Niki

En ole pitkään aikaan päivittänyt tänne mitään. Osittain tämä johtuu keväisistä kiireistä, tentteihin lukemisesta sun muista.  Pääsyy siihen on kuitenkin ollut eräs kaksilahkeinen. Kutsutaan häntä vaikka Nikiksi. Niki on 25-vuotias, täyttää kesäkuun lopulla 26. Niki on käynyt vain amiksen ja on siitä asti tehnyt kaikennäköisä tie- ja raksahommia, enemmän kuitenkin edellisiä kuin jälkimmäisiä. Niki oli kolme kuukautta reissaamassa Aasiassa talvella ja haluaa lähteä ensi talvena uudestaan Suomen pakkasia ja loskapaskaa pakoon.

Tapasimme Nikin kanssa huhtikuun alussa, ylläripylläri hän oli Tinder-parini. Niki itse ehdotti näkemistä ja ensimmäiset treffimme vietimme Cow:ssa. Silloin juttelimme vaikka mistä kaikesta ja treffit kestivät pitkään, menin viimeisellä 23.50 bussilla kotiin.

Toisen kerran näimme saman viikon viikonloppuna ja menimme silloin syömään kiinalaiseen ja siitä menimme hetkeksi hänen luo hengaamaan ennen hänen jalkapallotreenejään. Illalla kuitenkin tulin Nikille katsomaan missikisoja ja jäin yöksi. Yö oli söpöä halailua ja lusikointia, ei edes mitään pientä seksivihjailua hänen puoleltaan. Sen jälkeen näimme vielä pari kertaa, ennen kuin panoarkku avattiin. Se tapahtui, kun Niki tuli luokseni yöksi. Olin aikaisemmin päivällä myymässä metrilakuja Silakkamarkkinoilla ja menimme päivän päätteeksi Nikin kanssa kauppaan ostamaan ruokaa. Syömisen ja suihkundeeruksen jälkeen se tapahtui. Leffa pistettiin paussille ja sänky sai kyytiä. Niki on hyvä panemaan, vaikka hänen veitikka ei mikään himosuuri olekaan.

Niki on muuttamassa Helsinkiin. Itse asiassa tänään hän vei melkein kaikki tavaransa jo sinne kämppään, jossa hän tulee asumaan parhaan ystävänsä kanssa. Helsinki-pommi pudotettiin huhtikuun lopulla. Silloin ajattelin, että katsotaan nyt, mitä toukokuu edes pitää sisällään, ehkä meidän välit eivät edes kestäisi toukokuun loppuun asti. "Mennään päivä kerrallaan", ajattelin. Ja niin sitä mentiin, näimme tämän kuun ajan tosi usein ja käytännössä melkeinpä asuin Nikin luona. Olin Nikillä yötä enemmän kuin omassa kämpässäni. Hän asui keskustassa, lähellä kävelykatua, sinne oli helppo mennä, jos pyöri muutenkin jo keskustassa ja sieltä oli helppo mennä töihin. Tosiaan, Nikillä minulla oli oma sähköhammasharjan vaihtopää, hän lainasi minulle t-paitojaan yöpaidoiksi ja lainasi pyyhettä suihkukäyntejä varten. Niki teki minulle aamupalaa, jos seuraavana päivänä oli vapaa-päivä ja kummankaan ei pitänyt mennä mihinkään.

Niki on ollut erilainen verrattuna muihin miehiin, mitä minulla on ollut. Hänen kanssa on helppo olla oma itsensä ja hän saa minut nauramaan. Niki on lapsirakas ja tykkää halia ja hänellä on hyvät välit äitinsä kanssa. Nikin huonoihin puoliin kuuluu se, että hän saa ravuille ominaisia kiukkukohtauksia ja että hän pilailee usein vääristä asioista. Usein en ymmärrä, oliko hän tosissaan vai hettikö vain läppää. Niki on monesti sanonut, että tarvitsee sellaisen naisen, josta on vastusta hänelle. Nikin yksi parhaimmista kaveritytöistä Julma-Jutta on sanonut Nikille muutamaan kertaan, että en välttämättä ole Nikille se sopivin ja oikein, koska olen liian kiltti.

Vappuna menin Nikille yöksi ja se aika ennen kuin menimme nukkumaan kuuden aikoihin oli yhtä helvettiä. Niki oli kännissä ja haastoi riitaa ihan turhasta. Tappelimme ja huusimme ja revimme toisiamme ja kaikki vain sen takia, koska Niki halusi nähdä, millainen olen riitatilanteessa ja miten reagoin siihen, kun hän on kusipää, mikä oli minusta ihan naurettava selitys hänen käytökselleen.

Toukokuun puolivälissä pyysin Nikiä ystäväni synttäreille, mutta hän ei suostunut tulemaan. Synttärikysymyksen jälkeen tulitin myös pari muuta kysymystä: mitä me olemme, koska kaverit kyselevät ja voidaanko sopia jotkut pelisäännöt, kun hän muuttaa Helsinkiin. Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen oli, että ei se kavereille kuulu, mitä me olemme, koska hän ei ole edes itsekään sitä miettinyt. Niki kulemma kyllästyy ihmisiin niin helposti ja siksi tarvitsee ainakin puoli vuotta aikaa, ennen kuin edes pystyy miettimään, että mihin suuntaan suhde kehittyy. Vastaukseksi jälkimmäiseen kysymykseen Niki vain nauroi ja veti homman läskiksi kysymällä vuorostaan minulta, että kirjoitanko jonkun pelisääntökirjan, jossa lukee, mitä eri viikonpäivinä pitää tehdä. Lopputuloksena tuossa tenttaamisessa oli se, että Niki lupasi kertoa, jos alkaa tapailemaan jotakuta tai panee jonkun kanssa. Niki myös, ylläripylläri, ahdistui ja ei oikein jutellut pariin päivään.

Mutta joo, Niki vei tänään siis jo suurimman osan kamoistaan Helsinkiin ja tulee huomenna takaisin Turkuun ja lähtee "lopullisesti" Helsinkiin sunnuntaina. En tiedä, milloin näemme, mutta pakko meidän on kyllä nähdä viikonloppuna. Silloin on selvitettävä, mitä me olemme tai emme ole ja mitä hän haluaa vai haluaako mitään. Hankalinta tässä on se, että en oikeasti tiedä, mitä hän haluaa. Tavallaan on tuntunut ihan kuin olisimmekin jotain, mutta sitten toisaalta Niki välillä heittää sellaisia kommentteja, että menetän tasapainoni ja mietin, kuinka pahasti minulle tässä käy. Esimerkiksi yhtenä hetkenä Niki saattaa olla ihana ja halia ja söpöillä, mutta sitten toisella hetkellä hän saattaa sanoa: "En ole yhden naisen mies, muista se." Miten tähän, anteeksi nyt vain, pitäisi reagoida??

Viikonloppuna minun on siis jotenkin puettava tuntemukseni ja ahdistukseni sanoiksi niin, että kuulostaisin vahvalta itsenäiseltä naiselta, joka välittää miehestä paljon ja haluaa sitä, mutta jos mies ei häntä halua, niin ei vahva itsenäinen nainen tarvitse miestä mihinkään. Sitä sopii miettiä, että miten hoidan homman kotiin. Pelkään purskahtavani itkuun kesken hienoa puhettani ja siinä menisi mielikuva vahvasta itsenäisestä naisesta. Tekisi kyllä mieli purskahtaa itkuun jo nyt, mutta olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että saan itkeä vasta, kun "Vittu, mitä me olemme ja mitä vittua tässä tapahtuu seuraavaksi?!" -asia on käsitelty Nikin kanssa. Sunnuntaina tai milloin ikinä tuo keskustelu nyt tapahtuukaan minä joko parun sieluni tyhjäksi tai sitten hyppin ilosta. Vaihtoehtona voi myös olla, että olen taas ihan vitun hämmentynyt ja en tiedä, mitä tehdä ja mitä ajatella ja miten olla ja pitääkö olla surullinen vai iloinen.

