Vitutuksen purkausta

Vittu, että voi ärsyttää! Nyt mustamaalaan kaikki miehet vain yhden perusteellla, mutta nyt ei vaan kiinnosta, jos joku tästä loukkaantuu.

Ei saatana oikeasti. Ensin olin tiistaina illalla vittuuntunut ja pettynyt siitä, että Niki ei laittanut yhtään mitään -  ei edes jotain: "sori, ei voida nähdä". Siinä hän todisti todellisen luonteensa - vitun kusipää niin kuin kaikki muutkin. Silloin päätin, että minähän en häntä tarvitse. Jos hän ei vaivaudu yhtä vaivaista viestiä laittaa minulle ja kertoa niin kuin aikuuinen, mihin tulokseen on päätynyt, niin ei ansaitse minun kiinnostustani. Minä olen nuori nainen ja varmasti löydän jonkun, joka arvostaa ja kunnioittaa minua, eikä kohtele kuin lelua. Painukoon sellaiset vaan helvettiin, jotka eivät näe, kuinka upea olen.

Päätin silloin myös, että en onnittele Nikiä lauantaina hänen synttäreiden kunniaksi. Vietimme ystäväni kanssa perjantain ja lauantain Tallinnassa shoppailemassa ja unohdin Nikinkin melkein kokonaan, paitsi junamatkoilla Helsinkiin ja takaisin Turkuun, kun menimme Pasilan aseman ohi ja näin sen sillan, jota pitkin kävelimme silloin yksi perjantai hänen helsinkiläiseen kämppään.

Pääsin kotiin joskus kahden aikoihin yöllä ja nukkumaan vasta puoli kolmelta. Heräsin siihen, kun kännykkäni soi noin neljän aikoihin. Varmaan arvaattekin, kuka soittaja oli. Jep, Nikihän se. Hän haukkui, etten laittanut hänelle onnitteluviestiä ja kun sanoin, että olin hänelle vihainen, niin hän sanoi, ettei ollut mitään, mistä hänelle voisin olla vihainen. Perus mies, kun kieltää kaiken ja vaikka tietääkin, että on mokannut, niin ei myönnä mitään. Setvittiin sitä, että hänen piti ilmoittaa jotain ja hän sanoi, että minulla paloi kiinni ja en hänestä enää halunnut kuulla mitään ja ei hän viitsinyt siksi vaivaitua ja laittaa viestiä. Vittu mikä kusipää oikeasti! Sitten hän alkoi selittämään, että on minua ikävä ja että hän ei ole pannut kenenkään kanssa minun jälkeen. Sitten hän sanoi, että ei ole menossa Ruissiin ensi viikonloppuna ja kysyi, olinko minä. Hän oli kuulemma ajatellut, että olisi tullut käymään, jos en olisi mennyt. Anteeksi, mutta kuka vittu haluaa edes sinua tänne  luokseni??! Hän pitää minua niin itsestäänselvyytenä, että suostun ihan mihin vaan, kunhan hän vain jotain sanoo. Ihan kuin olisin joku sätkynukke, ilman omaa mielipidettä ja tahtoa ja mieltä. Vitun mulkku. Tietenkin hän oli kännissä ja pilvessä ja siksi selittänyt tuollaisia juttuja, mutta menin silti ihan sekaisin. Just, kun olin päässyt siihen mielentilaan, että pikku hiljaa pääsen hänestä yli, niin hän soittaa ja alkaa selittämään tuollaisia.

Päätin, että soitan hänelle päivemmällä, kunhan saan nukkuttua ja ajatukseni vähän selkiytettyä. Vitun kauan uudelleennukahtamisessa kylläkin kesti.. Vihaan miehiä, että he tekevät AINA näin: juuri, kun toinen on pääsemässä yli, niin pakko tehdä jotain, mikä saa toisen ajatukset ihan hämilleen ja suistumaan raiteiltaan ja kadottamaan päämääränsä, että keskittyy hetken aikaa vain itseensä.

Puhuimme vähän aikaa sitten puhelimessa ja Niki aloitti puhelun, että ei muista mitään, mitä oli eilen sanonut. Siinä sitten olin hetken hiljaa, koska en ollut valmvistautunut siihen versioon. Puhekykyni kuitenkin palautui melko nopeasti takaisin ja tykitin sellaista tahtia, että Niki sanoi: "Rauha akateemikko!" En alkanut sen syvemmin paneutumaan yölliseen puheluun, jos hän ei muista, niin ei sitten muista, en aikonut alentua siihen, että olisin selittänyt kaiken ja kuunnellut, kun hän vastaa, että se oli vain kännipuhetta ja ei kannata ottaa tosissaan. Sanoin sitten vain, että voiko hän jo päättää, että mitä haluu, koska minä en jaksa tämmöstä, koska minua sitten vituttaa ja ahdistaa ja ärsyttää. Hän oli vain, että ei hän voi kontrolloida sitä, mitä tekee kännissä. Niinpä tietenkin, vikahan ei ole hänessä! Käskin hänen olla soittelematta minulle ja laittamatta viestiä. Hän sanoi, että yrittää. Koko puheun ajan hänellä oli välinpitämätön äänensävy, mikä ärsytti ja ärsyttää yhä edelleen ihan saatanasti. Olen enemmänkin vihainen itselleni koko tästä sotkusta, että annoin itseni toivoa jotain - ei ollut mitään!!

Tällä hetkellä olen vain erittäin vittuuntunut, että päädyin taas tähän loukkuun ja rakennellut pilviliinnan perustaa olemattomalle alustalle. Odotan vain Ruissia, silloin on luvattu hellelukemia! Pääsee hyppelehtimään shortseissa ja kuuntelemaan musiikkia ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Ja jos Niki muuttaakin mielipiteensä Ruissin suhteen ja näen hänet jossain siellä tai ihan muutenkin, jos näen hänet jossain, niin hän saa pataansa, vitun kusipäämulkku. VITTU!!