Noh, siellä baarissa sitten päädyimme tanssimaan ja tunkemaan kieliä toistemme kurkkuun. Meillä oli siis oikein mukavaa, pääsin jopa hänen syliinsäkin tanssilattialla. Pääsin vähän "esiratsastelemaan" häntä siinä pystyasennossa, kun hän minua heilutteli, kiikutteli ja kaakutteli tanssilattialla kaikkien ihmisten edessä. Tietenkään emme saaneet mulkoilevia katseita, tuommoinen käytöshän on ihan normaalia baareissa. Siellä joka toinen baaripari nostelee toisiaan vuorotellen sylikeinuttelemaan.
Kiihkeän tanssikohtauksen jälkeen päädyimme ulos, koska tämä todellinen mies harrasti sellaista mieluisaa ajanviettotapaa kuin tupakointi. Siinä hän tuprutteli ja minä yritin olla tukehtumatta, sillä kohtasin tietenkin ikiainaisen dilemman: haistellako tupakanhajua vai pidättääkö hengitystä. Molemmissa tapauksissa hengenlähtö on hiuskarvan varassa. Enhän minä ehtinyt kuolemanpartaalle edes päästä, kun rakkaat ystäväni tulivat ahdistelemaan todellista miestäni. Toinen heistä vei minut rakennuksen nurkan taakse, etten kuulisi, millaisia saarnoja tai uhkapuheita toinen ystäväni latelisi todellliselle miehelleni. Kovasti yritin tulla väliin ja huutelin todelliselle miehelleni, ettei hän kuuntelisi ystävääni. Vihdoin ja viimein ystäväni lähtivät ja sain olla kahden kesken todellisen mieheni kanssa.
Kävimme vastapäisen kadun kebab-paikassa hakemassa minulle vettä, koska villin tanssimisen jälkeen minulle oli tullut kova jano. Todellinen mies lupasi maksaa veteni, muta todellisen miehen tapaan hänellä ei ollut yhtään kolikkoa ja hän ei halunnut maksaa kortillaan 50 senttiä vedestäni. Jouduin siis kaivamaan lompakkoni ja ostamaan omat veteni.
Vesiepisodin jälkeen päätimme lähteä seikkailemaan kerrostalon pihalle. Meillä oli niin kivaa! Kielet kurkussa käpälöimme toistemme intiimialueita ja päästelimme pieniä intohimon ääniä. Todellinen mies olisi halunnut ruveta puuhiin siinä ja heti keskellä kerrostalon pihaa, missä kuka tahansa asukkaista olisi voinut vain vilkaista ikkunasta ja muuttua villin aktimme eläväksi todistajaksi. Toruin todellista miestä ja järkeilin, että emmehän me voineet sellaisia syntisiä puuhia tehdä kaikkien nähtävillä ja eihän siitä edes olisi tullut mitään, kun kaiken kukkuraksi rakkaat ystäväni soittelivat perääni kymmenen minuutin välein tarkistamaan, olinhan varmasti kunnossa.
Lopulta järkeilyt upposivat todelliseen mieheen ja päätimme lähteä silloisen porukoista tyhjänä olevaan kotiini. Menimme eri reittiä, kuin tulimme ja yhtäkkiä huomasimme olevamme satamassa. Pähkäilimme molemmat, miten se oli mahdollista. Suuntasimme nokkamme kohti Turun linnaa ja matkalla sinne tutustuimme yhteen sotalaivan kanteen. Mitään nakinuptoksia donitsiin ei tapahtunut, kaikkea muuta tosin kyllä.
Todellinen mies soitti siinä sitten ystävälleen, että vosiko tämä tulla hakemaan meitä Turun linnasta ja heittämään meidät kotiini. Todellisen miehen ystävä lupautui tehtävään. Kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes todellisen miehen ystävän auto kaarsi Turun linnan viereiselle parkkipaikalle. Ennen todellisen miehen ystävän tuloa söpistelimme ja pusuttelimme ja halailimme todellisen miehen kanssa, mutta todellisen miehen ystävän tultua todellinen mies muuttui käytöksessään täysin. Koko matkan ajan todellinen mies jutteli vain ystävälleen ja tämän tyttöystävälle ja jätti minut kokonaan huomiotta. Todellinen mies sanoi ystävälleen, että tämä heittäisi ensin minut kotiin ja sitten vasta todellisen miehen omaan kotiinsa. Olin ihan ymmälläni, eikö meidän pitänyt mennä YHDESSÄ MINUN KOTIINI? Todellinen mies paljasti kurjan luonteensa minulle. Kaiken kukkuraksi hän otti olkalaukustaan hiuslakkapullon ja alkoi suihkuttamaan lakkaa hiuksiinsa! Siinä kohtaa olin ihan iloinen, että menimme omia teitämme. Kuka mies suihkuttaa lakkaa hiuksiinsa neljältä aamulla, kun on menossa kotiin nukkumaan?
Todellisen miehen ystävän auto jätti minut taloni läheiselle bussipysäkille. Todellinen mies ei tunkenut kieltään kurkkuuni jäähyväisiksi. Ei, ei, hän vain taputti hellästi reittäni sanoen: "Noh, tämä oli kai tässä. Nähdään!" Tämän lauseen saattamana nousin autosta ja kävelin typertyneenä kotia kohti...
Siinä oli siis tiivistetysti ensikohtaamiseni todellisen miehen kanssa. Need I say more?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti! :)