Hirveä-Hemmo

Olin tänään taas yksillä hyvin kamalilla treffeillä, joten velvollisuuteni on kertoa niistä yksityiskoohtaisesti, että tekin tunnette tuskani. Olen vieläkin hieman shokissa ja mietin vain, että miksi sellaisia ihmisiä on olemassa.

Hirveä-Hemmo akoi jutella kansssani Tinderissä. Hänellä ei ollut kovin hyviä profiilikuvia, mutta päätin antaa hänelle armoa ja painaa sydäntä. Voisinpa kääntää aikaa taaksepäin ja saada tekoni tekemättömäksi, hirveä virhe, hirveä! (Ei kun poroa, heh heh heh. Puujalkavitisä tähän väliin, koska väsyttää.) 

Hirveä-Hemmo siis alkoi jutella kanssani. Juttelimmme enimmäkseen teestä ja hän halusi tulla luokseni juomaan teetä. ONNEKSI en suostunut ottamaan häntä kylääni silloin, kun hän sitä vonkasi. Hirveä-Hemmo siis kyseli, jos voisimme nähdä ja sovimme, että tapaamme tänään El Gringon edessä klo 18. En ollut käynyt koskaan kyseisessä paikassa, joten kysyin, jos olisimme voineet nähdä Turun pääkirjaston edessä ja kävellä siitä yhdessä sitten siine. 

Hirveä-Hemmo laittoi tekstiviestin vähän ennen kuutta, että tulee vähän myöhässä, koska heräsi juuri päikkäreiltä ja hänellä kestäisi hieman saapua paikalla. Sovimme, että näemme 18.25. Hän oli myöhässä. Meillä oli vähän sekaannusta, en oikein tiennyt, missä oikeasti tapaisimme - El Gringon vai kirjaston edessä. Löysin Google Maps:n avulla El Gringon ja kerroin Hirveä-Hemmolle, että odotan häntä siinä edessä. Päätin myös katsoa, löytyykö Hirveä-Hemmolta Whatsapp vai miksi se minulle lähettää tekstiviestejä. Hirveä-Hemmolla oli Whatsapp ja kysyin häneltä siellä, miksei hän käytä sitä mieluummin. Mitä meninkään tekemään...?

Hän vastasi Whatsappissa, että viiden pisteen kysymys ja että rupeaakin käyttämään sitä tekstiviestien sijaan. (Laitan blogitekstin päätteeksi screenshotteja.) Hirveä-Hemmo myös pisti, että odottaa kirjaston edessä. Menin sinne ja järkytyin. Jätkällä oli polkkatukka, jonka peitti likaisenvärinen pipo. Hirveä-Hemmon pipo oli puoliksi valkoinen ja puoliksi tummansininen. Hirveä-Hemmolla oli myös ylisuuret farkut ja tummansininen huopahuivi sekä risaiset, sisältä karvatopatut skeittikengät, jotka oli laitettu "sinne päin" jalkaan, sillä kenkien punaiset nauhat sojotti joka suuntaan ja kengät olivat muutenkin räjähtäneen näköiset. Meinasin saada syövän siitä näystä. Kaiken lisäksi, kun awkwardisti halasimme siinä alussa, tunsin, että nahkatakin alla on luikku jätkä.

Menimme El Gringoon. Hirveä-Hemmo oli kuulemma käynyt sielä pari kertaa ja se on kuulemma aika kiva paikka. Mielestäni El Gringo oli aika kämäinen paikka. Siellä oli vähän pimeää ja tavallaan olin ihan loinen siitä, sillä sinne tuskin kukaan katsoisi sisään tai todennäköisyys, että kukaan tuttu tulisi sinne tilaamaan huurteiset oli olematon. Päädyimme tilaamaan teetä. "Otetaan nyt aluksi ainakin," sanoi Hirveä-Hemmo. Päässäni huusin: "Teehen tämä kyllä jää!" 

Menimme istumaan yhden pöydän ääreen odottelemaan hetkeksi, että teekuppimme saapuisivat. Hirveä-Hemmo alkoi selittämään, että oli ollut eilen juhlistamassa kaverinsa kanssa 25-vuotissynttäreitään ja että he olivat Fortessa ja että siellä oli yllättävän paljon porukkaa - 11 italialaista. Hirveä-Hemmo selitti, että yleensä osaa juoda maltilisesti, mutta kun kaveri tarjosi, niin tuli otettua paljon enemmän, mitä yleensä ja matkalla kotiin hänellä oli nousuhumala. Hirveä-Hemmo ei kuulemma tykkää mennä humalassa nukkumaan, vaan tykkää humalassa avata läppärin ja tehdä sillä kaikenlaista. Hirveä-Hemmo laittoi myös kuulemma pari viestiä muutamalle kaverilleen ja hänelle ei tainut tulla kuin pari thypoa - niin hän sen lausi, thypoa... Hirveä-Hemmon mielestä muutenkin, jos joku on humalassa ja sillä ihmisellä on monta thypoa viesteissään silloin, niin se humalainen ihminen todennäköisesti feikkaa thyponsa, koska kyllä ihminen pystyy kirjoittamaan oikein humalassakin, jos keskittyy siihen.

Baarimikko toi meille teemme ja Hirveä-Hemmo alkoi ihmettelemään, että mitä teetä se oikein oli. Vihreää pussiteetä se oli. Hirveä-Hemmon mukaan pyramiiditeepussit on parempia kuin tavalliset teepussit, sillä teen maku niissä pääsee kunnolla oikeuksiinsa, kun teelehdet pääsevät vapaasti kellumaan siinä pussissa. Hirveä-Hemmo ei kuulemma juo yleensä muuta kuin teetä ja pistää siihen aina hunajaa. Että hunaja on niin terveellistä, että ei haittaa vaikka sitä vähän enemmän pistääkin, että ei ole niin pahaa vetää paljon hunajaa kuin limpparia. Siitä Hirveä-Henri veti hienon aasinsillan, että kannattaa juoda oikeita limppareita, eikä mitää light- tai muita sokeriton-/makeutusaineversioita, koska ne ei ole hyväksi terveydelle ja huijaa kehoa, että on terveellisiä, vaikka ei oikeasti ole. Sitten Hirveä-Hemmo totesi myös, että hän juo Lidlistä ostettua Latte Capuccino -pikakahvia ja laittaa myös siihenkin hunajaa sekaan. Kun sanoin, että kuulostaa hassulta laittaa kahvin sekaan hunajaa, Hirveä-Hemmo totesi, että se ei olekaan tavallista kahvia, että siihen kyllä sopii hunaja ja että tuo Lidlin kahvi maksaa vain 2 euroa ja muistuttaa Dumle- tai Daim-kahvia, joka maksaa paljon enemmän ja sisältää vähemmän pikakahvipusseja kuin Lidlin Latte Cappuccino.

