Carl perkele!

On taas vuorossa se ilta, kun kaikki ärsyttää. Ja miksi ärsyttää? No, koska eräs mies - kutsutaan häntä Carliksi - on taas hiipinyt mieleeni ja sydämeeni ja ajatukseni pyörivät vain hänessä ja miten typerä olen, että ajattelen häntä.

Aloitetaanpas alusta. Carl on 30-vuotias, täyttää pian 31. Carl asuu Iso-Britanniassa ja työskenetelee pien- ja keskisuuryrityksen melko korkeassa virassa. Carl on minua kymmenen vuotta vanhempi, olemme tutustuneet sosiaalimedian kautta ja nähneet kerran livenä tänä syksynä aurikoisena viikonloppuna Helsingissä. Carlin ja minun välillä on mieletön kemia ja hän kiehtoo minua suunnattomasti, en ole tuntenut sellaista aiemmin kenenkään miehen kanssa. Olemme tunteneet Carlin kanssa reilut kaksi vuotta. Carl aloitti juttelun kanssani Kik-sovelluksessa pari vuotta sitten, kun itse asuin kotona ja kävin lukion viimeistä vuotta ja hän seurusteli vielä silloisen tyttöystävänsä kanssa. Aluksi olin kylmä Carlia kohtaan ja moralisoin häntä, että hän flirttaili kanssani, vaikka seurusteli. Carl selitti suhteensa tyttöystäväänsä olevan monimutkainen; "It's complicated." HAH! Niin minä ajattelin silloin.

Aloin lämmetä miehelle, kun tämä erosi tyttöystävästään. Ihmettelen vieläkin, miten Carl ei luovuttanut  suhteeni, vaikka olin hyvin kylmä häntä kohtaan. Ihmettelen sitäkin, miksi itse en estänyt Carlia. Yleensä teen niin kaikkien Kik-tuntemattomien kanssa. Niin aika kului, ja siirryimme viime talvena juttelemaan Whatsapp-sovellukseen. Kuvioihin ehti ilmaantua uusi tyttöystävä, mutta Carl päätti suhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen. Hän ei kuullemma nähnyt suhteen etenevän/päätyvän mihinkään, lyhyestä virsi kaunis: suhteella ei kuulemma ollut tulevaisuutta.

Carlin kanssa olemme melko läheisiä. Olemme kertoneet toisillemme henkiökohtaisia asioita ja kysyneet toisiltamme neuvoa, jutelleet vakavista ja typeristä asioista, ja tietenkin sitä parasta juttua olemme tehneet useampaan otteeseen - kyllä vain, webseksiä Skypen kautta. Livenä se oli tietenkin parempaa, mutta ei mennä vielä siihen.

Carlin ex-tyttöystävä, jonka kanssa hän seurusteli silloin, kun alkoi flirttailemaan kanssani, petti Carlia. He erosivat, mutta päättivät kokeilla uudestaan. Uusinnan loppuvaiheessa Carl löysi minut. Tästä kaikesta päätellen Carl on siis herkkä mies, vaikka yrittää peittää sen parhaansa mukaan esittämällä perinteisesti kovista ja mukkua ja kusipäätä ja kaikkea muuta ihanaa aina silloin, kun uskoo tunteidensa saavan vallan. Niin tapahtui myös, kun hän palasi Helsingistä kotiin ja ei osannut suhtautua hänelle käsinkirjoittamaani kirjeeseen. Halusin antaa hänelle jotain söpöä ja henkilökohtaista, joten kirjoitin kirjeen bussimatkastani Helsinkiin ja tuntemuksistani, että näkisin hänet ja viettäisimme kokonaisen viikonlopun yhdessä. Kyllä, hyvin romanttista. Kunpa minulleki kirjoitettaisiin kirjeitä. Mutta ei, Carl ei osannut suhtautua siihen niin kuin normaali ihminen. Hän selitti minulle jostain punapäästä, jonka hän näki samassa lentokoneessa ja kuinka hän olisi halunnut vehdata tämän kanssa, koska punapäät ovat hänen suuri heikkous. (Tässä välissä paljastan, että itse olen oikeaverinen brunette, ei mitään värjättyjä tekohiuksia!) Pikkuruisten välienselvitteyjen jälkeen hän kuitenkin pyysi anteeksi ja selitti, ettei ollut tottunut kauniisiin eleisiin ja että oli tosi otettu ja että hän piti käsialastani.

Episodin ja Helsinki-viikonlopun jälkeen meistä on tullut läheisempiä ja avoimempia ja haluamme tehdä toisemme mustasukkaiseksi aina välillä. Se viikonloppu oli aika satumainen: seikkailimme ympäri ämpäri, kävimme museoissa ja syömässä, kuljimme käsi kädessä, nukuimme vierekkäin ja lusikoimme, nauroimme ja juttelimme ja otimme paljon valokuvia. Carl oli myös elämäni paras pano tähän asti. Kuvitelkaa 196 cm pitkä mies, kokenut, tietää kikat ja tuntee temput ja toteuttaa fantasianne. Parasta seksiä ikinä!

Yhtenä iltana Carl lähetti minulle viestin, jossa kertoi löytäneensä takin taskustaan kuitin Helsingin reissusta ja pisti perään surullisen itkuymiön. Tajusin, etten ollut ainoa, jolla oli ikävä ja joka oli parin viikon ajan itkenyt itsensä uneen. Carl tuskin itki itsensä uneen, muttä hänellä oli ikävä minua ja hänellä oli tunteita minua kohtaan. Carl kertoi silloin, ettei halua satuttaa minua.

Helsingin jälkeen Carl on ollut paljon avoimempi ja kertonut kaikennäköisiä asioita itsestään, ja minä olen vain lumoutunut yhä enemmän ja enemmään hänen persoonaan. Tiedän, että meillä on ikäeroa ja että välimatka on pitkä ja että hän ei ole hyväksi minulle ja että tässä jutussa käy vain huonosti kummallekin, mutta en vain mahda itselleni mitään. Joten tässä minä istun jouluvalojen valaisemassa kämpässäni ja ihmettelen (ja samalla ärsyynnyn, että mietin tällaisia ja että kaiken talana on yksi typerä mies) vaikka kuinkamonennetta kertaa, miksi hitossa olen kiintynyt tähän brittiläiseen hurmuriin, joka on selvästi ihan fucked up edellisestä pitkästä suhteestaan. Miksi ajattelen häntä ja haluan olla hänen kanssaan ja haluan käpertyä hänen kainaloon ja kuunnella, kun hän kertoo tarinoitan ja suudella häntä ja harrastaa tajunnanräjäyytävää seksiä hänen kanssaan? MIKSI?