Tänään kävin treffeillä.
Annan tämän tiedon iskostua teihin, sillä viime aikoina en ole postannut treffitekstejä. Uusi treffilaskuri alkaa näistä treffeistä. Sen verran sanon tähän alkuun sen syvemmin yksityiskohtiin kajahtamatta, että oli tavallaan aika tylsä aloitus. Toisaalta pohjalta tie on aina ylös päin, eikö? Ja ei ne sentään niin kamalat olleet niin kuin Hirveä-Hemmon kanssa.
Saanen esitellä teille Minä-Miikan: 26-vuotias Helsingistä reilu vuosi tai alle muuttanut AMK:ssa opiskeleva insinööri. Erosi pari kuukautta sitten 4 vuotta kestäneestä suhteesta eli 99,99999 % varmuus, että mitään vakavaa häneltä ei voi odottaa. Asuu yo-kylässä ja on nyt kesän traineenä suuressa suomalaisessa yrityksessä. Ennen AMK:ta tehnyt erilaisia duunarihommia. Pitää koirista, oli yhteinen koira eksän kansaa, mutta se jäi eksälle. Rakastaa lumilautailua ja kaikki ulkomaanreiissut ovat olleet laskettelumatkoja. Polvi leikattu kerran, kun meni paskaksi lumielautaillessa. AMK:n jälkeen tavoitteena lukea diplomi-insinööriksi. Tykkää myös puhua rahasta ja mistä sitä saa ja että sen eteen on tehtävä paljon töitä. Ei ole selvästikään vielä sisäistänyt olevansa sinkku, kun puhuu välillä ehkä huomaamattakin eksästään "mun mimmi". Siinä nyt tiivistetysti. Ja ai niin! Minä-Miika myös polttaa, siitä iso miinus.
Tutustuimme Minä-Miikan kanssa yllätys yllätys Tinderissä, missäpä muualla? Hän vaikutti fiksulta ja ihan hauskalta tyypiltä. Olimme jutelleet pari viikkoa (siitä päivästä, kun latasin Tinder-tilini uudestaan) ja ehdotin hänelle sunnuntaina näkemistä. Sovimme, että näemme tiistaina eli tänään seitsemältä Teerenpelin edessä. Minä valitsin tietenkin paikan. Teerenpeli on hyvä treffipaikka, sillä se on näkyvissä mutta piilossa. Sielä on vähän intiimimpää ja sen verran rauhallista, että kuulee, mitä toinen puhuu, vaikka onkin taustahälinää.
Näimme vähän aikaisemmin, sillä molemmat olimme keskustassa ennen seitsemää. Minä-Miika tuli minua Wiklundille vastaan ja poltti tupakkaa. Halasimme ja ylitimme tien Teerenpeliin. Juttelimme perus niitä näitä kuluneesta päivästä ja hänen polttaessa savukkeen loppuun menimme sisälle. Olin jo valmiiksi päättänyt, että maksan oman juomani, että en anna Minä-Miikan tarjota. Hän, kun oli jo muutenkin aiemmin Tinder-keskusteluissa ja polttaessaan ilmaissut närkästymisensä huonoon trainee-palkkaansa. Tässäkään asiassa en ymmärrä häntä, hän sai heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen oman alan töitä, niin miksi valittaa jostain palkasta, sentään saa kokemusta!
Minä-Miika otti jonkun vehnäolueen ja minä vuorostaan Lempi Omena -siiderin. Menimme istumaan "tuvan" taakse olevaan koloon. Siellä oli muutama muukin. Istuuduimme sohvapöydän ääreen - hän sohvalle ja minä vinottain häntä vastapäätä tuolille. Nyt alkaa se tylsin osuus eli se, mistä me puhuimme. Lähinnä juttelimme koulusta ja kursseista ja opiskelijan köyhyydestä ja miten tienata rahaa ja hänen kaverin häistä ja koirista ja silloin tuli puheeksi Minä-Miikan ja hänen eksän koira ja sitten Minä-Miikan eksä jotenki pompahteli siitä asti aina keskusteluun jossain sivuttaisessa välimuodossa ja silloin Minä-Miika sanoikin pariin otteseen "mun mimmi" ja siitä en oikein pitänyt ja tajusin, että Minä-Miikasta ei olisi edes vakiopano-ehdokkaaksi. Minä-Miika nimitys tulee siitä, että lähinnä hän puhui itsestään ja ei pahemmin kysellyt minulta mitään. Minä-Miika tietää minusta treffien jälkeen vain sen, missä opiskelen, että peheelläni on kaksi koiraa ja menen perjantaina viikoksi koiravahdiksi ja että lauantaina menen ystäväni pool partyihin.
Noin varttia vaille yhdeksän Minä-Miika sanoi, että pitäisikö lähteä, kun kello on yhdeksän. Myönnyin ja aloin pukemaan farkkutakkiani ja hän soitti jollekulle. En tiedä, kenelle ja mistä puhui, kun en saanut selvää, sillä Minä-Miika puhui hyvon hiljaisella äänellä. Pääsimme ulos ja Minä-Miika alkoi räpläämään kännykkää ja avasi kaverilta saadun snapin. Sitten hän sanoi, että on pakko soittaa keverille ja kysyä, kuinka kauan hän aikoo olla muiden kanssa vielä Galax:ssa pelaamassa pingistä. Minä-Miika soitti siis vielä toisen puhelun ja jutteli muutaman minuutin ajan, ja siinä kohtia mietin, että eikö hän voinut hoitaa tuota puhelua vasta sen jälkeen, kun olisimme hyvästelleet. Ilmeisesti ei voinut, joten jouduin odottamaan, että hän vapautuisi. Minä-Miika sanoi menevänsä vielä Galaxiin ja siinä sitten halasimme ja heitimme: "Oli kiva nähdä". Ja lähdimme molemmat omiin suuntiimme.
Että sellainen tapaus tällä kertaa. Ei mikään hirveän kamala, mutta ei mikään ilotulituksia aiheuttava. Määrätietoinen, mutta itsekeskeinen ja tylsähkö. Treffilukeman avaukseksi ehkä vähän pettymys, mutta ei mikään pohjanoteeraus kuitenkaan.
P.S. Se, mikä minua eniten häiritsi hänessä oli se, että hän ei katsonut melkein lainkaan minua silmiin silloin, kun puhui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti! :)