Yritin juoda teeni mahdollisimman nopeasti ja kun sain sen juotua, menin muka käymässä vessassa ja pistin viestiä hyvälle ystävälleni, joka on ennenkin pelastanut minut kamalilta treffeiltä. Kun tulin takaisin vessasta, järkytyin vielä enemmän: Hirveä-Hemmo oli ottanut takkinsa ja piponsa pois. Hirveä-Hemmolla oli ylisuuri, likainen, valkoinen myttyinen paita ja hänen kusenvärisissä polkkahiuksissa oli jäätävä maantieruskea juurikasvu. Muutenkin Hirveä-Hemmon hiukset olivat klönttiset ja rasvasennäköiset.

Menin takaisin istumaan Hirveä-Hemmon seuraan ja ystäväni soittikin muutaman minuutin kuluttua kertoen, että tarvitsee apuani, sillä unohti avaimensa kotiin ja tarvitsee minun hallussa olevat vara-avaimensa. Yritin esittää mahdollisimman hyvin yllättynyttä, eikä hyppiä riemusta, että pääsen pois Hirveä-Hemmon seurasta. Selvästi minulla on näyttelijän lahjoja, sillä Hirveä-Hemmo uskoi, että minun piti oikeasti mennä pelastamaan ystävä hädästä. Hän kuitenkin oli hyvin yllättynyt, että lähtisin niin pian ja että trefimme jäivät niin lyhyeiksi. Jouduin jäämään hänen seuraan siksi aikaa, että hän sai teensä juotua. "Saa kaveris vähän opetusta, kun joutuu odottelemaan vähän ulkona, ennen ku tuut päästämää hänet sisäl."

Hirveä-Hemmo halusi myös saattaa minut edes jonkin matkaa ystävälleni. Sanoin, että ystäväni asuu kovin kaukana, että ei Hirveä-Hemmon nyt koko matkaa tarvitsisi minua saattaa. (Oikeasti ystäväni asuu Linnankadulla.) Kävelimme Hirveä-Hemmon kanssa pitkin Linnankatua ja yritin koko ajan pysyä hänestä mahdollisimman kaukana, mutta hän tuli koko ajan minuun kiinni, joten kävelin melkein koko matkan kiinni rakennuksissa tai rännissä. Hiveä-Hemmo selitti, että hänen piti laittaa pipo päähän aluksi, koska hänen hiuksensa olivat märät (eivät siis rasvaiset, niin kuin olin ajatellut).

Hirveä-Hemmo kertoi hakevansa opiskelemaan arkkitehdiksi, koska hän on niin luova ihminen, joka omaa "out of the box thinking" -tyylin. Hyvin luovasti Hirveä-Hemmo ainakin pukeutuu. Hirveä-Hemmolle kuulemma sopisi arkkitehdin työ, koska hän ei ole mikään läksyjä tekevä ihminen ja ei tykkää päntätä kokeisiin. Matikka on Hirveä-Hemmolla kuulemma vähän ruosteessa, että sitä pitää harjoitella pääsykokeeseen. Mielellään Hirveä-Hemmo haluaisi päästä Helsinkiin, mutta ei Tampereessa tai Oulussakaan mitään vikaa ole. Hirveä-Hemmo on alkuperäisin Pohjanmaalta ja on menossa pääsiäisenäkin käymään siellä katsomaan pääsiäiskokkoja.

Linnankatu 35 kohdalla tiemme onneksi erkanivat ja Hirveä-Hemmo lähti yo-kylässä olevaa kotiaan kohti. Pelkäsin, että Hirveä-Hemmo haluaisi pussata, sillä hänellä oli simmonen pusuilme, joten halasin häntä nopeasti ja vetäydyin hänestä eroon. Hirveä-Hemmo sanoi, että viestitellään myöhemmin ja että pitää nähdä toistekin. Hymyilin ja sanoin väkinäisesti: "Juu," ja päässäni huusin: "Ei vitussa kyllä nähdä!"

Soitin ystävälleni, kun Hirveä-Hemmon selkä kääntyi kulman takaa. Ystäväni lupasi tulla minua vastaan, että saisin kerrotua hänelle kamalasta Hirveä-Hemmosta. Matkalla takaisin päin juoksin aina rakennusten välistä siltä varalta, että Hirveä-Hemmo oli hidas kävelija ja näkisi minut vahingossa menossa samaan suuntaan kuin hän. En onneksi törmännyt häneen, se olisi ollut aika noloa. 

Että sellainen tapaus tällä kertaa. Miten tällaisia jätkiä syntyy tähän maailmaan? Jos minä saan pojan, lapseksi siis, niin minähän kasvatan hänestä kunnon miehen, enkä tuommoista ihme hörhöä. Toisaalta ehkä hälytyskellojeni olisi pitänyt soida jo silloin, kun juttelimme Hirveä-Hemmon kanssa Tinderissä, sillä hän laittoi melkein jokaisen viestin perään karhun. Kukaan ei laita karhua viestien perään, varsinkaan Tinderissä... että oma vikani taas, että tuommoisille treffeille taas jouduin.

Kuka käyttää joulupukki-hymiötä muuta kuin jouluna ja kuka käyttää tuommoista ihmeellistä lilaa oliota?
Ääniviestissä oli: "Moikka! Saitko autettuu?"

Poistin meidän keskustelun, mutta Hirveä-Hemmo kyseli vielä, olinko jo kotona ja onko minulla aikainen aamu huomenna. Vastauksena viestiini, että olin kotona ja huomenna kahdeksan aamu, hän toivotteli hyviä öitä ja kutsui minut yo-kylään juomaan teetä joku kerta...

Insinööri-ingelmat part 2: Tärisijä-Tatu

Tähän alkuun pakko päivittää, että Kesä-Esa pyysi sitten anteeksi käytöstään, mutta en edelleenkään tiedä, mitä hän haluaa vai haluaako hän edes mitään. Hän on niin vaikea tapaus, että parempi unohtaa hänet kokonaan. (Välillä kyllä iskee herkkiä hetkiä, jolloin sorrun lähettämään hänelle jonkun viestin. Mutta ehkä opettelen taas elämään ilman häntä ja en laita mitän viestejä, ellei hän aloita keskustelua.)

Niin, tosiaan Tärisijä-Tatu. Hän ei ole kyllä enää ongelma, hänestä on päästy eroon. Mutta koska oli part 1, niin pakko kirjoittaa part 2 myös. Eli tosiaan tutustuin Tärisijä-Tatuun Tinderin kautta, niin kuin Kesä-Esankin. Hän paljastui insinööriksi, joka lukee lääkikseen ja pyrkii sinne tänä keväänä. Tärisijä-Tatu vaikutti mukavalta ja potentiaaliselta poikaystävältä, teoriassa siis ainakin.

Tapasimme ensimmäisen kerran Kopkolmion edessä ja menimme siitä sitten Fonttaanaan. Hän tarjosi minulle kaakaon ja juttelimme tunnin verran niitä näitä. Välillä tuli hiljaisia awkward-hetkiä, jolloin kumpikaan ei keksinyt, mistä puhua ja tuijottelimme seiniä ja ikkunasta ulos. Tärisijä-Tatu vaikutti muutenkin olevan hyvin hermostunut. Selvisi, että hänellä on kaksi siskoa, toinen naimisissa ja asuu Maskussa omakotitalossa miehensä kanssa ja että he tapasivat vanhojen risteilyllä (missä minun vanhojen risteilyn unelmien mies?!), ja toinen siskoista käy Nousiaisten lukiota. Tärisijä-Tatu sanoi pitävänsä fysiikasta ja toivoikin, että tämän vuoden lääkiksen pääsykokeessa on paljon fysiikan laskuja.

Fonttaanan jälkeen päädyimme kävelemään ympäri ämpäri Turun keskustaa, hiljaisilta awkward-hetkiltä emme välttyneet kävelylläkään. Loppujen lopuksi hän saattoi minut bussipysäkilleni ja odotti vartin verran kanssani siinä, ennen kuin bussini saapui. Oli muuten aika kiusallinen vartti.

Näimme Tärisijä-Tatun kanssa toisen kerran. Hän halusi niin kovasti nähdä, joten menimme leffaan. Hän siis ehdotti, että menisimme leffaan katsomaan American Sniperia. Oli muuten hyvä, että kannattaa ihmeessä mennä katsomaan. Sovimme, että näemme viideltä Finnkinolla, Tärisijä-Tatu oli varanut meille liput. Hän kuitenkin sanoi tulevansa vähän myöhässä, ja syy myöhästymiselle selvisi, kun olimme ostaneet liput. Olimme siis sunnuntaina leffatreffeillä ja silloin sattui olemaan myös kansainvälinen naistenpäivä, ja Tärisijä-Tatu oli käynyt ostamassa minulle irtokarkkeja. Ne oli punaisia marmeladi-sydämiä. Tosi hyviä.

Ele oli tosi suloinen, mutta Tärisijä-Tatu oli niin pelokas, kun hän antoi minulle irtokarkkipussin, että jotenkin siinä itellekin tuli vähän ihme levoton olo. Meillä oli tunti aikaa ennen leffan alkua joten kävelimme vähän jokirantaa pitkn ja menimme kauppaan hakemaan leffaherkkuja. Yritin tarjoutua tarjoamaan hänen leffaherkut, kun hän tarjosi viimeksi kaakaoni, mutta hän halusi maksaa itse + koska oli naistenpäivä, niin olisi kuulemma ollut väärin antaa minun maksaa hänen ostoksensa.

Kun pääsimme istumaan paikoilemme, Tätisijä-Tatu tuntui rentoutuvan ja puhui paljon vapaammin. Leffan jälkeen Tärisijä-Tatu kyseli, onko minulla kiirettä. Loppujen lopuksi päädyimme kävelemään hänen luokse. Tärisijä-Tatulla oli tosi kiva kämppä, kaksio. Päädyin kommentoimaan kaikkea Tärisijä-Tatun kämpässä vaan saadakseen keskustelua aikaan ja välttääkseen hiljaisia hetkiä, kommentoin hänen: tauluja, kirjahyllyä, sohvaa pöytää, vaatekomeroa, dvd- ja kirjakokoelmaa, kitaroita, pokaaleja ja kelloa. Lähdin jopa seikkailemaan ja kattomaan hänen kämpän muita osia ja loppujen lopuksi päädyimme molemmat seisomaan hiljaa tekemättä yhtään mitää ja tuijottamaan seinää.

Sanoin Tärisijä-Tatulle, että ehkä olisi parempi, että lähtisin kotiin, kun kello lähestyi kymmentä. Puin kengät ja aloin laittamaan huivia, kun Tärisijä-Tatu tarttui käteeni ja sanoi hermostuneesti: "Älä mee viel!" Katsoin häntä kysyvästi ja hän alkoi mumisemaan, että hän ei ole oikein hyvä näissä jutuissa ja että hän on ajatellut tekevänsä niin jo pitkään aikaan ja ei vaan ole uskaltanut tehdä mmitään, mutta nyt hänen on pakko, vaikka ei hän tiedä, että miten sen nyt sitten oikein aloittaisi. Seisoin siinä ja mietin vaan, että voi nyt helvetti, pussaa jo, vaikka en edes halunnut pussata hänen kanssaan, kun tuommoinen sönkätys vei kaikki halut. Tärisijä-Tatu veti minut lähelleen ja hänen käsi alkoi tärisemään ja hänen hengitys alkoi tärisemään ja kun aloitimme pusun, niin hän ei edes kunnolla osannut tehdä mitään, tuntui kuin hän olisi halunnut syödä suuni. Otin siinä sitten ohjat käsiini ja näytin Tärisijä-Tatulle, miten kuuluu pussata. Ei hän silti kylläkään sitä oikein hyvin handlannut, Tärisijä-Tatun huulet olivat kuin kuolleet lahnat.

Siinä sitten pussailin Tärisijä-Tatun kanssa kiusaantuneesti ja odotin, että koska se loppuu. Vihdoin irrottauduimme ja sain kiskottua takin niskaani. Tärisijä-Tatu kyseli, löydänkö varmasti bussipyysäkille vai tuleeko hän saattamaan. Arvasin, että hän ei anna asian olla, ennen kuin vastaan, että hän voisi tulla saattaamaan, joten pyysin häntä sitten saattamaan itteni bussipysäkille. Kävelimme käsi kädessä pysäkille ja mielessäni vain kiljuin, miksiiii!!

Pysäkillä oli semmoinen höskä, joka näytti, että kuinka monen minuutin päästä bussi on tulossa ja se näytti seitsemää. Yritin vinkata, että bssi tulee pian ja Tärisijä-Tatu voi kyllä mennä takaisin kotiin, että minä kyllä pärjään, Mutta Tärisijä-Tatu ei voinut mennä kotiin, sillä Tärisijä-Tatu halusi jäädä odottamaan bussia kanssani. Hetken päästä Tärisijä-Tatu alkoi taas sössöttämmään jotain, käänsi minut kasotusten häntä kohtaan ja alkoi lahnamaisen pussailunsa. Jossain välissä Tärisijä-Tatu totesi, että toivittavasti bussi ei mene ohi, kun me siinä pussaillaan. En sanonut ääneen, että minähän en sitä bussia ohitseni päästä. Bussi tuli, annoin Tärisijä-Tatulle halin ja pikaisen pusun ja hyppäsin kyytiin. Bussikuski sanoi: "Anteeksi, että tulin huonoon hetkeen häiritsemään teitä." En siinä viitttiny sanoa, että ihan hyvä vaan, että tulit, sillä Tärisijä-Tatu oli kuuloetäisyyden päässä.

Tärisijä-Tatu halusi nähdä kolmannen kerran ja silloin sanoin hänelle, että ehkä huono idea, kun en tunne kipinää ja hän tuntuu olevan hyvin ujo ja huomaan, että alan itsekin varoomaan sanojani ja tekojani hänen seurassa. Hän halusi, että keskustelisimme asiasta kasvotusten ja kävin viime viikon maanantaina puhumassa hänen luona. Tärisijä-Tatu tuntui olevan paljon rentoutuneemman oloinen ja sovimme, että koitamme vielä kerran, että menemme pelaamaan hohtominigolffia ja katsotaan, miten sujuu.

Eilen kysyin, olemmeko edelleen menossa hohtominigolffaamaan, niin kuin olimme ajatelleet, ja sieltä tuli vastauksena, että ehkä parempi antaa asian olla. Tärisijä-Tatu oli kuulemma miettinyt asioita itsekseen ja todennut, että olen ollut oikeassa (ainahan minä olen), että me ei oikein sovita hänen kanssaan yhteen. Toivotin hänelle hyvät jatkot ja että toivottavasti hän löytää supertytön itelleen ja Tärisijä-Tatu heitti samat sanat takaisin.

Onnea vain Tärisijä-Tatun tulevalle tyttöystävälle! Toivottavasti hän on saanut pusukokemusta siihen menneessä ja lopettanut tärinänsä.

Insinööri-ingelmat part 1: Kesä-Esa

Ei ole kirjoitusvirhe otsikossa, ei. Oli pakko saada alkusointu ja en keksinyt mitään i:llä alkavaa ongelmasanaa, niin insinööriongelmista tuli insinöri-ingelmat.

Insinöörit eivät ole yhtä ongelmallisia kuin tradenomit, mutta kyllä insinööreissä on oma tuskansa + heitä on myös ihan liikaa. Opiskeleva (ja miksei valmistunutkin) jätkä on joko tradenomi tai sitten insinööri. Ennen mietin, että on pahempi, että jätkä on tradenomi kuin insinööri, mutta nyt en enää oikein tiedä. Taitaa molemmat alat olla tällä hetkellä samalla "et sitten muuta keksinyt?" -listallani.

Kesä-Esa on insinööritapaus number one. Arvatkaapas, missä tutustuimme Kesä-Esan kanssa viime kesänä? Tättärädäääääääää... TINDER! Oi, kyllä! Matchasimme juuri ennen matkaani Portugaliin ja juttelimme pari tuntia ennen, kuin hyppäsin kaverini kanssa Express Bussiin nach Helsinki-Vantaa Airport. Kesä-Esa oli kesäihastukseni, sillä Kesä-Esalla oli potentiaalisen poikaystävän ominaisuudet.

Kesä-Esa halusi nähdä kanssani, ja menimme kahville. Tähän väliin on kerrottava, että kesätapahtumat Kesä-Esan kanssa sijoittuvat kesä-heinäkuulle. Näimme kuudelta ja treffit venyivät ilta yhdeksään asti. Meidät häädettiin kahvilasta seitsemän aikoihin, ja menimme sitten kävelylle ympäri ämpäriTurun keskustaa. Olin tullut silloin pyörällä ja koska viime kesäkuu oli aika vilpoinen, molemmilla oli nahkatakit päällä. Illan edetessä alkoi tulla kovin kylmä ja Kesä-Esa tarjoutui heittämään minut ja pyöräni autollansa kotiini.

Meillä oli tosi mukavaa yhdessä, puhuimme taukoamatta kaikennäköisistä asioista: perhesuhteista, koulusta, ystävistä, miten päädyimme opiskelemaan, mitä opiskelemme, leffoista, sarjoista, kirjoista, lempiherkuista ja vaikka mistä. Kesä-Esa oli silloin eronnut kuukausi takaperin tyttöystävästään, heidän suhde kesti 2 vuotta. Tiesin, että Kesä-Esa tuskin halusi heti takaisin vakituiseen suhteesen kenenkään kanssa pitkään aikaan, mutta silti ihastuin häneen.

Ensitreffien päätteeksi halasimme pitkään ja päätin antaa hänelle poskipusun, mutta hän onnistui kääntämään päänsä juuri siinä kohtaa jotenkin hassusti ja pusuni päätyi lähelle Kesä-Esan huulia poski-leukaosastoon. Jälkeenpäin selitin viestitse, ettei aikomukseni ollut pussata suulle, vaan antaa kiitospusu poskelle, että sain kyydin kotiin. Tämä selitys tapahtui sen jälkeen, kun Kesä-Esa laittoi pitkän viestin, että ei halua johdatella minua mihinkään, että hän ei ole valmis suhteeseen vielä pitkään aikaan ja haluaa vain tutustua uusiin ihmisiin ja laajentaa verkostoaan, Espoosta kun on kotoisin.

Niinä kahtena kuukautena näimme aika usein. Hän tuli innokkaasti seurakseni aina, kun kaipasin häntä. Hän korjasi pyöräni heijastimen, yritti korjata keikkuvat tuolini, auttoi minua vähän muutossa. Teimme vaikka mitä: metsästimme muuttolaatikoita, katsoimme kaksi leffaa, hieroimme toisiamme, kävimme kävelyillä, hän asensi pyykinpesukoneeni, paistoimme lettuja. Meillä oli tosi kivaa ja mukavaa yhdessä, juttelimme kaiken maailman asioista ja olimme monesti eri mieltä. Hän ei kuitenkaan lytännyt mielipiteitäni, vaan aina perusteli tosi hyvin, miksi hän on sitä mieltä, mitä on ja aina välillä (tai no aika usein) minulle tuli "totta, asiaa voi tarkastella noinkin, en tullut yhtään ajatelleeksi" -olo.

Vaikka näimme usein Kesä-Esan kanssa ja meillä oli tosi kivaa ja aina tapaamisten lopuksi halasimme aina pitkään ja tiukasti ja hänen kädet vaelsivat pitkin selkääni ja kylkiäni saaden ihoni kananlihalle,kun niin hyvälle se tuntui, emme ikinä pussanneet. Aina kun meillä oli sovittuna näkeminen, mietin, että joko sillä kertaa saisin pusun.

Kyllä minä pusuni sainkin. Viidennellä tapaamiskerralla, kun olin jo muuttanut nykyiseen asuntooni, Kesä-Esa tuli letuille. Kävimme silloin myös ulkona kävelyllä ja katsoimme Crash-leffan. Leffan jälkeen kuuntelimme Kesä-Esan lempimetallibändejä. Ja sen nyt sanon, että minä en ole mikään metallifani, mutta Kesä-Esan vuoksi kuuntelin, olisin voinut jopa kuunnella örinämusiikkiakin, jos hän olisi siitä pitänyt. Jossain vaiheessa aloimme katsoa Youtubesta huumorivideoita: Ihmebantu, inttihupia, youtubaajien viedoita. Päädyimme lopuksi katsomaan Niko Kivelän tunnin pituista videota ja kun se loppui, huomasimme kellon olevan jo 1 yöllä.

Kesä-Esa oli juuri toipumaisillaan flunssasta ja hän sanoi minulle: "Jaahas, oot valvottanu mua nyt. Täs on nyt kaks vaihtoehtoo: joko lähen nyt heti himaa nukkuu tai sit annat mun luvan jäädä tänne yöks." Sitä ei tarvitse olla mikään Einstein tietääkseen, mitä vastasin hänelle. Oi kyllä, Kesä-Esa jäi yöksi!Olin niin innoissani silloin, "Viimein saan pusun!" ajattelin.

Jaaaaa.... en saanut sitä pusua. Koko yön lusikoimme ja tuhisimme nenät toisen selkää vasten ja kädet vaeltelivat pitkin kylkiä ja selkää ja jalkoja, mutta mitään ei tapahtunut. Olin niin ihastunut Kesä-Esaan, että minulle riitti ihan sekin, että hän piti minua tiukasti lähellään ja silitteli selkääni. Aamulla sama tilanne: silittelyä, hipsuttelua, keskustelua ja silmiin katsomista. Jossain vaiheessa katsoin vain häntä ja olin ihan hiljaa ja hän kysyi:"Mitä?" ja kun en vastannut, hän kääntyi kyljellään minua kohti toisti kysymyksen ja kun en taaskaan vastannut, hän tuli lähelleni, otti toisella kädellä kasvoistani ja pussasi. Pusu oli lyhyt, hento ja söpö, mutta olin seitsemännessä taivaassa onnesta. Me pussasimme!!Söimme Kesä-Esan kanssa aamupalaa ja hän kustui minua kotihengettäreksi. Kun Kesä-Esan piti lähteä, pyysin vielä yhden pusun ja hän antoi pikaisen suukon.

Pusukerran jälkeen näimme vielä muutaman kerran, mutta odottamaani pusua tai toivomaani imuttelusessiota ei tullut. Kesä-Esasta oli pusukerran jälkeen tullut etäinen: hän ei vastanut viesteihini enää niin nopeasti tai jätti vastaamatta kokonaan, hän oli jotenkin kylmä. Tuntui, että jutun todennäköisyydet kehittyä vakavammalle pohjalle pienenivät entisestään. Yhtenä kertana en enää jaksanut olla ymmärtävä ja kysin Kesä-Esalta, mitä hän haluaa, kun hän sanoo toista ja tekee kuitenkin toista. Kesä-Esa esitti tyhmää: "Miten muka sanon toista ja teen ihan vastakkaista?" En siinä hänelle viittinyt avata, että kaverit eivät jää yöksi ja hiplaile ja pussaa. Kesä-Esa kuitenkin sanoi, että kavereita olemme, ainakin hänen mielestä. Tämän selvittelyn jälkeen emme puhuneet, enkä nähnyt Kesä-Esaa sinä kesänä enää.

Tähän ei kuitenkaan vielä Kesä-Esa seikkailuni päättyneet. Latasin tammikuun lopulla Tinderin uudestaan ja Kesä-Esa tuli vastaan, Painoin sydäntä ja meistä tuli Tindermatchit helmikuun alussa. Kesä-Esa laittoi viestiä Tinderissä: "Ihankuin oisit jostain tuttu :D. Kiva profiilikuva sulla muuten :)" Heitin hänelle jotain takaisin muutama päivä myöhässä ja hän kyseli kuulumisia. Siirryimme juttelemaan whatsappiin ja keskustelun tunnelma oli humoristinen.

Saman viikon perjantaina iski kova tylsyys ja spontaanisti pyysin häntä kahville. Näimme Cow:ssa ja hän tarjosi kaakaon ja juttelimme kaikennäköistä, ihan kuin puolen vuoden puhumattomuustaukoa ei ollut. Viihdyimme kahvilassa pari tuntia ja jotenkin päädyimme luokseni kuuntelemaan Kesä-Esan metallimusiikkia. Makoilimme sängyssä ja juttelimme ja kiusasin häntä, että eikö hän voisi sanoa pari sanaa venäjää, kun kerta opiskelee sitä ja aikoo mennä syksyllä vuodeksi sinne vaihtoon. Kesä-Esasta huomasi, että hän piti siitä, että kiusoittelin häntä, mutta hän ei silti suostunut puhumaan venäjää. Aika venyi taas pitkäksi ja kello oli taas yhden paikkeilla. Sanoin Kesä-Esalle, että hän voi jäädä yöksikin, jos haluaa. Niin hän jäi.

Taas lusikoimme koko yön ja hän piti minua tiukasti lähellään ja huomasin, että pikkuesaki on hereillä. Mietin koko ajan, uskallanko pussata tai tehdä asialle jotain. Nössö, kun olin, niin en tehnyt mitään, eikä kyllä Kesä-Esakaan. Aamulla loikoilimme aika kauan sängyssä ja juttelimme ja siinäkin kohtaa mietin, että uskallanko vai en ja en uskaltanut ja sitten Kesä-Esan pitikin jo lähteä ja en saanut pusua.

Päätin, että kutsun Kesä-Esan viikon päästä lettuilemaan ja hän tulikin ja toi mukanaan skumppapullon: "Tenttiviikon loppumisen kunniaks, tässä sulle! Etten aina oo lokkeilemas." Söimme lettuja ja jutelimme ja kuuntelimme Kesä-Esan lempimetallibändejä ja mietin, että minun pitäisi nyt uskaltaa pussata häntä. En uskaltanut. En tiedä, miksi mutta hänen seurassa minusta tulee ihan nyhverö. Kenentahansa muun jätkän kanssa olisin jo edennyt petivaiheeseen, mutta Kesä-Esan kanssa tunnen oloni niin epävarmaksi. Hänen piti lähteä ja ainoa, mitä uskalsin tehdä, oli antaa hänelle poskipusu, josta Kesä-Esa tuntui hämmentyvän tosi paljon. Illemmalla juttelimme vielä noin tunnin verran ja keskustelun tunnelma oli vähän flirttaileva.

Taas iski puhumattomuus, joka kesti viikon verran ja sitten oli pakko kysyä, että oliko hän tulossa Karusellibileisiin, Turun ensimmäisiin suuriin poikkitieteellisiin opiskelijabileisiin. Hän sanoi, että suunnitelmissa oli tulla, mutta lippua ei ole tullut vielä hankittua.

Hän tuli kuin tulikin niihin bileisiin. Karusellibileissä törmäsimme moneen otteeseen, mutta Kesä-Esa tuntui häpeävän minua. Ensimmäisen kerran, kun näimme ja yritin ylläpitää smaltalkia, hän ei oikein lämmennyt.

Minä: "Ootteks te ollu kauna tääl?"
Kesä-Esa (tylsistyneellä äänellä ja katse alta kulmiain): "Ei me oikein, tultii just ja juodaa kaljaa."
M: "Aijaa, saitteks te merkit vai oks teil vaa noi rannekkeet?"
K (tylsistyneellä äänellä ja katse alta kulmiain); "Ei, meil on vaa nää rannekkeet."
M (tajusin, että oli aika lähteä, kun noin kylmä vastaanotto): "Okeei, no me mennään, törmäillään!"
K (nyökkäsi): "Mooi."

Törmäsimme käyävillä ja tanssilattialla kolmen aikoihin. Minä olin ystäväni ja hänen kaveripojan kanssa tanssimassa, kun ystäväni kysyi, oliko Kesä-Esani Börsin tanssilattian kaiteilla seisomassa ja katsomassa minua. Käännyin ja kyllä, Kesä-Esa tuijotti. Huomasin hänen vilkuilevan minua moneen kertaan ja minä katsoin takaisin pari kertaa, ja sitten hän lähti. Ystäväni käski juosta Kesä-Esan perään ja pussata ja minähän juoksin, mutta onnistuin kadottamaan hänet. Kävelin takaisin tanssilattiaa kohti ja huomasin, että Kesä-Esa oli vain vaihtanut paikkaa kavereittensa kanssa. Kesä-Esa seisoi kädet lanteilla ja katseli tanssilattialle. Otin hänen toisesta kädestä kiinni ja koitin vetää häntä mukaani samalla, kun sanoin: "Tuu mun kaa tanssii!" Ja Kesä-Esa ei edes päästänyt kättäänsä pois lanteilta, katsoi minua ihmeellisesti ja sanoi: "Mooi vaan!" Siinä vaiheessa otsassani muutenkin seissyt kyrpä kasvoi kilometrejä lisää, päästin otteeni hänestä ja sipsutin tanssilattialle ystäväni ja hänen kaveripojan luokse.

Pilkkua ennen menimme hakemaan takkimme ja lähtiessämme pääovista ulos törmäsimme Kesä-Esaan. Hän oli kavereittensa kanssa siinä ja jutteli puhelimessa. Katseemme kohtasivat. mutta kumpikaan ei hymyillyt tai sanonut mitään. Otin ystäväni kädestä kiinni ja käskin kävelemään reippaasti. Tietääkseni hoidin "olen vitun kylmä sinua kohtaan" -manööverin tarpeeksi hyvin.

Ei ole Kesä-Esasta kuulunut mitään Karusellibileiden jälkeen, enkä aio lähettää hänelle oma-aloitteisesti yhtään mitään. Ärsyttävintä tässä on nyt se, että Kesä-Esa antoi taas ymmärtää jotain, vaikka ei sitten kuitenkaan ja sitten hän oli tuommoinen dickhead, mikä yllätti minut suuuresti. Hän on aina ollut niin mukava ja kiva, kun olemme nähneet. En olisi uskonut, että hän pystyy olemaan tuommoinen.

Aion unohtaa hänen olemassaolonsa niin pitkäksi aikaa, kunnes hän päättää antaa kuulua itsestään. Ainoa ongelma tässä on se, että aina kun avaan jääkaapin, niin sieltä hymyilee Kesä-Esan antama skumppapullo... Sittä on päästävä eroon mahdollisimman pian!

Traumat

Tiistaina traumatisoiduin pahasti taas vähäksi aikaa. Voi jummi jammi, en kyllä pane seuraavan kerran ennen kuukautisia, niin pahat traumat sain toissapäivänä.

Tapasin yhden Amatöörin. Ennen tiistaita näimme hänen kanssaan muutama viikko takaperin Fontanassa. Amatööri tarjosi minulle silloin kaakaon ja joimme myös appelsiinivettä ja juttelimme kolme vai neljä tuntia putkeen hänen kanssaan. Olin aika skeptinen niitä treffejä kohtaan, koska en oikein pitänyt Amatöörin viestihuumorista. Olen huumorintajuinen ja minusta monet asiat ovat hauskoja, mutta sitten, kun juttu alkaa mennä rotuvitseiksi, niin siinä kohtaa ei enää oikein naurata.

Tapasimme siis silloin Fontanassa ja hän yllätti minut positiivisesti, että oli oikeasti fiksu ja hauska ja aika kului hänen kanssaan tosi nopeasti. Hän saattoi minut illan päätteeksi bussipysäkilleni ja antoi lopuksi halin. Myöhemmin sinä iltana, kun olin jo päässyt kotiin, hän laittoi viestiä ja juttelimme hetken aikaa. Jossain vaiheessa Amatööri sanoi, että halusi tarkentaa asioita, että hän ei etsi mitään suhdetta ja ei halua, että saan vääränlaisen kuvan meidän jutusta. Kerroin, että hyvä tietää ja etten tiedä itsekään, mitä haluan, niin parempi saada faktat tiskille saman tien. Juttelimme vielä jotain, että voisimme nähdä joskus panomielessä.

Tiistaina sitten näimme panomielessä tai no, miten sen nyt ottaa... Sanoin hänelle kuitenkin aikaisemmin, etten halua, että hänelle se on itsestäänselvyys, että kun hän tulee luokseni (Amatööri kun asuu vielä vanhempien luona ylläripylläri), että ryhdytään heti hommiin, vaan että tapaamisen pääpointtina ei ole seksi. Sanoin, että nähdään ja katotaan, mihin ja miten asiat etenee, mutta että ei panna samantien, kun hän astuu ovesta sisään. Hän suostui ja sanoi vielä: "Ei sitä tiiä, jos ees jaksan :D"

Amatööri tuli joskus seitsemän aikoihin tänne. Maailma tai siis Turku on pieni.. Amatöörin isoveli on asunut tässä samassa kämpässä vuoden verran vuonna 2009 - kuulostaa kauhean historialiselta. Aika alussa vierailuaan Amatööri kysyi, mistä tunnen yhden Raimon (=vakiopanoni). Ai, että! Olin siinä sitten, että kunhan tunnen vaan. Ei tainut oikein mennä läpi. Amatööri ja Raimo kävivät samaa lukiota ja olivat samalla luokalla... Pakko nyt tähän väliin sanoa, että Raimo vie 100-0!

Juttelimme Amatöörin kanssa siinä niitä näitä ja sitten hän otti minut kainaloon jossain vaiheessa ja ei siinä kauan kestänyt, kun aloimme pussailemaan. Olin hänen päällään sohvalla ja ensin hän otti minulta topin pois ja vähän aja päästä pienen taistelun jälkeen lähtivät myös rintsikat. Tarjouduin auttamaan häntä niissä, kun tuntui, ettei hän meinanut saada niitä auki, mutta tosi miehenä hän ei voinut apua hyväksyä ja hoiti homman itse. Siinä pussailimme aika kauan ja hän hipsutteli sormenpäillään selkääni ja siinä oli aika hyvä olla, kunnes vasen lonkkani alkoi kramppaamaan.

Siirryimme sängylleni (asun yksiössä, niin sohvalta sängylle ei ole pitkä matka) ja hän tuli päälleni makaamaan ja jatkoimme pussailua. Jossain vaiheessa siirryimme seuraavalle levelille = käsipeli mukaan. Siinä hommailtiin jonkin aikaa ja sitten hän töksäytti: "Ei vitsit, unohdin kortsut mun koululaukkuun!" Miettisin siinä kohtia, että pitäiskö vai eikö sanoa, että kyllä minultakin muutama kortsu löytyy. Päädyin sanomaan, että omistan minäkin kortsuja, mutta olisi pitänyt näin jälkeenpäin ajateltuna jättää sanomatta.

Hain hänelle kortsun ja käskin häntä laittamaan itsensä kuntoon sillä aikaa, kun itse kävisin vessassa. Vessasta tultuani katsoin häntä hämmentyneenä. Amatööri oli rullannut kortsun kokonaan auki ja tuijotti minua ja oli: "Tuu auttamaan mua laittamaan tää." Voi pyhä Sylvi sentään! Kuka tyhmä tekee noin? Siinä aloin epäilemään, että oliko Amatööri neitsyt vai eikö hän ole koskaan elämässään kortsua käyttänyt. Yritin rullata kortsun takaisin ja pistää sitten sen Amatöörin kalulle, mutta se ei oikein onnistunut ja jouduin heittämään kortsun roskiin. Otin toisen kortsun esille ja aloin itse laittamaan sitä hänelle. Amatöörin kalu oli siinä vaiheessa aika surkeassa kunnossa ja sitä piti herätellä henkiin. Kun sain sen taas pystyyn, niin ryhdyin laittamaan sitä uutta kortsua paikoilleen ja Amatööri auttoi. Tosin olisi pitänyt sanoa hänelle olla koskematta siihen kortsuun, hän nimittäin otti kortsun reunoista kiinni, venyytti ne ja siirsi kortsua alemmas venyttäen sitä molemmista päistä..

Siinä vaiheessa, kun kortsu oli paikoillaan Amatöörin vehje taas lurpsahti. Päässäni vain soi: "Seriously, get your shit together!" Oikeasti, ei voi lurpsahdella niin nopeasti siitä, kun saa sen taas ylös. Minun piti taas herätellä pikkuveikka henkiin ja sainkin sen elämään, mutta kun pikkuveikan oli aika ryhtyä tosi toimiin, hän taas kuoli. Sanoin Amatöörille, että jos lopettaisimme ja kokeilisimme joku toinen kerta, mutta ei! Amatööri veti hanskaan minkä jaksoi, mutta pikkuveikka ei enää suostunut nousemaan ja Amatööri yritti tunkea pikkuamatöörinsä salaisuuksieni kammioon, mutta ei hän tietenkään sitä sinne saanut. Vaikka monta kertaa yritti, niin ei päässyt pikkuveikka pesälle.

Amatööri otti kortsun pois ja minä kävin heittämässä sen roskiin ja hän töksäytti: "Se taisi revetä.." Olin ihan hämmentynyt. Missä vaiheessa se muka repesi, sehän tuntui olevan ihan kunnossa? Sovimme, että käyn seuraavana päivänä ostamassa jälkiehkäisypillerreitä varoiksi. Hän maksaisi niistä puolet.

Illalla en saanut unta ja menin täyttämään sen kakkoskortsun vedellä ja puristelin sitä joka paikasta nähdääkseen, onko siellä muka oikeasti reikä. Kortsu oli ihan kunnossa, mistään ei suihkunut, ei edes tihkunut, vettä. Kerroin tästä havainnosta Amatöörille ja hän oli: "Mitä vittuu? Siin oli mällii pääl ku mä sen sulle annoin. Ihan varmana se repes!" Ei hän tainut myöskään tietää, että naisetkin erittävät aineita sieltä toisesta päästä.. Tarkistin vielä toisen kerran, ja ei suihkunu vettä mistään silläkään kertaa. Neuvottelin muutaman ystävän kanssa, että pitääkö se helvetin kallis jälkiehkäisypilleri käydä ostamassa, kun Amatööri ei edes saanut pikkuamatööriään pesään ja kun kortsukin on ehjä. Tulimme kaikki siihen tulokseen, että minä en mitään pillereitä mene ostamaan. Seuravaana päivänä ilmoitin Amatöörille, että juu juu, pilleri on ostettu ja nielaistu. Nyt vain pitää vältellä hänen näkemistä, kun hän haluaa nyt maksaa ne 7 € siitä syömättömmästä pilleristä. En voi vain sanoa, että ei hänen tarvise maksaa mitään, koska sitten hän rupeaa epäilemään jotain, mutta en myöskän voi ottaa hänen rahojaan.

Että tämmöiseen tilanteeseen jouduin tällä kertaa... Ei enää seksiä ennen kuukautisia!

Todistusaineistoa, että miehet ovat vaikeita ja että naisten valitus miehistä on oikeutettua

Olin tuossa perjantaina-lauantaina laivailemassa tyttöjen kanssa. Eilen illalla tulimme siis takaisin ja minulle sattui tämmöinen kiva juttu. Laivatarinan kerron joskus myöhemmin, koska ajattelin, että tämä asia on paljon tärkeämpi.

Hyvät naiset ja herrat, rakkaat lukijani! Olen monta kertaa elämäni aikana sanonut, että miehet ovat vaikeita ja naiset ovat niitä helpompia osapuolia. Monesti olen tästä asiasta miesten kanssa väitellyt ja yrittänyt todistaa, että olen oikeassa ja nyt sitten sain todistusaineiston käsiini. Se, joka tämän jälkeen väittää, että miehet ovat helppoja tapauksia ja naiset tekevät asioista vaikeita, voi mennä nurkkaan häpeämään ja sitten hypätä roskiin..

Eli pientä pohjustusta tähän alkuun vielä: näissä screenshoteissa keskustelen Perjantaitradenomin kanssa, sen, jonka kanssa minun piti mennä treffeille, mutta hän peruutti ja ei muuten olla vieläkään nähty hänen kanssaan. Keskustelu tapahtui eilen illalla tai tänään aamulla, miten sen nyt ottaa ja ajattelee. Mainitsen tässä vielä, että minun piti aluksi ostaa hänelle lakupiippuja laivalta, mutta sitten hän sanoi, että ei tarvitsekaan ostaa, kun hän ei ole ihan varma, että haluaako syödä niitä sittenkään... Sen pidemmittä puheitta, let the fun begin!

No niiin! Kuka on edelleen sitä mieltä, että miehet eivät ole vaikeita? Sitten tämä toinen kysymys, joka oilisi ehkä pitänyt kysyä ensimmäiseksi: onko joku sitä mieltä, että minä olen tehnyt tässä jotain väärin? (Mutta koska mielestäni en ole tehnyt väärin, niin kysyin sen vasta nyt.) Ja sitten kolmas ja tärkein kysymys: MITÄ VITTUA??! Siis anteeksi nyt vain, mutta miksi helvetissä jätkä alkoi aukomaan päätään minulle? Mielestäni olin ihan normaali ja kiva ja mukava anteeksipyynnön jälkeen, en minä kiukutellut hänelle. 

Ei ole muuten tullut vieläkään viestiä häneltä, enkä itse aio pistää hänelle yhtään mitään. Saa luvan pyytää anteeksi ensin ja selittää, että mikä häntä oikein vaivasi. Positiivisesti ajateltuna: sainpahan nyt ainakin todistettua, että miehet ovat vitun vaikeita! 

Infoon teitä, jos/kun tässä Perjantaitradenomitapauksessa tapahtuu jotain.

50 Shades of Grey review

Koska olen lukenut 50 Shades of Grey -kirjasarjan muutaman kerran, minun oli pakko käydä katsomassa tänään ystäväni kanssa ensimmäisestä kirjasta tulleen leffan. Tulin vähän aikaa sitten kotiin leffateatterista ja ajatukseni pyörivät vain siinä leffassa. Siispä päätin, että kirjoitan arvostelutyyppisen tekstin tästä nimenomaisesta elokuvasta. Joten, jos et ole käynyt katsomassa: SPOILER ALERT! Lue tämä blogiteksti myöhemmin, jos meinaat käydä katsoa leffan lähitulevaisuudessa.

Olin kuvitellu kaiken erilaiseksi, mitä elokuvassa todellisuudessa näytettiin. Yleisesti sanottuna leffa oli hyvä, mutta kyllä kirja oli paljon parempi. Odotan innolla seuraavia elokuvia tuosta sarjasta, koska mielestäni trilogian kaksi viimeistä kirjaa olivat paljon parempia kuin ensimmäinen.

Olin niin innoissani leffan alettua pyörimään. Christian Grey, hänen vaatehuone, solmiot, avarat työhuoneet, hienot autot - AH! <3 Miehet puvuissa on heikkouteni. Mielestäni miehet voisivat vetäistä useammin puvun niskaansa, näyttävät niin paljon paremmalta!

Pidin kyllä myös siitä, että Christian oli usein paidaton. Siinä ensimmäistä kertaa, kun Anastasia oli Christianin kanssa samassa hotellihuoneessa ja Christian meni suihkuun... Se kohtaus, kun Christian sanoi, että jos Anastasia olisi hänen, niin Christian olisi jo rangaissut hänet. Kuumaa kamaa, kun Christian asettui kontilleen sängylle ja meni niin lähelle Anastasiaa ja puraisi Anastasian paahtoleivästä palan. Siinä kohtia olisin itse ainakin ollut ihan: "Ota minut nyt heti!!" Damn..

Leffan musiikki oli niin seksikästä. Teki mieli siinä itsekki pokata joku kuuma jätkä ja lähteä vähän painimaan hänen kanssaan. Ja jos palataan takaisin leffaan, niin sanon tämän nyt suoraan sydämestäni: jos joku joskus haluaa sitoa minut ja panna yhtä villisti kuin Christian Grey, en pistä vastaan. Itse asiassa, voisko joku rikas ja hyvännäköinen tulla nyt luokseni ja sitoa minut sänkyyn solmiollaan kiinni ja panna aivoni pihalle? Onnistuuko?

Lisäksi tämä rikas, komea mies voisi viedä minut myös helikopterillaan vaikkapa Helsinkiin ja ostaa minulle uuden hienon auton, kiitos. Nyt sitä varmaan pitäisi nostaa standardejaan, ei enää tyytyä surkeisiin tradenomeihin. Eli yksi komea, kuuma, älykäs, koulutettu ja rikas mies tilattu. Kuinka pitkä on toimitusaika?

Ehkä tämä blogiteksti pitäisi päättää tähän, ennen kuin alan höpisemään muuta hienoa ja korkealentoista. Rakkaat naiset ja miehet, menkää katsomaan Fifty Shades of Grey:tä ja sen jälkeen harrastakaa villiä, nautinnollista seksiä. Se on käsky! Minäkin koittaa noudattaa käskyni jälkiosaa. Amen.

P.S. Mielestäni Anastasialle olisi voitu hommata hienommat alkkarit leffaa varten, just saying..